29.8.2019

Minkiön junaryöstäjät

Niin, aiemmin leikkaamani lehtileike saa lisävalaistusta Väinö Korpijärven selostuksesta vuodelta 1959.

Latovainiosta lähdettiin ryöstöretkelle Minkiölle syyskuussa 1903.

Sitä ei kukaan tiedä millä vehkeellä kolme miestä oli tuohon Stoltin torpan kohdalla olevalle Latovainion ja Jänhijoen  teiden risteykseen olivat päätyneet. Kaksi miehistä oli töissä Forssan Puutarhassa, nimeltään Gregori ja Ribin. He olivat venäläisyntyisiä ja kolmas suomalaissyntyinen Juvonen oli toispaikkuntalainen.





Stoltin muori kuokki siinä torppansa pihalla perunamaata, josta tosin oli jo suurin osa perunoista nostettu kun kolme isoa vierasta miestä ilmestyy tontille. (Stoltin torppa sijaitsi Kukkukallion.... Lukkarinkujan perukoilla paikassa josta pääsee Pekan ja Nikulan ja Knuutilan kulmille)

Oli kuuma ilma ja siksi he olivat riisuneet palttoonsa jo kävellessään. Olivat tulleet Stoltin veräjästäkin ja kovasti keskenään keskustelivat.

Muori hieman pelästyi eikä ymmärtänyt kaikkea miesten puhetta, mutta miehet sitten kysyivät huonolla suomella saavatko he jättää palttoonsa toviksi tuohon aidalle kun ilma on niin lämmin vaikka syksyä jo pukkasi. -saa toki, muori vastasi.

Lähtivät miehet siitä sitten kohti Minkiötä lampsimaan ja edelleen kovasti keskenään keskustellen, melkeinpä kinastellen. Tultuaan Arkkilan-Kankon torppien tienoille he menivät joen yli siinä olevasta portaista. Kulkivat metsän reunaa ohi Kankaanrannan ja asettuivat Setälän lammin lähettyville lepäämään ja tupakoimaan. Siinä matkan varrella riihessä viljaa säkittämässä ollut isäntä oli kuullut kuitenkin heidän jutusteluaan. Osaksi suomea osaksi venäjää, mutta selvisi että se Juvonen ei halunnut olla porukoissa vaan hamusi lähteä ja mennä siitä Humppilantietä pitkin takaisin Forssaan.

Juvonen pysyi kuitenkin, joskin vastahakoisesti mukana ja miehet kävelivät metsän reunaa aina Humppilantielle asti ja siitä sillan yli kohti Kiipuntien risteystä.

Miehet jatkoivat kävelyään kovasti hermostuneen oloisina ja Juvonen empi vieläkin. Jätetään sikseen, ei tiedä mitä voi sattua ,hän sanoi.
Jatkettiin kuitenkin Humppilantien risteyksestä kohti Minkiön junaseisaketta. Tie sinne oli kapea hevoskärrytie ja muita kulkijoita ei näkynyt. Tultiin jo radan läheisyyteen ja miehet vetäytyivät sen varrella olevan pienen makasiinin katokseen. Juna olisi kohta tulossa.
Juvonen jänkkäsi vielä homman järkevyydestä, oli kovin hermostunut ja koetti saada venäläissyntyiset toisiin aatoksiin. -Onko edes varmaa että rahat tulevat tässä junassa?
-Senkö verran tiedät asiasta, --hänelle vastataan--huomenna on palkanmaksupäivä Forssassa ja rahat tulevat Helsingistä aina edellisenä päivänä ja juuri tällä junalla, sen olen onkinut tietooni, hänelle vastataan.

-Mutta pitkälti saamme istumista , jos kärähdämme -puhui yhä Juvonen.
-Jos ei mitään uskalla, ei mitään saakaan! sitä paitsi kyllä me osaamme peittää jälkemme niin, ettei Sylviini saa selvää, puhui tuo toinen mies. Kolmas mies ei osallistunut keskusteluun, vaan käsitteli pistooliaan kuin varmistuen sen tehokkuudesta. Revolverin otti esiin tuo toinenkin pyörittäen sen rullaa ja pistellen panoksia reikiin.
Juvosella ei ollut taskuasetta mutta hän otti taskustaan mustan liinan ja sovitteli sitä kasvoilleen. Samanlainen naamio oli Ribinilläkin ja Gregorilla lisäksi sinilinssiset silmälasit- ja kohta olivat miehet jo valmiit. -tovi hiljaisuutta . Sitten virkkoi Ribin. -toinen niistä venäläisittäin puhuvista.



-.Kuuletteko jo junan kolinaa? Minä kuulen.

-Minäkin kuulen, vastasi Gregori ja miehet terästäytyivät.
Niin, Minkiön junaryöstäjät olivat jo aamulla kymmenen maissa tulleet herraskaisissa vaatteissaan kylille ja tavaneet Stoltin muorin lisäksi jo aiemmin muutamia muitakin kyläläisiä. Oudot kulkijat kyllä heti huomataan ja he olivat eri ihmisille kertoneet eri asioita liikkumisensa tiimoilta. Eräässä paikassa he sanoivat olevansa tullitarkastajia tai hallituksen lähettiläitä ja etsivänsä nitroglyseriinivarastoja. 
Toisessa paikassa he olivat sanoneet olevansa metallityömiehiä Turusta ja varoittivat kovasti olemasta missään tekemisisissä vallankumouksellisten kanssa.


Olisiko ollut Lukkarinkujan lähistöllä Vehmanen, Knuutila,Arkkila, Kanko tai Nikula josta he olivat koettaneet jopa varata hevosen ajajineen olemaan valmiina, kunhan vain he ovat ilmoittamansa asian junalla hoitaneet. Mutta nyt kello oli liki kaksi iltapäivällä, juna jo puuskutti Nummelan kohdalla, pilli vihelsi ja kipinöitä lenteli savupiipusta. Pysäkinhoitaja August Raitala kävelee lippu kädessään laiturilla ja on valmiina opastamaan junan pysähtymään oikeassa paikassa. 
-no niin pojat sanoo Gregori, tempaisee aseen taskustaan ja yhdessä he lähtevät kohti laituria. Juna pysähtyy ja junailija Albin Paju astuu junasta laiturille.
Gregorin ampui ilmaan ja käski kaikkia pysymään paikoillaan. Myös asemasillalla ollut Raitala ja ulos astunut Junailija Paju jähmettyivät. Gregorin syöksyi matkustajajunan ovelle ja Juvonen sekä Ribin hyökkäsivivät junailijavaunuun jossa olivat postisäkit ja alkoivat repimään niitä puukolla auki.
Rahalähetyksestä ei kuitenkaan ollut jälkeäkään ja junamatkustajat katselivat tätä touhua ikkunoista hämmennöksen vallassa. Ryöstäjät eivät tienneet ettäolivat liikkeellä oikeana päivänä mutta rahat tulisivat vasta seuraavalla junalla.Matkustajat olivat peloissaan ja moni heistä alkoi sullomaan lompakkoaan saappaanvarsiin ja naisväki mikä minnekin.

Sitten mieskolmikko päätti ottaa jalat alleen.
Ennen lähtöään kolmikko keskusteli keskenään kovasti mutta ruotsin ja venäjän sekoituksella, jotta virkailijat ja junassa olleet noin kaksikymmentä matkustajaa olivat epätietoisia mitä seuraavaksi. Jälkeenpäin porukkaa haastateltaessa kertoivat että rosvot ikäänkuin pyytelivät anteeksikin viivästystä ja lopuksi huitoivat asemasillalla veturimiehelle että pitää lähteä eteenpäin.





Junassahan oli myös Forssan poliisimestari Itä, mutta aseettomana hän ei uskaltanut asioihin puuttua. Oli myös jarrumies Jalava, ja hänkin hämmentyi kovin tilanteesta.

Miehet juoksivat jo ilman saalista yli peltojen samalle reitille josta olivat tulleetkin. Rehtijärven suuntaan ja Kankaanrannan tien kautta kohti Jänhijokea. Se oli metsän suojaama kapea tie ja ei seisakkeen päällikkökään tai muu väki kovin pitkälle heitä arvanneet seurata. Ilmoitettiin vain eteenpäin Forssaan.
Yhtä soittoa ilmeisesti olivat kuitenkin hölkänneet Stoltin mökille, jonka veräjän vierestä nappasivat palttoonsa ja jatkoivat matkaa. Arvellaan että pitkät siistit palttoot oli mukana siksi että jatkomatkalla heitä ei vaatteiden perusteella tunnistettaisi. Stoltin mökin ympärillä oli kuitenkin muitakin torppia ja yhteisön väki oli jo kovin tietoinen ja ihmettelyn vallassa minkälainen sakki oli hevoskyytiä kysellyt ja eri ammatinharjoittaksi itseään esitellyt.
Niin, kolmikko kiiruhti ihan jalkaisin vaan, mutta hevostaloja nähdessään kysyivät kyytiä eteenpäin. Kyytiä kysyessään eivät ilmoittaneet kuitenkaan tarkkaan mikä on päämäärä ja mikä on miesten asia.
En mää nyt ehri lähtee, -sano yksikin isäntä vaikka ihan joutilaana aitan seinustan penkillä tupakoitsi. Toisessa paikassa piikalikka meni kysymään sisältä lähtiskö se isäntä viemään, mutta ei tullutkaan enää pihalle takaisin. Rosvot näkivät miten kammarin salusiini heilahti ja joku väärävartista piippua suussaan pitävä ukko sieltä kurkkasi. Olkoot, ei näistä maalaisjunteista kannata välittää, -sanoi Gregori ja miehet lähtivät maantielle taas.

Kiirus oli eteenpäin ja kolmikko olikin etukäteen suunnitellut reittiä, mutta silloin heillä oli ajatuksissa että rahoja sisältävä postisäkkikin olisi heillä mukana. Alkuperäinen ajatus oli että saisivat hevoskuljettajan joka veisi heidät monen tien risteykseen jossa jäisivät pois. Takaa-ajajat eivät näin voisi heti arvata mihin suuntaan siitä olisivat jatkaneet.


Se tiedetään nyt jälkikäteen että Kalsun kylän kautta menivät. Latovainiosta oli vaan siihenaikaan kesäteitä ja polkuja useampiakin. Olisivatko tulleet ensin siihen Heikkilän-Markkulan Kaivokujan kohdalle josta lähti Klemelän metsän poikki talvitien pohja Koskelantielle, sieltä Simolan pihan läpi kohti Kankaantietä ja Kalsua kohti?(Musta mutkaviiva ylläolevassa kartassa.)


Varmaan reitin varrella oli ulkohuussin kävijöitä ja pihatyön  tekijöitä sekä kaivoreissulaisiakin oli, mutta ei sillä reitillä mitään merkitystä kun eivät saalista saaneet ja siitä osia eri metsäkätköihin laittaneet. Vai saivatko sittenkin ja sitä ei vain kerrota?

Forssasta oli jo kuitenkin poliiseja hälytetty perään ja pari innokasta vapaaehtoista oli lisänä, asemapäällikkö Hjalmar Alen mukana myös .
Niin, kolmikko oli Latovainiossa valmistelemassa operaatiota torstaina klo 10 aamupäivällä. Seuraavaksi Minkiöllä ryöstöhommissa kello 2 iltapäivällä, Samana päivänä kello 5 iltapäivällä heidät oli nähty Kalsunkylässä. Myöhemmin heistä oli havainto Mustialan Portaassa, jotta Hämeenlinnaa kohti he lienivät matkalla.

Suomalaissyntyinen Juvonen siis oli kotoisin Leppävirralta Nummen kylästä ja tuskinpa hän sinne lapsuuden kotiselkosten kulmille karkuun halajaa, -arveltiin paremminkin Hämeenlinnaa. Juvonen oli houkuteltu mukaan vastentahtoisesti ja nyt hän yhtenä muiden mukana sai juosta karkuun virkavaltaa niin että kenkärahjat jaloissa tärviölle kuluivat.
Kymppitietä ei ollut ja koska miehiä oli jo nähty Mustialassa, arvellaan heidän apostolintaipaleekseen vanhan maantien reitti. Kaukjärven rantaa seuraili senaikainen maantie ja joltisen verran siinä oli asutustakin.
Juvonen oli aikoinaan vain vähän käynyt kiertokoulua kun taas Gregori Nikolai Patarchin oli osittain niinkuin herranpaskaan astunut entinen virkamies. Vuosina 1904..1905 hän oli toiminut Valtion Rautateitten tilastollisessa konttorissa. Venäläistaustaiseksi hänet teki vanhempiensa etninen tausta vaikka Patarchin itse oli syntynyt Tammelan pitäjän Forssan kylässä.

Väsymys ja ryöstökeikan epäonnistuminen sai miesten välit jo kiristymään ja äreitä kommentteja sekä syyttelyitä jaeltiin puolin sekä toisin.

Patarchin esimerkiksi kysyi Juvoselta kelloa. Juvonen joka piruili ja ei oikein osannutkaan tulkita taskunauristaan vastasi: "em mää vaan oikien tiärä, pitkäviisari on kolmosen päällä ja lyhytviisari kahdeksaisen kohralla"."-viisari ja viisari! Viisari sulla on housuissas, et taida eres tuntee kelloa. Ja ne ovat osoittimet ettäs tiärät!" -vastasi Patarchin (Gregori) Oli lähellä että ei tullut oikein nokkapokkaa, mutta joka tapauksessa Patarchin lähti erikseen menemään kohti Myllymäkeä. Juvonen ja Sibin parivaljakko myös kohti Hämeen Härkätietä.

Niin, kun miesten karkumatka alkoi torstaina, perjantain vaiheista ei ole tarkkaa tietoa mutta lauantaina oli Renkoon tullut Tammelasta kolme poliisia kartoittamaan ja kyselemään olivatko miehet ehtineet sinne asti. Rengon Kuurilan ja Kuittilan kylät sekä Ronttilan talo saivatkin näytellä osuutta kun Juvonen ja Sibin sinne asti ehtivät.

Tuo seutu on ikiaikaista kaunista kartanomiljöötä jo keskiajalta lähtien ja historiaa on tehty jo ennen Hämeen Linnan perustamista. Kauppias Kustaa Kyläkallio oli lahtelainen varakas mies jolla oli huvila tällä aluella, Hän lähtikin vartavasten polkupyöräilemään kohti Hämeenlinnaa tarkistaakseen ovatko miehet päässeet jo sinne johtavalle tielle. (kyseinen Kuittilan kohta on kapea kannas josta kaikki liikenne Hämeenlinnaan meni)

Kun ei mitään näkynyt niin hän oli palaamassa jo takaisin Kuittilaan, kun havaitsikin erään suutarin pihassa epäilyttävän miehen makoilemassa. Karkulaisia kiinniottanut tuolloin kolmikymppinen Kustaa Kyläkallio kohtasi kuitenkin loppunsa kymmenen vuotta myöhemmin eli 42 vuotiaana, kun samalla alueella mellastettiin. Kansalaissodan merkeissä lienee murha suoritettu. (Viite: Rengon Sanomat 19.05.1921)


Nähdessään miehen makoilevan suutarin pihalla, Kyläkallio lähestyi häntä kyselläkseen mikä mies on kyseessä. Mies ei vastannut vaan pakeni nopeasti metsään ja Kyläkallio koetti seurata, mutta ei pysynyt perässä. Kyläkallio palasi Kuittilaan jossa telefoonilla olikin jo ilmoitettu asiasta eri tahoille.

Olettaisin että myös takaa-ajajien tukikohtana toimi kylän kestikievari. Sinne ensimmäiset saaliit myös vietiin ja jossa vielä nykyisinkin voi aistia tuo ajan tunnelmaa.

Kylän miehiä olikin jo kokoontunut ja yhdessä he lähtivät tutkimaan metsää jonne Kyläkallio oli karkuria vähän matkaa seurannut. Myös Kyläkallio halusi vielä mennä mukaan ja pyysi siksi renkiään hakemaan talosta oman pyssynsä.

Palatessaan renki kertoi nähneensä kylää lähestyvän kaksi epäilyttävän näköistä miestä. Kyläkallio lähtikin näitä tuntemattomia miehiä vastaan mukanaan kirvesmies Koskinen ja kylän raitilla he kohtasivatkin kyseiset miehet.Toinen miehistä kouraili taskuaan jossa arvelivat olevan pistoolin, mutta Kyläkallio sai aikeet estettyä. Kyseinen mies paljastui myöhemmin Juvoseksi, toinen Ribiniksi. kiinnisaadut miehet vietiin Kyläkallion ja Koskisen avulla kylän majataloon. Majatalossa he ottivat miehiltä pois kaksi browning pistoolia ja joukon patruunoita. 



Koska Kyläkallion jäi kesken se suutarin mökiltä karkuun lähteneen (Gregori Patarchininin) metsästys, hän lähti uudelleen sinne metsän suuntaan ja jätti kirvesmies Koskisen sekä erään toisen miehen vartioimaan majatalon kulkumiehiä.

Mutta Kyläkalliota tuli jo tiellä vastaan hänen vaimonsa joka kertoi että Kuittilan Ronttilan talosta oli telefoonilla ilmoitettu että yksi mies oli nähty tulevan jo metsästä pois ja menneen Hiitteen Nummen metsään päin. Silloin Kyläkallio päätti mennäkin siihen suuntaan ja kutsui myös muut etsintämiehet tulemaan samaan suuntaan.
Tällä aikaa majatalossa oli Juvonen antanut pois toisenkin hallussaan olleen Colt revolverin ja Ribin pyysi päästä ulkohuoneeseen. No kirvesmies Koskinen otti haulikon mukaansa ja lähti häntä saattamaan pihan perälle.

Ribinin mentyä huussiin Koskinen jäi vartioon ulkopuolelle. Ribin kuitenkin pääsi huussin takaosasta karkuun ja alkoi juoksemaan pellolle. Tarkkaa tietoa ei ole karkasiko Ribin huoneen takaseinän kautta vaiko jopa reiän kautta könyten? Joka tapauksessa Koskinen lasautti haulikolla hänen peräänsä. Pakenijaan osui, mutta hän vain kyyristyi ja jatkoi matkaansa.

Saatiin kuitenkin eräs kolmas mies hevosratsuineen hänen peräänsä. Tovin perästä tulivatkin Ribin, Hevonen sekä takaa-ajaja takaisin majataloon paremmin vartioitavaksi.Haavat jotka Ribin sai, eivät olleet kovin vakavia kun vaatteet olivat haulit pääosin seisauttaneet. Tohtori Manner sitoi haavat myöhemmin majataloon kutsuttuna tultuaan.

Gregori Patarchin oli juossut karkuun kengätönnä, samaan aikaan kun kavereitaan jahdattiin ja kuulusteltiin kestikievarissa.
Sunnuntaita vastaisena yönä klo 24. hän oli päässyt tuttavansa Myllymäessä asuvan torikauppias Leonti Timontijeffin akkunan alle ja koputellut siellä. Leonti vaimoineen oli kuullut postiryöstöstä ja osasi yhdistää kengättömän Patarchinin juttuun ja ei ollut innokas päästämään häntä sisälle.

Päästi kuitenkin ja kun mies oli riisunut takkinsa Leonti tutki sen taskut, siellä oli revolveri. Koska mies ei itse suostunut aamusella ilmoittautumaan Leonti meni toi Myllymäen poliisit paikalle.

Kaikki kolme saatiin näin toimitettua Hämeenlinnaan ja siellä kuulustelua hoiti Poliisimestari översti af Enehielm. Miehet väittivät edelleen että heidän tarkoituksenaan oli vain tutkia löytyykö vaunusta nitroglyseriiniä, mutta yleisesti luullaan että rahoja siinä koetettiin ryöstää.

Lopulliset tuomiot sekä miesten myöhemmät vaiheet ovat minulle tuntemattomat. Nykylain mukaan miehet tuskin saisivat tuomioita muusta kuin aseiden heiluttelusta ja postisäkkien turmelemisesta. Hyvä asiahan oli ettei kukaan sivullinen loukkaantunut ja omaisuuttakaan ei pahemmin tärveltynyt. Maaseudun kylät saivat paljon puhuttavaa ja pähkäiltävää, miesten kunto koheni kävellessä. -minäkin sain kirjoitettavaa.


Niin, kirkkoja ja komeita hirsipytinkejä. Ilomantsi, Parikkala ja Ruokolahti. Parikkalan Kägöne on melkomoinen. Ei Ilomantsin Parppeinvaaran...