Kesängiltä Hangaskurun laavun kautta Latvamajalle ja sieltä takaisin Äkäslompoloon.

 Niin, Hangaskuru ja Latvamaja ovat suosittuja taukopaikkoja polkupyörillä ja suksin eteneville myös patikoitsijoille on omat väylänsä.

Latvamaja näyttää ulkoa päin samanlaiselta kuin Kukaksen juurella oleva Kotakahvila.

Hangaskurun laavulla voi paistaa makkaraa tai syödä eväitään. Ruuhka-aikaan lienee melko ahdasta ja ei Koronaturvallista.

Laavun ulkopuolella on opasteet eri suuntiin. 

Sama juttu Latvamajalla joka sijaitsee rinteessä.

Latvamajalle oli pariskunta tullut akkukäyttöisillä läskipyörillä.

Eräs pariskunta tuli myös läskipyörillä ja vetivat kahta lastaan pyörän perään kiinnitetyssä ahkiossa.

Corralejon Dyynit

Niin,

Maassa jossa ei ole routaa ja maaperäkin kuivaa on tienpito helpompaa. Ajoväylät olivat kadehdittavan hyvässä kunnossa ei ollut edes nastarenkaiden jättämiä uria.

Joissakin paikoissa näkyi asfaltissa katkeamia, kaipa se vain johtui alla olevan hiekkapatjan liikkumisesta.

Dyynialueella hiekkaa oli kuin Saharassa.

Suomen Sevastopol

Niin,

Jos Neuvostoliitto ei olisi palauttanut Porkkalaa vuonna 1956, olisi eteläsuomalaisilla lyhyt matka naapurivaltioon. Tänään tein polkupyöräretken joka oli täsmälleen sama kuin kuin monivuotinen työmatkani. Huhtikuusta lokakuulle silloinkin taitoin sen polkupyörällä. Paljon on matka muuttunut kun silloin ei vielä ollut moottoritietä.

Google maps elää vielä sillanrakennusaikaa jota minäkin päivittäin seurasin. Aikoinaan tuossa oli rajapuomi.
Kiertämällä näkymää 180 astetta näkyy maisema tähän suuntaan.

Jo silloin minulle kävi sääliksi eräs omakotitalo ja sen supistuva tontti. Talo oli rakennettu 50-luvulla niemen nokkaan entisen Neuvostoliiton vuokra-alueelta vapautuneelle tontille. Kaunis tontti ja kantatie 51 ei pyyhkinyt ihan nurkalta. Toisin on nyt. Aikoinaan katsoin kun tuota autotallia nostettiin liinojen kanssa lähemmäksi taloa. Eniten muuttui pohjoispuolen maisema kun ennen moottoritietä sielläkin siinteli meri.
Mikähähän lieni maiseman korvaushinta pakkolunastuksen yhteydessä?

Tuo on paikallistie ja muurin takana menee moottoritie.

Nyt se näyttää tältä:

Tuon talon alla on jykevä kallio jota räjäyteltiin ja louhittiin alle kymmenen metrin läheisyydestä talon seinästä. Mahtoi siinä kristallit helistä ja omistaja tarkkaili hermostuneena  korsteenin seinärappausten säröilyä.

Jos Putin tulee vaatimaan vuoden 1945 vuokra-alueita takaisin itselleen niin Hanko ei kuulu siihen mutta tuohon kohtaan tulisi taas puomi ja vartioasema.

Varastettu lasta

Niin,

Työttömien terapiatöinä maalaama asematunneli alkaa olla jo töhritty. Seinälle on muunmuassa purettu sydäntä varkaustapauksen tiimoilta.

Tulee mieleen että minkälainen ihminen varastaa lastan potilaan jalasta tai kädestä? Tai  sitten jotain muuta.
Onko tuokaan järkevä platformi ilmoitusasialle?

Kukkaloiston aika

Niin,

Kuka määrää minkälainen kukkaketo on kaunis ja mikä ei ? Keltainen on useimpien mielestä kaunis. Tilanne muuttuu heti jos sanotaan että kyse on voikukilla muodostetusta kedosta.

Lyhytaikainenhan tuo on, kohta lentää hahtuvat.

Josko joku jalostaisi jonkun muun keltaisena kukkivan kukan joka olisi noin sitkeä niin pojot hänelle. Vaikka repii juurineen maasta niin hetken päästä se puskee uuden alun siitä maahan jääneestä sipareesta.

Jos leikkaat ja leikkaat niin kukka oppii tekemään kukintonsa heti kun pää pinnalle nousee.

Polkupyörän pöllintää

Niin,

Aika moni näemmä laittaa fillarinsa liekaan ihan vain eturenkaasta. Niinkuin tämäkin tässä.

Sitten tulee joku ja irroittaa sen etupyörän ja tuo toisesta pyörästä siihen uuden. Lähtee ajelemaan.  Runttaa vielä naapuripyörästä vanteen solmuun. Omistaja tulee junalta ja löytää pyörästään vain lukitun etupyörän, ei viitsi sitä edes telineestä irroittaa kun harmittaa niin paljon.

Tässäkin on lukittu etupyörästä. Lukko on arvokkaampi kuin pyörä.

Toisaalta fillareita voi löytää vaikka ojasta. Pitäisikö tuo tuolta nostaa ja läväyttää poliisiaseman tiskille. "mää löysin tämmösen"

Millainen kulkuväline niin sellainen ihminen

Niin,

Liikenneasemilla, työpaikoilla ja kirjaston edessä olevat ajoneuvot kertovat paljon omistajistaan vaikka puhua eivät osaakaan.

Tämän mustan omistaja on varmaan lypsäjä. Kulkee lypsyjakkara ahterissaan ja näin on aina istuin saatavilla. Punaisen omistaja taas on hameväkeä tai sitten pitkät takinliepeet. Entisaikaan oli must tuollaiset takaverkot. Kiinnikkeet ruostui mutta muutoin oli yhtä tärkeät kuin pyykkipojat housunlahkeessa.

Tämän omistaja taas on perusluottavainen. Lukko estänee varkaudet vaikkei sitä suljetuksi lenkiksi napsauttaisikaan. Kohan hänessä on!

Tässä taas lainkuuliainen potkuttelija. Pyöräteline on pyöriä varten, nelipyöräiset saa laittaa vaikka mihin liekaan. Veikkaan ettei omistaja ole mikään rippikoulupoika.

Tässä taas on vieraillut numerotehtäviin tykästynyt nokkelikko. Selvittänyt kolminumeroisen vaijerilukon koodin, vienyt pyörän mutta jättänyt omistajalle arvokkaan vaijerin sentään. Ei ikävä ihminen. Ikävä ihminen olisi napsauttanut sen lähistön pyörään kiusaksi seuraavalle.  Vai olisiko tämä ollutkin jo monessa kiusana?

Lehtisadetta

Niin,

Nämä päivät ovat niitä jolloin maisema muuttuu nopeasti.

Tuuli ja sade nopeuttavat vielä efektiä.

Marjat kypsyvät

Tänään olin mansikkamaalla. 5E/kilo itsepoimintana.

Polkupyörällä 10 km suuntaansa. Matkalla oli tämä uudelleenrakennettu vanha talo aidolla kivijalalla. Ole tuosta nyt mieltä? Ehkä siinä ei silmä enää sen jälkeen sairasta kun peltikatto joskus maalataan.

Ja mustikat ovat nyt tässä vaiheessa.

Runsas viikko sitten tilannehan oli tämä.

Polkupyörällä Jäämerelle ja takaisin.

Niin,

Sitten oli lukuvuorossa Matti Rämön kirja vuodelta 2012. Kävi Venäjät, Norjat, Suomet ja Ruotsitkin. Olennaisin seikka oli että hän palasi takaisin kotiinsa läpi Latovainion. Sen minäkin olen tehnyt monasti.

Pyörällä Afrikkaan ja jopa takaisinkin.

No niin. Nyt tuli luettua tämäkin kirja. Pitkä matkahan se Matti Rämölle oli fillaroida, kovempi jobi kuin minulle kirjan lukeminen. Pinnoja katkeili ja renkaita puhkesi. Suola-aavikon ylitys oli melko kuiva etappi. Laivamatkoja oli mennessä Viroon ja palatessa Saksasta. Yöpymiset pääosin teltassa. Oikein paleli kun luki tätä.

Fillarilla Nizzaan

Niin,

Tuli sitten luettua tuokin kirja. Matkakuvauksena aika laimea, koska kuvia ei ollut ja kokemuksia ei voi kunnolla kuvata. Blogissa reaaliaikaisena tietysti hienompi. Varmasti ja etenkin se loppumatka oli maalauksellinen ja kaunis. Itse en ole pyöräillyt päivässä kuin noin 80 km ja Soinivaara meni yli sata, liki kuukauden ajan, ja joka päivä. Kova jeppe vaikka tukka on ohut.

Itsensä ylittämistä ja varmaan motivoivaa bloggailla kun seuraajia ja kommentoijia oli paljon. Yksi paha kaatuminen, mutta ei yhtään vatsatautia, toisin kuin Vietnamin pyöräilijällä.

Raimo O Kojon kirja on kirjastossa, mutten löytänyt sitä ja en viitsinyt virkailijoita häiritä. Ainakaan vielä.

Perinteisen kirjan ylistys

Niin,

Olen huono lukija mutta kun jokin kirja tempaa mukaansa niin luen sen intensiivisesti parissa päivässä.

Kirjastossa oli esille otettuna Matti Rämön kirja polkupyörällä Thaimaassa ja Vietnamissa. Mies on kirjoittanut monta muutakin polkupyörämatkakirjaa, kaikki muut oli lainassa kun olisin lainannut lisää.

Hänellä on matkablogikin.  Polkupyörämatkalla joka päivä.

Kirja on kuitenkin aina kirja ja se tulee luettua tarkemmin ja tosiaan hyvä tosikirja tempaa mukaansa. Lukemassani kirjassa muistan vielä näin jälkeenkin päin miten hän päätti tehdä pienen vuoristolenkin. Koska tulee palaamaan samaan paikkaan lenkin jälkeen, hän jätti osan tavaroistaan alas kylään, myös varapinnat. Ja eikös sitten pinna katkennut ja joutui tulemaan bussilla hakemaan pinna korjausta varten.

Häneltä on tullut juuri nyt uusi kirja:

Jotkut ihmiset eivät kaihda haasteita eivätkä pelkää olla luonnon armoilla.

Kalliolle kukkulalle

Niin,

Äitini tyttönimi oli Kallio. Siksi piti viedä polkupyöräni kalliolle katsomaan Murphylandian maisemia.

Tässä vaiheessa lauloimme yhdessä (pyörä ja minä) Murphylandian maakuntalaulun. "Ma kalliolla korkeimmalla oon Murphylandian kielekkeen. Niin kauas kuin silmä siintää nään Järvisiä Lahtisineen. Kas Prismankin torni tuossa, värein kirkkain niin hohtelee ja toinenkin kauppakeskus tuolla ....jne-

Siitä kun zoomasi maksimillaan niin näkyi asemarakennus ja ratapiha. Tuon jälkeen rata jatkuu yksiraiteisena.

Siellä on Citymarket ja nosturi joka rakentaa uusia taloja.

Mikä lie älli ja puhti yht'äkkiä tuolle pyörälle tullut. Yhä ylemmäksi yritti, mutta katajaan taisi kapsahtaa.

Siellä kalliolla kukkulalla ei näkynyt yhtään ilokaasukapselia. Sen sijaan joku pariskunta oli viettänyt grilli-iltaa. Siihen tarvitaan kerttakäyttögrilli, Viru-Valgea ja kaksi kertakäyttölautasta. Roskat jätetään luontoon.

Kevätauringon armottomuus

Niin.

Ikkunanpesua tiedossa, muttei ihan vielä. Tosin voisi pestä vaikka pakkasella kun laittaa auton pissapojan nestettä joukkoon. Sen sijaan tässä vanha dokumenttini mattojenpesusta. Perinteestä joka tapahtuu aina vuosittain sitten kun paarmat ovat heränneet ja on poutaviikko tuloillaan, jotta myös matot ehtivät kuivumaan.

Jokainen pesee omalla tyylillään, jokainen saa pestä niinkuin lystää, mutta toiset tyylit ovat oikeita ja toiset vääriä.

 Ensinnäkin, otetaan kulkuväline, sanko, juuriharja, mäntysuopa ja pestävä matto.

No niin täällä ollaan. Tässä on pesuallas ja tuolla mankeli. Ne otetaan käyttöön. Luvallinen käyttöönotto. Kustannettu verovaroin.

Tarvitaan siis pestävä kohde, harja , ämpäri ja pesuainetta. Tässä tapauksessa ei mäntysuopaa vaan Kiilto-merkkistä. Ovat Tampereella tai Lempäälässä näyttäneet minulle ja kaikille autoilijoille lämpötilaa jo yli kolmekymmentä vuotta.

Sitten vaan matto kaukaloon ja vesi lorisemaan, annnetaan imeytyä. On erään vuoden toukokuu ja täällä ei ole kukaan. Rehelliset ja kunnon ihmiset ovat oikeissa töissä.

Kun on imeytynyt ja kaukalo vedestä täysi, vedetään pää lavalle. -Siis maton, oma pää on missä on.

Harja laitetaan tähän asentoon ja ruiskutetaan pullosta pesunestettä mutkitellen, kuin juosten kusten.

Sitten vaan painetaan kaksin käsin ja pitkin vedoin päästä päähän. Kun on valkoinen kerros koko alalla huuhdellaan pesuaine kuituihin, laittamalla ämpärillä vettä ja painamalla liiat pois harjan selällä painaen. Sokeva harja on paras, tulee Korsosta.

Ja taas vedetään uusi kohta mattoa ylös altaasta toimenpidettä varten. Lopuksi heitetään alhaalta pää yli altaaseen ja pestään toinenkin puoli. Huono homma kun pesty osuus menee tähän jalkoihin ja voi likaantua uudestaan.
Jos oikein pedantti olet, ota muovikelmua laskualustaksi mukaan. Jätesäkistä saat tehtyä myös itsellesi pesuessun.
Mutta ei miehiset miehet semmosia, ruvetaan vielä hakkumaan pyykkäriämmäksi. -sitä nykyaikana niin yleistä matonpesukiusausta

 Kun on kaikki pesty voi huuhtoa vielä siinä vedessä ja ottaa lopuksi tulpat auki ja taittaa maton näin valumaan suuremmat vedet pois.

Sitten mankeliin ja huuhdonta, mankeliin ja huuhdonta. Niin monta kertaa kun jaksaa ja aina vettä vaihtaen.
Kun katsoo tätä ylläolevaa kuvaa niin tulee pappavainaan orihevonen mieleen. (-pyyhkii silmänurkkaa ja ryhdistäytyy)

Jos jättää tänne kuivumaan orsille niin linnut kakkii ja varkaatkin voi viedä. Joten yksi matto kyllä kulkee märkänäkin takaisin.

Niin ja semmonen neuvo kaikille mattovarkaille: Älä koskaan varasta märkää mattoa! Kilohinta on huonompi ja litimärän maton mattovarkaalla on pitkät mutta märät jäljet.