Niin, Aasialaiset tuntuvat olevan älypuhelimien lumoissa. Kauppakeskuksessa oli iso julkaisutapahtuma jossa esiteltiin ja myytiin Huaweita jossa on neljä kameraa. Sillä sopivasti korkealta kuvattaessa tulee huvä kuva edestä ja takaa samaan aikaan. Hintaa oli n. 260 Euroa, en tiedä onko tuota jo suomessa saatavissa. Koristeellisuus on valttia kännykänkuorissa ja kaikkialla muuallakin. -No kauppakeskuksen poro oli kyllä ihan eri näköinen kuin Petteri Punakuonon olemme nähneet. Olisiko tuo jokin metsäpeura?
Niin, Chiang Main kaupunkiympäristö ei ole turistivirtojen ehdoilla rakennettu eikä kaupallisuuden pilaama. Lanna aikoina keskusalue oli muurein eristetetty ja iso vallihauta kiersi keskustaa. Suuremmalta osin se on vieläkin aivan kuin ennenkin paikoillaan. Muuriportin edessä olevalla aukiolla näkyi hääpareja joista otettiin valokuvia pulujen lehahdellessa ympärillä.
Pulunkakkaa ja höyheniä oli aivan riittävästi koska paikalliset myivät halukkaille siemenpusseja ja hätistelivät lintuja lentämään ruokkijoiden ympärillä jotta otokset olisivat näyttävämpiä.
Chinatown löytyy myös täältä ja myös massiivinen kiinalaisväestö.
Tämä on kait Pagoda eli tyypillinen kiinalainen ylöspäin kapeneva rakennelma.
Niin, Doi Suthep vuoren temppeli on yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Väkeä olikin kuin Latovainion osuuskauppajuhlissa.
Kukkulalle vei myös portaat mutta oli myös kolme vinohissiä ja aika ahdas tunnelma.
Alhaalta oli vaikea ottaa kuvaa koska oli niin paljon lippusiimoja edessä.
Kaupunkikeskustassa oli myös useita temppeleitä ja myös joitakin ikivanhoja puurakennuksia.
Resortin naapurustossa keskityttiin rakentamaan korkeita toimistorakennuksia. Pari nosturiakin oli nostettu nousevan rakennuksen katolle. Siinä sitten saa purkaa ja kasata niitä kun rakennus alla kohoaa,
Niin, Chiang Main kansallisruoka on tämä Khao Soi. Se ei poikkea muista Thaimaan nuudeliruuista oikeastaan paljoakaan. Vain osa sen nuudeleista on uppopaistettu ja osa on normaalisti keiton joukossa.
Jokaisen talon ja hotellin edustalla on näitä henkien taloja joita valmistetaan myös teollisesti. Myös ne varustetaan päivittäin ruoka-annoksilla jotta talon henget pysyisivät suosiollisina.
Ja sitten taksikuskimme suositteli meille ruokapaikaksi vanhaa siirtomaa-ajan teehuonetta. Tämä kala-annos olikin maukas ja erityisesti tuo pieni kippo joka sisälsi salaisella teeuutteella ryyditettyä kastiketta. Riisiannos sisälsi kolmea erilaatuista riisilajiketta eikä koko annoskaan ollut missään hinnankiroissa. http://www.chiangmai.bangkok.com/dining/raming-tea-house-siam-celadon.htm
Chinatownin keskellä sijaitsi valtaisan ruuhkainen sisätori josta sai melkein mitä vaan. Myös tuoreruokaa.
Niin, Majapaikasta oli 4 km suorinta tietä vanhaan kaupunkiin. Taksilla maksoi 200 bahtia mutta useimmiten kävelin sinne kun aikaa oli. Kävelyreitti vain meni osan aikaa moottoritien sivua ja piti väistellä kylttejä sekä kärrymyyjiä.
Kaupunkia halkoo joki.
Olisi mahdollista myös risteillä mutta joki kiertää nähtävyydet melko kaukaa.
Pepe oli kiltisti ja kiukuttelmatta matkassa myös.
Niin, Ihmisnäyttely tai ei. Myanmarin puolelta pakoon lähteneestä vuoristoheimosta kiistellään paljon. Heille on tehty muutamia turistikyliä joiden eettisyydestä en ole varma. Kuvia paikasta.
Lapsia kotikylässään. Renkaita lisätään jo 4-vuotiaille.
Yläpuolella kodin keittiö ja alapuoella tyttö kerii lankaa.
Tämä nainen esiintyy useissa postikorteissakin.
Eipä kait se elämä helppoa heilläkään ole. Täällä lisätietoa. http://www.minnethaimaassa.com/blogikirja/pitkakaulaiset-naiset/