Viulunrakentajan elämänkaarta Jokioisten Terävän koulun kautta Leppävirran törmälle. Osa 1.
Niin, Terävän koulussakin yläkoulun opettajana toiminut Martti Koistinen on nykyään yli 93-vuotias ja asuu Leppävirralla.
Hän kertoi Savon Sanomille ensimmäisestä rakentamastaan viulusta:
Hankalinta oli se, ettei ollut työkaluja. Ihan ensiksi piti tehdä työkalut. Ratakiskon pätkää kuumensin hellassa.
Aluksi Koistinen yritti tehdä viulua silmämääräisesti. Vaikka tulevalla teknisen työn opettajalla oli jo silloin taitoa hyppysissään enemmän kuin monella, hänen oli pakko todeta että mittasuhteita oli mahdotonta saada kohdilleen. Puut päätyivät lopulta saunan pesään.
Onneksi lehdessä näkyi ilmoitus "Tilatkaa itsellenne piirustukset ja tehkää itsellenne soitin" Martti Koistinen päätti yrittää uudestaan valmiilla piirustuksella.
Martin ensimmäisen viulun tarpeet löytyivät omasta halkoliiteristä Ilomantsissa. Vaahteraa ei sattunut käsillä olemaan, ja niinpä kansi tuli kuusipuusta ja pohja koivusta.
:Eikä siitä tullut ollenkaan huono viulu. Martti antoi sen serkkutytölle, joka antoi sen omalle tyttärelleen. Myöhemmin sillä soitettiin Sibelius Akatemian orkesterissa. Monelle muulle Koistisen tekemälle soittimelle on käynyt samoin. Joku on pyytänyt soitinta lainaan tai saanut sellaisen mukaansa tullessaan Koistisen vetämälle viulutunnille kansanopistolle tai Harjulan legendaarisille musiikkileireille.
Niin kun Harjulan musiikkileiri perustettiin Leppävirralle oli Koistinen aktiivien joukossa. Hän tuli peräkärryjen kanssa paikalle a huolehti ettei kenenkään harrastus jäänyt ainakaan soittimen puutteesta kiinni. Heti ensimmäiseltä leiriltä nousikin joukko ammattimuusikoita heidän joukossaan Marja Liisa Koponen ja Timo Koponen.
Koistisen verstaalla ovat syntyneet myös aiemmin mainittujen Koposten perheen työkalut. Kuopion kaupunginorkesterin muusikko Timo Koponen käytti Koistisen veistämää viulua työvälineenään vuodesta 1987 vuoteen 2005. Kuopion konservatoriolla opettajana toimivalla Marja-Liisa Koposella puolestaan on työkäytössä Koistisen viulu että alttoviulu.
Isä ja poika ovat vierailleet useita kertoja Saksassa ja Italiassa. Ensimmäisellä opintomatkalla vuonna1970 Martti Koistinen sai vihoviimein oikeat viulunrakentajan työkalut. Samoin hän pääsi käsiksi italialaiseen tiheäsyiseen alppikuuseen, josta myös Antonio Stradivari teki kuuluisat soittimensa.
-Suomalainen kuusi on lannoittamalla pilattu,-Martti tietää.
Tosin joitakin soitinrakentamiseen sopivia kuusiyksilöitä on löydetty Koistisen mukaan Suonenjoelta.
Kerran mustikkametsässä mustikoita poimiessaan Marja-Liisa Koponen mietti, kuinka Martti on rakentanut kaikkia viuluperheen soittimia: viuluja, alttoviuluja, selloja ja kolme kontrabassoakin.
Samoin Koposen oman nelilapsisen perheen parissa on monen soittimen taitajia: Ville-kontrabassoa, Kalle-Pekka selloa, Emma Jääskeläinen pianoa ja Liisa-Mari Koponen viulua ja Kalle-Pekan vaimo Johanna viulua.
Sitten Marja-Leena Koponen otti yhteyttä Arto Koistiseen ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Koposet poikkesivat Koistisen verstaalla hakemassa soittimia lainaan ja osa Martin soittimista metsästettiin eri puolilta Suomea.
Arto Koistisen mukaan tilanne on historiallinen.
-Soitinrakentaja Amati (1596-1684) rakensi kokonaisen orkesterin soittimet Ranskan hoviin, mutta sen jälkeen ei tiettävästi ole järjestetty konserttia jossa koko orkesterilla olisi saman soitinrakentajan rakentamat soittimet.
Martti Koistisen kädet eivät enää taivu soittoon, mutta hän jatkaa työtään verstaalla. Uusin verstaalla valmistunut soitin on sello, jota kuultiin/kuullaan konsertissa, siihen asennettiin kielet elokuun 2023 alussa. Martti puhuu viisaita:
Jotkut tekemistäni soivat alusta saakka. Ja ne, jotka eivät soi, menevät saunan sytykkeiksi.
Kyse on viime kädessä puun molekyylirakenteesta, jota ei voi ulospäin päätellä, -sanailee rakentajamestari.
-Jos kahta samanlaista halkoa kalauttaa vastakkain, toinen niistä kaikuu, toinen ei.
Viimeisen silauksen soittimelle antaa kuitenkin soittaja, hyvä soittaja saa puun värähtelemään omalla herkällä tavallaan, -oikeilla taajuuksilla.
Martti Koistisen mukaan soitto "on tarkkaa hommaa, kuin puukolla tappeleminen."
Arto Koistinen lisää edelliseen että nämäkin konsertin soittimet näyttävät todellisen teränsä vasta seuraaville sukupolville.
Haastattelija väittää että Martti Koistisen soittimet saattavat pestä Stradivariukset kun niillä on soitettu 300 vuotta. Kyllä nykyäänkin osataan soittimia rakentaa.
