24.10.2007

Imitaatio

Niin.

Kahden kuukauden päästä on jouluaatto.

Toisilla on hauska taito josta kylläkin imitoitavat joskus loukkaantuvat. Jukka Puotila on yksi suosikeistani, Espoon monitoimimies. Hän hauskutti koulussa luokkatovereitaan, niinkuin useimmat tulevat imitaattorit tekevät. Opettajat eivät siitä pidä, mutta luokkakaverit nauravat, ikuinen ristiriita.

Jope on myös melkomoinen, karismansa kärsii vain ulkoisen habituksensa häiriöstä, mutta väliäkös siitä minulle, en voi heittää ensi kiveä.

Reijo Salminen oli ensimmäisiä ja onhan niitä ollut vaikka ketä. Klaus Thomanssonkin osaa jonkin verran. Aivan normaalilla puheäänellä varustettu, maneeriton ihminen voisi olla vaikea imitoitava, Esko Ahoa ei taida olla imitoitu?

23.10.2007

Kuumailmapallo Latovainiossa

Viikon suuri uutinen oli kuumailmapallon laskeutuminen Latovainioon.

Kansainväliset uutistoimistot välittivät paikalta suoraa satelliittikuvaa ja nyt kyseinen maamerkki on kiinteä osa turistikartoissakin.

Valtaisa vihreä pallo näkyy jopa satelliittikuvissa. Tiettävästi on myös ainoa ihmisen rakentama pallo joka näkyy kuuhun asti.

12.10.2007

Rauni Mollberg in Memoriam

Niin.

Yksi kulttuuripersoona on poistunut keskuudestamme.

"Molle" Rauni Antero Mollberg syntyi huhtikuuta 1929 Hämeenlinnassa ja kuoli eilen – 11. lokakuuta 2007 Loimaalla. Hän oli tunnettu suomalainen elokuva- ja televisio-ohjaaja sekä akateemikko.

Mollberg tuli aluksi tunnetuksi Yleisradion TV2:n teatteriosaston ohjaajana, mikä oli hänen pitkäaikaisin työtehtävänsä (1968–1986). Mollberg toimi myös taiteilijaprofessorina vuosina 1978–1988 ja sai myös taiteen akateemikon arvon vuonna 1989.

Ei sovi unohtaa hänen saamiaan tunnustuksia, eli myös Pro Finlandia -mitalia vuodelta 1980 sekä viittä Jussi-palkintoa.

Mollberg kuoli Loimaalla keuhkokuumeeseen, sairastettuaan sitä ennen neljä vuotta verisyöpää. Loimaa tunnetaan myös patsaidentekijä Alpo Jaakolasta ja nyt myös Rauni Mollbergin kuolinpitäjänä.

Rauni nimenä voisi olla miehen tai naisen, ehkä siksi se on miehillä harvinainen. Rauni ohjasi mm. Timo K. Mukan kirjan pohjalta tehdyn elokuvan "Maa on syntinen laulu". Ikimuistettavia kohtauksia. "Tuliko sinun hiki?"

11.10.2007

Arki

.

(klikkaamalla suurenee)

Valokuvatorstai.

Arki ja arkinen esine mielletään usein harmaaksi ja monenlaista käyttöä kestäväksi.

Arkipenkki on arkisen karu. Kaikki se kestää ja kaiken se kärsii. Ei se kutsu, ei pyydä ahteria pinnalleen, ei havittele suotta toisen valkeita housuja. Penkki on pitkäikäinen ja leppoisen lempeä. Käytössä koeteltu ja tuiskussa tuiverrettu. Tälläinen arkipenkki pinnaltaan on ajan patinoima ja monta vuodenaikaa nähnyt. Penkki on oiva kaveri kulmastaan lohjenneelle pöydälle.

10.10.2007

Suhteellisuusteoriaa

Niin.

Kaikki laatua ja suureita koskevat lauseet voidaan mitätöidä vastalauseella "kaikki on suhteellista".

Joku kehuu autoaan tai moittii elinolosuhteitaan, se on suhteellista perin suhteellista. Einstein tuli kuuluisaksi teoriastaan jossa aikakin todettiin suhteelliseksi ja muuttuvaiseksi nopeuden suhteen.

Eli, josko sitä liikkuisi liki valon nopeudella niin vanhenisi verkkaammin kuin paikallaan jököttävät.
Helppo ymmärtää kun ajattelee istuvansa tylsässä kokouksessa. Juuri kun palaverinpitäjä aloittaa puheensa ja nostaa sormensa, tämä poika lähtisikin melkein valon nopeudella avaruuteen.

Siinä jäisi heppu silmissäni sormi pystyssä seisomaan, koska hänestä lähtevät uudet valonsädeheijastukset eivät enää tavoittaisi minua kuin pitkällä piiiitkällä viiveellä. Jätkä olisi kuin pysäytetty videokuva minusta katsoen.

Siellä avaruusmatkallani muutaman minuutin oltuani ja takaisin tultuani samaan palaveriin, niin jopa olisi kaverit vanhentuneet useita vuosia, josko enää hengissäkään olisivat. Mitä lievät sillävälin touhunnevatkaan.

Serkku ja paljon oppinut ihminen, Tarja Kallio-Tamminen kertoilee ihmisen maailmankuvasta kvanttifysiikan termein.
Minä itse en ymmärrä tästä mitään.

8.10.2007

Sataa

Lehtikelit ovat taas saapuneet ratikkakiskoille. Paksu tasainen kerros limaisia vaahteranlehtiä on hallaa ratikan jarrutusmatkalle. Polkupyörä ei tuosta vielä välitä. Pahinta on yöpakkasaika. Satulan pehmuste imee päiväsaikaan sateen ja kosteuden, joka taas yöllä jäätyy kivikovaksi. Tuollainen jääkimpale eturauhasen alla ei ole kiva kaveri ei.


Cherbourgin sateenvarjot
on syksyinen ikivihreä ja kaunis, iättömän kaunis instrumentaalikappale.

4.10.2007

Anja Toivasen muistolle

Onvestin hallituksen puheenjohtaja rouva Anja Toivanen menehtyi vakavaan sairauteen 15.8.2007 kesäasunnollaan Espoossa.

Alfred Onninen -isoisänsä perusti pienen putkiliikkeen aikoinaan. Anjan edesmennyt aviopuoliso vuorineuvos Erkki J. Toivanen oli Onvest Oy:n edellinen hallituksen puheenjohtaja.

Anja Toivasella oli elämänsä aikana useita vaikeita sairauksia ja osittain siitä syystä hän osallistui aktiivisesti allergia- ja syöpäyhdistysten toimintaan.

Aivan viime vuosina Anja Toivasen kiinanpalatsikoira Toby, voitti useita kansainvälisiä palkintoja emännälleen. Anja Toivasen ura ja julkiset esiintymiset tuovat mieleen jotkin englantilaiset Grand Old Ladyt autonkuljettajineen.

Miten käy Onnisen tulevaisuudessa? Kaikki on yhtä epävarmaa kuin se oli Erkki ja Anja Toivaselle 50-luvun puolivälissä. Suomen LVI-tukkuri kuitenkin kasvoi globaaliksi ja yhdeksi suurimmaksi alan yritykseksi Pohjois-Euroopassa.

Onninen toimii Espoossa lähellä kohta avattavaa Bauhaus-rautakauppaketjua. Kilpailu Onnisellakin kiristyy mutta Onninen tulee arvattavasti satsaamaan vielä enemmän urakoitsijoihin ja rakennusliikkeisiin, kuin pyrkimään suoraan kuluttajamyyntiin.

Jos itse saan veikata, -ja miksen saisi, veikkaan: Onninen ostaa SLO:n.

Tulevaisuus

Valokuvatorstai.

Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Putinilta kävi käsky. Vaalimaan rekkaparkki on oltava valmis heti tai välittömästi.

Eihän se ollut. Koko alue Vaalimaalta aina Lappeenrantaan ja Imatralle asti vuokrattiin venäläisille viideksikymmeneksi vuodeksi. Alueesta tuli kukoistava elitistinen venäläisten uusrikkaiden kesäviettoalue. Uusia loistokkaita huviloita rakennettiin. Tuo elitismi aiheutti köyhissä suomalaisissa matkustavaisissa kateutta. Sen vuoksi Kouvolan asemalla piti peittää luukuilla kaikki Lappeenrannan-Imatran läpi Joensuuhun menevien junien ikkunat. Alueella vierailuun tarvittiin viisumi, jota piti anoa Pietarista kaavakkeella, parakraafissa piti olla ainakin viisi pyöreää leimaa.

Mikä parasta Suomen uusi presidentti sai neuvoteltua kymmenen vuoden vuokra-ajan jälkeen uuden sopimuksen, ja alue huviloineen luovutettiin takaisin suomalaisille.

Siitä muistona, vuonna 2070 pystytettiin kuutostielle Saimaan rannalle, riemukaari.


(kaksoisklikkaus suurentaa kuvan)

1.10.2007

Shit elämä aikuiselle

Joskus tuntemattomuudesta ponnahtaa laulu tai laulaja josta tulee kestohitti.Tämä laulu on mielestäni sellainen.

Toinen on ABC-mainoksessakin rallateltu "läähätän ja läkähdyn". Joku Karjalainen sen lauloi. Moni muistaa vielä myös Tuula Amberlan ja "Lulun". Entäs Freeman ja "ajetaan me tandemilla"?

M.A Numminen rääkyi "naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" ja sai sen jälkeen kauheudellaan suosion.

Ei tämäkään karpaasilaulu kovin kivaa kuunneltavaa ole.

Tänään on Tavastialla hyväntekeväisyyskonsertti. Pääesiintyjä on valtion päämies. Tuotto menee lyhentämättömänä hänelle.

Kauheaa.


Kidutusta kuunnella. Yhden miehen yhtye on jo kertaalleen hajonnut sisäisiin erimielisyyksiin, tuskin pysyy koossa enää kauaa tämä uusi kokoonpanokaan.

Keskustelua

27.9.2007

Kursiivinen melankolia

.
Valokuvatorstai

Amos kuoli eilen ja siitä melankolia.
Kursiivi oli kommunistien kirjapaino joka poltettiin.
Kommunismi kuoli Neuvostoliitossa.
Etukenoinen melankolia kommunismin muistolle, lepää rauhassa.


26.9.2007

Amos in Memoriam

.

Bausant Amos


S. 31.1.1992 Jalasjärvi
k. 26.9.2007 Eläinlääkärin pöytä

On juoksut nyt juostu, nuuhkittu viimeisetkin puskat
ei enää kivistä vatsasi, poissa kaikki on tuskat.

Tuhisit vierellä ja kuorsasit sängyn jalkopäässä
teit kyllä pyykkiä, mutta kuivuuhan ne kesäsäässä.

Amos, Sutinen, Pimpulipampuli nimiä siinä yksi jos toinen
koira olit kuitenkin ja uros aikamoinen.

Vähän kuin tämä Aku, mutta pienikasvuisempi.

On ihminen ihmiselle susi. Koira voi olla ihmiselle inhimillinen kuin ihminen.Näen Amoksen edessä monta koiranelämää.

24.9.2007

Väinö Kirstinä

On kuollut eilettäin. Muuta ei Sari tiedä kirjailijasta kuin hassun nimen.

Laivalla oli toissaeilisnä drag-taiteilija Jarkko Vee. Hän muuntautui puolessa tunnissa useiksi eri julkkisnaisiksi. Taidokasta.

Jarkko Leana ja Jarkko Paulana sekä oli myös kymmeninä muina naisina. Muina naisina Sari katsoi esitystä ja taputti.

Samalla laivalla Lumipallo-orkesterissa soitti Taisto Lunkka sähköurkuja. -Tai jotain sähköistä syntetisaattoria, -tiedä niistä.

Äijä voisi antaa lyhyen oppitunnin vaikkapa oikeista uruista. Mitä niillä polkimilla siellä lattian rajassa tehdään? Kovin kiirettä ei ainakaan tunnu olevan niiden potkimisella.

Pianossa taitaa ainakin toinen poljin painaa jonkin kapulan kielten päälle, jotta sointi sammuisi, mutta onko näin ja entäs se toinen?


Terveisiä kaikille jotka Googlaavat Esko Rahkonen ja Autot, päätyen sivuilleni. Autoista lienee kova kysyntä. Niistä en tiedä mitään mutta Esko lauloi aikoinaan Jäljet hiekassa
tässä laulaa tanssiorkesteri Hietamäki.

Esko Rahkosen muistolle. Syvä kuin meri.

20.9.2007

Kivi

.


Valokuvatorstai

Nämä kivet on ladottu aiemmin kuin pyramidit. Luonto hajoitti rakennelman, mutta ihminen kasasi uudestaan ja teki niistä ansan, nimeltä turistipyydys.

12.9.2007

Snappertunan veljekset.

.


Snappertunan veljekset perustivat Raaseporin aikoinaan. Asuivat ja elelivät ensimmäiset vuotensa Snappertunan kalliolinnakkeella ja tapella nahistelivat.

Vanhemmiten viisastuivat voimaantuivat ja pukeutuivat rohdinpellavahousuihin ja perustivat Raaseporin. Yrmyn oloisia miehiä.

11.9.2007

Talikkalan patsaspuisto

.





Simpauttajan Otto teki puukuvia järven rannalle. Joku sai siitä idean ja veistää niitä lasikuidusta.

10.9.2007

Taide

Raaseporin nuorisolla on taideharrastuksia. Parempi sekin kuin että olisivat pahojaan tekemässä.


7.9.2007

Sushibaari

Josef Pönni on ulottanut lonkeronsa tänne Raaseporin kaupunkiinkin. Hieno sushibaari on avattu ihan kirkon vieressä. Komea rakennus, ei ole laatikkomainen eikä viivasuoraa pintaa. Toivottavasti vaan riittää asiakkaita.

6.9.2007

Tango ja NMKY

.
Minna kertoilee miten musiikki on jo lyönyt suomessa itsensä läpi vahvana vientituotteena. Myös Raaseporin kaupunki aikoo lyödä kiilaa Seinäjoen tangomaineeseen.

Tangoravintola on avattu ja tangoaiheiset maatilatuotteet tullaan lanseeraamaan lähiaikoina. Seinäjoki on tangoa vain yhden viikon, mutta Raasepori tulee olemaan sitä läpi vuoden. Tulee tangohunajaa ja tangomarinoituja valkosipulikynsiä, tangomahlaa ja tangopihkaterveystuotetta.



Yksin tango ei tule olemaan pop. Arkistojen kätköista on kaivettu vanha video jossa Jussikin esiintyy. Hienoakin hienompi musavideo, joka nyt maailmankuulu. Puuttuisi vain alkujuonto " ei pysty, liian hapokasta".

5.9.2007

Autoharrastaja Esko Rahkonen

Radiossa soi "Jäljet hiekassa". Laulaja on lahtelainen edesmennyt Esko Rahkonen. Tarttuva melodia ja kaunis, äärettömän kaunis laulu. Kepeät mullat Tornioon. Eskon äänessä oli erityispiirre jota on vaikea kuvailla. Kalleimmat postimerkit ovat ainutlaatuisia yksilöitä, joidenkin mielestä virheellisiä. Esko lauloi ainutlaatuisesi omalla äänellään. Kuunnelkaa "Jäljet hiekassa" ja todetkaa itse.

Esko oli autoharrastaja joka keräsi kallisarvoisia vanhoja autoja ympärilleen. Hän saattoi tehdä kauppaa jostakin autosta yli kaksikymmentä vuotta. Saatuaan sen varastoonsa, edelleen myynti/pyyntihinta oli esim. jostakin Lincolnista 2500 euroa, vaikka Lincoln oli ollut uutena halvempi. Olihan siihen uhrattu paljon aikaa rahaa.
Jo pelkästään verhoilu alkuperäisillä sävyillä on vaikeaa, moottorin ja korin kunnostamisesta puhumattakaan.


Tässä parempikuntoisia autoja.

Naisväki ei aina tahdo ymmärtää mikä hienous ja arvokkuus on vaikkapa läpiruostuneessa konepellissä tai imusarjassa. Esko ymmärsi hänellä oli autoja laanillaan pitkälti toistasataa. Loppuun asti kunnostettuja ei kuvassa näy, ne ovat tallissa. Mahdollinen huutokauppa toivottavasti kunnioittaa Eskon päämäärää autojen entisöinnistä eikä romuttamisesta.

Tässä BMW, EMW ja Clas aihioita.

Joka tapauksessa suomen kansan rakastetuimpiin iskelmä- ja tangolaulajiin kuulunut Esko Rahkonen on kuollut. Rahkonen menehtyi keväällä yllättäen onnistuneen sydänleikkauksen jälkeen.

Esko Rahkosen laulajan ura kesti yli 40 vuotta. Läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen tapahtui 1965 tangolla Syvä kuin meri. Menestyskappaleet seurasivat toinen toistaan: Erottamattomat, Hiljainen kylätie, Rakasta kärsi ja unhoita, Kotiseutu Pohjolassa, Tangokavaljeeri jne.

70-luvulla Esko Rahkonen innostui museoautojen keräilystä ja kunnostamisesta. Hänen hallussaan oli todennäköisesti Suomen suurin yksityinen museoautokokoelma.
(kuvia laanilta, linkki myös myöhemmin)

Rahkonen keikkaili ja levytti aktiivisti loppuun saakka. Viime vuonna hän vieraili Mikko Alatalon ja Suti Aittoniemen albumilla kappaleella Kotiseutu Pohjolassa. Myös Rahkosen 40-vuotisjuhlalevy ja elämäkertateos ilmestyivät 2006.

Esko Rahkonen oli vakituinen tähtivieras Vihreät Niityt -iskelmätapahtumassa Kiuruvedellä. Kesällä televisioitava Rahkosen juhlakonsertti muuttuikin yllättäen muistokonsertiksi.

Esko Rahkosta jäi kaipaamaan laaja ystävä- ja tuttavapiiri sekä suuri ihailijoiden joukko. Kovakuntoisen veteraanin yllättävä poismeno järkytti kaikki.

Esko Rahkonen haudattiin hiljaisesti kotiseudulleen Tornioon.




Laani on nimitys arvoautojen säilytyspaikalle. Tässä Eskon laani.

4.9.2007

Silta

Pensasperunapellolle johtaa muhkurainen tie, mutta silta on idyllinen. Silloista on Sari kerännyt paljonkin tietoa. Jokin ihme muistikuva hänellä on että Kristiinankaupungissa olisi kaunis ja tosi vanha kivisilta myös.


3.9.2007

Taas patsas

.
Raaseporin kaupunki on myös pystyttänyt patsaan.
Pitäähän jokaisessa itseään kunnioittavassa kaupungissa patsas olla.
Täällä se on nimeltään, "Pussaavat koululaiset".

Olisivat menneet edes johonkin katokseen pois sateen armoilta, rassukat.
Varmaan kurja olla mallinakin, kauankohan tuon veistäminen oikein kesti?

30.8.2007

Minnan auto

.

Minnalla on hieno auto. Vaikka ajetaan pikkutietä, meno on tasaista ja jouhevaa. Ei Rolfin mersun kyytikään niin huono ollut, mutta tämä on luksusta. Kahdeksanpistestereot ja superautomaattinen ilmastointi. Siinä on kuulemma otsonisuotimet ja ilmankostuttimetkin. Heliumpehmusteiset ilmatyynyt penkkien jousituksen lisäksi, hienoa.

Kerrassaan upeaa istua tälläisessa kyydissä. Tamlanterien vanha Mazda oli toista, se kitisi ja nitisi. Toisaalta moottorin äänestä kuuli milloin pitää vaihtaa suuremmalle. Näissä autoissa pitää tuijottaa kierroslukumittaria. On tämä hieno auto on. Muut vastaantulevat autot näyttävät täältä Lexuksen lasin läpi katsottuina ihan romuilta.

29.8.2007

Kiinni elämän kahleessa

.


Sarin muistoihin palautuu etiäinen näkemästään kuorma-autosta. Se jotenkin tuo hänen mieleensä omat ajatuksensa omasta elämän kuormastaan. Sari on kyyninen pessimisti. Minna on toista maata, aina iloinen ja peruspositiivinen. Luo ympärilleen valoa, iloa ja elinvoimaa.

Risto oli Sariakin pahempi, varsinainen jurrikka. Aina naama nurinpäin. Jos hän vaikka olisi voittanut loton pääpotin joskus, niin olisi harmitellut kun ei sattunut voittamaan sellaisena viikkona, jolloin potti oli historian suurin.

Nyt Risto on kadoksissa ja Sarilta on yksi pallo irronnut jalasta, varsinainen riippakivi se mies olikin. Mitään ei voinut koskaan sopia kenenkään kanssa, kun ei tiennyt millä päällä taas Risto sattuu menopäivänä olemaan.

Risto oli Sarin elämän riippakivi.


27.8.2007

Sokkotreffit

Riston aikoinaan kadottua ja Sarin oltua jo kotvan yksinhuoltajana, hänelle iski outo uuslevottomuuden puuska. Senssipalstoilta hän löysikin Olavi nimimerkkisen mieshenkilön.

Kirjeenvaihto, mailailu ja tekstiviestittely oli tiuhaa. Sari käytti nimimerkkiä Elina. Sarin mielestä he tuntuivat olevan kuin luodut toisilleen. Sari kertoi yksityiskohtaisesti elämästään ja ajatuksistaan. Elämänarvot tuntuivat olevan kovinkin samanlaisia, ja Sari vuodatti sisintään terapeuttisen vuolaasti. Heidistä ja Kotvasta ei Sari kuitenkaan tohtinut kertoa mitään.

Jo kahden vuoden päästä he tekivät rohkean askeleen, ja sopivat tapaamisen Tulipunakukan tanssilavalle. Sari ei kuitenkaan saanut lapsenhoitajaa ja hän otti Heidin mukaansa.

Olavi näki Elinan seisovan ruusu hiuksissaan lavan reunalla ja haki häntä jännittyneenä tanssimaan. Olavi ihastui ikihyvin Elinan silmiin ja he tanssivat huumaantuneina ensitanssiaan.

Olavi vaikutti Sarin mielestä siistiltä, joskin jokin outo tuoksu ja surureunat kysien alla askarruttivat Sarin mieltä. Ensikappaleen tauolla Sari osoitti tytärtään kahviossa ja esitteli hänet Heidiksi, tyttärekseen.

Mutta Elina, etkö sinä olekaan puhdas? huudahti Olavi hämmästyneenä.

Asiat saivat oudon käänteen ja tanssi jatkui painostavan kireässä tunnelmassa. Soiton tauottua Elina vastasi Olaville:

Olavi, minä olen puhdas, mutta miten sinä voit puhdasta vaatia?

Olavi nöksähti tuosta todella ja kääntyi selin poislähteäkseen, pyörähti kuitenkin takaisin ja sanoi jo sovintoa hierovalla äänellään.

Aioin sanoa että älä tule haudallenikaan, mutta tule kuitenkin.

26.8.2007

Kuva

Nyt Risto on onnellinen, hän on juuri tullut tarkastuksesta ja iloissaan kantaa kädessään toimenpiteestä saamaansa kuvaa. Suu makeata vettä täynnä hän hyräilee mielilauluaan. Ollaan terveyskeskuksessa ja käytävällä vastaan tulee mies jolla on käsi mitellan sisällä ja kipsissä.

Hän päättää jakaa hyvää oloaan ja olla empaattis-sympaattinen ja kysyykin mieheltä, ystävällistä äänensävyä hakien: " mikäs sun kädessäsi on?"
Risto kuitenkin oikein säpsähtää, kun toinen vastaa "-kipsi". Tämä outo herra jatkaa kiireesti eteenpäin, käytävältä vielä vihaisesti taakseen katsoen.

Aina ei ole ollut näin hyvin. Ristolla on pari kokemusta ihan sairaalasta asti. Aikoinaan häneltä leikattiin umpisuoli ja hieman myöhemmin hän pääsi puoliväkisin yksityissairaala Ampiaiseen, sappikivileikkaukseen. Ensin kukaan lääkäri ei tahtonut uskoa hänen vaivojaan, mutta kun hän maksoi tarpeeksi niin Ampiaisessa sappi aukaistiin ja tutkittiin leikkauksessa.

Mutta leikkaus taisi olla turha, koska eihän ne perhanan tohelot sieltä mitään löytäneet. Kumpikaan sairaalakokemus ei vahvistanut Riston käsitystä hoitajien ja lääkärien ammattitaidosta. Aamuisin kyseltiin voinnin sijaan, vatsan toimintaa ja mitään yksityiskohtaista hoitospeksiä tai kirjallista hoitosuunnitelmaa hän ei saanut nähdäkseen.

Kaiken huippu oli kun Ampiaisessa, leikkauspäivän jälkeisenä aamuna lääkäri tulee kierrokselleen ja kysyy " -onko vatsa toiminut?". Silloin Risto ärähti, kohottautui oikein istualleen ja sanoi: " Onko vatsa toiminut, höh, mistä minä sen tietäisin? Ei vatsa ole mikään kone joka toimii tai ei toimi. Ei minulla vatsassa mitään toimimattomuutta ole ollutkaan, sappihan se leikattiin. Vatsassahan on kemiallinen prosessi joka toimii kaiken aikaa, entäs sitten?

Sitten Risto luetteli pitkän selostuksen lehmän vatsan toimintaperiaatteesta, eli kaiken sen joka hänelle oli kansakoulussa eläinopin tunnilla opetettu. Lääkärin ilmeestä näki että hän itsekin tajusi että ehkä kysymys oli epäolennainen ja tohtori jatkoikin kiireesti kierrostaan.

Nyt Riston kädessä on seulontatutkimuskuva.

23.8.2007

Uni

.



Ei ollut kai se totta, vaan painajaista laisin
kunpa muistot ne synkät pois pyyhittyä saisin

Ei ollut eilenkään maassa se valkoinen lunta
on joskus elämä horrosta, kuin koiranunta


Valokuvatorstai

22.8.2007

Valokuvia

.

Minna selaa albumiaan ja puhuu papattaa, Sari haukottelee jo. Sitten lähdetään ulos raittiiseen ilmaan ja katsomaan miltä pensasperunapelto näyttää. Otetaan Minnan maasturi ja ajetaan suvun perämetsätien läpi raivausaukealle.

Ennen sitä on pitänyt ajaa taajaman läpi, joka on lohkaistu sekin Minnan suvun tiluksista. Siinä on matkalla Raaseporin koulukin ja muutakin asutusta matkan varrella.

Täällä on outo tapa hurreilla merkitä aina kaikki erittäin tarkasti. Jos on koulusta varoittava liikennemerkki, pitää olla lapsien lukumäärä ilmoitettuna samassa pylväässä.
Jos on roska-astia pitää olla sen litratilavuus ilmoitettuna ihan vieressä. Sarin mielestä turhaa tarkkuutta, kuka niitä tietoja tarvitsee?



21.8.2007

kolari

.
Minna kertoo kuinka he havaitsivat kesälomamatkallaan kolarin Hauhon ja Lahden välillä. Autot olivat ikäänkuin alkaneet parittelemaan, ihan eläinten tyyliin. Kolmaskin osapuoli oli, mutta ujompi.

Surullisempi tapaus oli ihan kotinurkilla. Motoristi menetti ajokkinsa hallinnan 40 km nopeusrajoitusalueella. Tämän tapahtuman jäljet ovat kuulemma vieläkin näkyvissä.










20.8.2007

Logistiikka

.
Minna esittelee lomavalokuviaan ja samalla kertoilee Jussin ideasta lähteä klapibusinekseen. Takka on kohta jokaisen omakotitalon vakiovaruste, mutta taajamissa ei saa klapeja muuta kuin kalliiseen hintaan huoltoasemilta.

Jussi on ostanut jo pienemmän jakeluauton ja myös hieman isomman tukkueräauton klapijakelua varten.

Osakeyhtiö on perustettu ja starttirahatkin saatu uudenmaan TE-keskukselta. Jussi tuntee TE-keskuksen johtajan hyvin ja samalla tuli hieman EU-tukeakin.

Pitihän se pikkuinen edustusautokin uuteen firmaan ostaa, markkinointi ja julkinen imago on tärkeää klapibusineksessakin.










15.8.2007

Samara

.

Minna esittelee valokuviaan ylpeänä. Ovat kuulemma olleet Samarassakin ja tavanneet Putinin auton.





Todistuksena siitä hänellä on kuva Putinin ensimmäisestä autosta Jaltasta. Auton nykyinen omistaja on ylpeänä liimannut sen sivuikkunaan kuvan kun Putin ylpeänä esittelee Mr. Bushille mahtavaa menopeliään.

14.8.2007

Patsastelua

.


Minnalla on tapana kuvata lomakohteissaan vain patsaita. No ainakaan kuvattavat eivät kiusaannu.

Äkkiseltään oudon erikokoiset ahterit. No isä ja poikahan siinä, patsaan tekijä on unohtanut mittasuhteet. Onkohan hän saanut silti palkkionsa?



Näistä toinen taas on Oscar Wilde.

13.8.2007

Minna

Vihdoinkin Sari on Minnan pihamaalla. Jussin vanhemmat asuvat samassa pihapiirissä, sukupolvelta toiselle kiertävässä mummonmökissä.

Pientä remonttia seiniin on tehty, mutta ei kovin suurta. Tuolla samalla ohutrappaustekniikalla on Hämeenlinnan asuntomessuillakin taloja rakennettu.

Minna tule ulos ja ihmettelee miten Sarin on kestänyt tulla Aakenustunturin hiihtolomaltaan näin kauan? Nythän ollaan kohta syksyssä. Tuskin ollaan pari sanaa vaihdettu, kun Jaanan on pakko kaivaa vanhat valokuvat omasta kesälomareissustaan esille ja alkaa niitä esittelemään.

Saria oikeasti tympii ne, mutta hän jo miettii sopivia kysymymyksiä ja ihastuksen täyttäviä huokailuja valmiiksi.






Kaukosäätimien maihinnousu

Digiboxi tulee, oletko valmis taas uuteen kaukosäätimeen pöydälläsi?



Tuore

Valokuvatorstai.

Aamulla heti latukoneen menon jälkeen, tuoretta tavaraa.

10.8.2007

Kaskuperjantai

Soinin kaupungin vihkiäispuheen sai pitää Kaupungin esikuva Timo Soini.
Hän piti seuraavan lyhyen ja ytimekkään puheen:

Venäjää emme osaa, ruotsia emme halua puhua, olkaamme siis soinislaisia.


Avun nitrodiskossakin on viikottain uusia kaskuja.
Kaikki uusia mutta koskaan kukaan ei tiedä ken on kaskun keksinyt.

Tämä on minun omani.

21.7.2007

Salava

Minnan pihassa on hieno Terijoen salava. Kasvaa hillityn kurinalaisesti, ei rönsyile.
Mahtava varjostuspuu isoksi kasvaessaan, alapuolelle voi tehdä vaikka oleskelutilan.




Mutta tätä puuta ei Sari tunnista. Näin kosteana kesänä vehreä ja kaunis.
Sari klikkaa kuvaa suuremmaksi mutta tunnista ei, ei vain tiedä mikä on.
Olisiko Raaseporin Pihlaja?


20.7.2007

Lomaa pukkaa

.


Pujo on niin suosittu tienvieruskasvi, että se on saanut jo varteenotettavan värikkäämmän kilpailijan. Mikähän on tämä keltainen, joka näyttää ennen kukintonsa puhkeamista aivan pujolta?

Mutta.

Kesälomaahan se vasta nyt pukkaa, kun kiireisimmät jo palaavat stressaantuneina takaisin työpaikoilleen. Työpaikan taukohuoneen tarinat ovatkin olleet jo pidemmän aikaa sellaisia että loma tulee tarpeeseen.

Juuri eilen oli puheena sairaudet ja syöpä muanmuassa. Työkaveri tiesi että haikalat eivät sairastu lainkaan syöpään, ja vaikka mitä karsinogeenejä väkisin istutettaisiin, solut eivät reagoi ja syöpäsolut eivät lisäänny.

Totesin siihen että tutkimus taitaa olla tehty siten että koe-eläinhaijoukkoa on pakkotupakoitettu mutta yksikään ei ole syöpään sairastunut. Ovat kuolleet luonnollisen kuoleman ennen sairastumistaan.

Mutta mitähän sitä oikein lomalla tekisi? Pohjanmaalla on kesälomakuukausina tarjolla hyviä extremetansseja siellä sun täällä. Jokaisen on syytä ainakin kerran elämässään testata, miten helpolla siellä saakaan järjestettyä vaihtelua tylsään arki- tai lomarutiiniin.

Useimmiten jo lippuluukulta selvittyäsi joku kumahuttaa heinäseipäällä tai tarjoaa oudolle tulijalle piristävää puukkohippasta lavan ympäri. Sisällä tungoksessa tullaan tunnetusti iholle ja tarjotaan kyynärpäitä viljalti lapaluiden väliin. Jos vielä vaikka selviätkin vastakkaissuuntaan menijöistä kunnialla, niin viimeistään baarissa joku kaataa oluet niskaasi.

Jos kaikesta huolimatta iltasi tuntuu tylsäksi menevän, hyvä on huutaa ennen poislähtöä ovella: Juussii, Jussiii.....! Täälläkö niitä fuskaavia painipesäpalloilijoita pesii? Oliis jonkinnäköösen ottelun tarvetta! Kalliojärven kirkkaassa pohjavesialtaassa, onkin sitten hyvä aamuyöllä liotella turvonutta naamaansa ja painaa visusti mieleensä unohtumattomat pohjanmaan kesälomamuistot.

Entäs jos menisikin tänä vuonna Kainuuseen tanssimaan suotanssin SM-kisoja? Hyttysille syötetään jalostettua ja treenattua tanssijanverta, niin että itikat muistelevat moista mässäilyä vielä vanhainkodissakin. Tuo SM-lyhenne tuleekin varmaan sadomasokismista, niin epäinhimillistä touhua tuo suotanssi on.

Suomussalmelaisten nuorten itsemurhatilasto on synkkä, mutta tälläinen sirkushuvi saattaa tuoda pitsakkaa piristystä synkeään korpimaisemaan. Paikkakunnan nuoret katselevat pää kenossa kuinka etelän väki vääntää suosambaa niin että turpeet vain pölisevät.

Voisikohan tuo Päivi järjestää ensi vuonna vastaavan kansainvälisen häppeninkin? Aina Japanista saakka tultaisiin tiettömän taipaleen taakse, jotta saataisiin vääntää hyllyvällä suolla muutama tanssiaskel itikanläimisen ohessa. Matti-Sakari laulaisi, suopursu kukkii ja rahkasammal pölisee, tää outosakki jalat mudassa hölisee.

Mikähän näitä kainuulaisia ihan oikeasti riepoo? Pystytetään pellot täyteen vaatetettuja heinäseipäitä ja syödään leipäjuustoa. On outoa väkeä on.

Toisaalta Hämeestä se kesän onni ja autuus voisi myös löytyä. Mennä vaikka Latovainioon ja kuolla, niikös se oli vanha sanonta? Ei, ei se ihan niin ollut, mutta Latovainiosta se sivistys on ainakin lähtöisin. -tai pois lähtenyt. Nyt sinne tehdään oikein lentokenttää, jotta voi yksityissuihkarilla laskea rojauttaa, keskelle lannanhajua.

Josko menisi ja siellä ajelisi Minkiön höyryjunalla, ja olisi muutoinkin niin kuin ennenvanhaan. Vanhat sarkaiset pussihousut vaan jalkaan, paperiset valkoiset hihakkeet ja kaulurit sekä vanerinen kapsäkki molempiin käsiin. Olisi sit vähän niinkuin herrahenkilö itse kesälomallaan. Vanerinen kapsäkki vaneerisella aneemisella ihmisellä justiinsa.

Ehtoon korvalla voisi vielä mennä ja pyörähtää parit pyörähdykset Keinukankaan tanssilavalla. Jos oikein holja tuuri kävisi, siellä voisi olla Fasterin pariskuntakin, lempitouhuissaan. Siis suosikkiharrastuksensa parissa, juu.

Oikeastaan olisi jännä homma vaihteeksi myös palata armeija-aikaisille juurilleen Turkuun Pääskyvuoren törmälle. Onkohan toinen erillinen väijykomppania vielä entisensä? Kapteeni Sarkala ja Majuri Seppo Kepponen vielä olemassako olisivat? Rauli Somerjoki suoritti siellä oman osansa rättivaraston hoitajana.

Siellä betonitornin juurella voisi hyvällä tuurilla myös tavata Matti Mainion, palstan sheriffin, kaiken tanssitietouden kerääjän. Tämä oivallinen mies, kuin nykyajan Elias Lönnroth. Sukeutuisi siitä kohtaamisestamme holja vuoropuhelu:

-kukas olet, mistäs olet tänne tullut ja mitä hommailet? -kysyisin.

-Matti vaan Kaarinasta ja moderaattori olen, vastaisi hän varmaan.

-No joo voihan tuohon noinkin vastata kait, sanoisin. Toinista minä olen tullut, jos noin vastataan, mutta Latovainiosta kotoisin ja ingenjööttöri vaan, jatkaisin vielä. Käspäivät vetkutettaisiin ja lippalakkiakin nosteltaisiin, eipä siinä sen kummempia juttuja tulisi.

Voisi Matti esitellä kumminkin minulle palstojaan luolan uumenissa. Siellä on varmaan hyvässä ojennuksessa takavuosina viljellyt tarinat synkoopeista, fuskun joustoista ja myös naamapakkien salatieteet säilössä. Sotasalaisuuksiahan varmaankin kaikki nuo perinnetietoutena kerätyt silmäpelien ja hakustrategioiden suunnitelmat ovat. Pablo Nebulan salaiset kansiot. Jos viljeltyjä keskustelupalstoja en sattuisi sittenkään näkemään, niin sotilaskotiin voisi ainakin pyrkiä.

Ei taitaisi kuitenkaan siviilillä olla pääsyä sotilaskotiin noin suljetulla alueella, joten mitäpä sinnekään törmäpääskyilemään, suotta. Jos menisikin nyt tuolla Turun reissulla tapaamaan valtion ainoita asukkaita, -Siivosen pariskuntaa. Turkuhan on saanut takaisin pääkaupunkioikeutensa.

Siivosien kanssa voisi viritellä tanssikasino -huvikeskusta verovapaan Valtion alueelle. Siellä ei turhat suomen lait päde ja muutenkin olisi rento meininki. Tuo 50-neliömetriäkään tanssitilaa ei rajoittaisi välttämättä, jos tekisi ylöspäin laajenevan tornimaisen rakennelman. Ilmatilaahan saa vapaasti kait käyttää ja vaikkapa neljä nosturia nurkille nostamaan asiakkaat ylös ja alas.

Jokamiehenoikeudella ne nosturit tilapäisesti Posion metsiin kai sallittaisiin. Tai tässä tapauksessa, jokaniskanoikeudella pitäisi varmaankin sanoa. Uhkapelikään ei olisi Valtiossa kielletty minkään lain perusteella. Kun vielä tanssilavalle tekisi sopivan matalat kaiteet, humalaisetkin kokisivat luonnollisen poistuman tanssilattian tugoksessa horjuessaan. No tuon orkanisiseeraamisen ehtii vaikka kesäloman jälkeenkin.

Olisihan noita käyntipaikkoja, kesätapahtumiakin joka pitäjässä. Mutta parree kait vain olla möllötellä ja kuunnella kesäsadetta kotosalla.

16.7.2007

Ratsia

Sarihan pysäytettiin poliisin toimesta. Systemaattinen autojen kunnon tarkistus. Mersusta ei mitään vikaa löydy, mutta edessä olevalle Hondaporukalle käy köpelömmin. Autosta lähtee kilvet.

Seuraavana päivänä paikkakunnan urheat soturit ovat uskaltautuneet jo seisomaan konepellille. Yhteinen terävä potku tuulilasiin, -noin. Ehkäpä jo ylihuomenna saisimme sen tuulilasin lurpsahtamaan etupenkille, -toteaa toinen ja laittaa nuuskamällin alahuuleensa.




Kyydissä oli kaksi nuorta juippia ja he joutuvat jalkamiehiksi tihkusateeseen.
Hermostuvatkin ja vinoilevat poliiseille, nimittelevät paskalakeiksi mokomat koijarit. Yksi poliiseista ottaa rauhallisesti autostaan tarrateipin ja liimaa sen ivanaurun kera kilvettömän auton takaosaan.








Poliisitkin päättävät ratsiansa ja lähtevät pois. Tuskin on väki loitonnut auton luota, kun joku jo tulee ja heittää kiven kilvettömän auton sivuikkunasta sisään.
Sellaista on raaka maailma.


12.7.2007

Unilukkari

Sari kuuntelee haltioiutuneena radiosta urkujen ääntä. Lapsenakin höyryradiosta kuului joskus urkumusiikkia, oikeastaan aika useinkin kun Tauno Äikää musisoi. Nyt hän kuuntelee Äijää. Sai ei oikeastaan ole lainkaan musikaalinen Fuugan hän erottaa. Ja piano pianissimo tai forte fortissimo on ihan arkipäivää ihan kotioloistakin.

Äijän urut ovat vanhat ja toimivat vielä kivihiilellä. Nyt kun oli 070707 päivä ja hääparisoittoja viljalti, äijä sai kanniskella kivihiilipusseja melkomoisen määrän kellarista ja raahata ne aina ylös asti, urkuparven paineenkehittimeen.


Niin, kirkkoja ja komeita hirsipytinkejä. Ilomantsi, Parikkala ja Ruokolahti. Parikkalan Kägöne on melkomoinen. Ei Ilomantsin Parppeinvaaran...