Hotelli Theo

 Niin, Theo ei ole rantahotelli vaan rinnehotelli ja rinnevillakko. Paljon villoja vähän lasten hälinää. Puutarhurit työskentelivät päivittäin alueella ja hyvinpä niitä puita ja pensaita oli leikattu. Alla olevassa kuvassa näkymä huoneen ovelta alempaan kerrokseen.

Hotelliosan kakkoskerroksesta oli suora näköyhteys vastaanottoon ja portaita pitkin pääsi suoraan alakerroksen ovelle.

Kasvit olivat ripoteltu asuntojen ja villojen väliin melkoisella pieteetillä, -mitä se sitten tarkoittaneekin?

Naapurihotelli oli vielä ylempänä ja siellä olikin oma sähköinen maasturi joka kuljetti ihmisiä ylös ja alas. Adults only -luki plakaatissa ja väki olikin vanhempaa.

Puita ja köynnöksiä Agia Marinassa

 Niin, Hiekkamaa ja kuivuus matkaansaattaa eroosiovaaran sekä kasvillisuuskin on hieman erilaista kuin suomessa.

Hotelli Theon uima-allas kyllä piti vetensä ja oli siisti. Olkikattoiset baarirakennukset eivä seiniä kaivanneet.

Kaupungilla näki lättänäpuita joka taisi olla katkaistu aiemmin

Ylhäällä kukkulalla oli huvila jonka suojamuuri taisteli eroosiota vastaan köynnöskasvillisuuden avulla.

Talo on rakennettu tontille josta oli hyvät näköalat merelle.

Eroosio oli kuitenkin osittain kaivautunut ympärysmuurin alle  ja tiiliäkin oli vajonnut irti.

Krisna-ravintolan sisäänkäynti oli myös yltympäriinsä köynnöstetty

Ja sitten joka puolella oli taloja joissa oli toinen kerros jätetty vaiheeseen. Taustalla saattaa olla jokin verotus- tai lupajuttu, koska betoniraudat kuitenkin oli jätetty rumasti törröttämään ja varsinaista vesikattoa ei ollut rakennettu laisinkaan.

Kreeta Ao Nang, Hotelli Theo

 Niin, koronarajoitukset helpottivat toukokuun puolivälissä niin ettei Finnair vaatinut enään kasvomaskien käyttöä. Kohdemaa Kreikka kuitenkin edellytti että koneessa ja lentokentällä oli maskia pidettävä.

Ei se niin paha ollut.

Perillä sitten oli rinteeseen rakennettu hotelli villoineen. Ei ruuhkaa arkipäivinä. 1.-kohdassa oli vastaanotto ja kerrosta ylempänä majoitushuone parvekkeineen.

Sisääntulotien jyrkkyys yllätti ja taksikin jätti aluksi hieman väärään kohtaan. Myöhemmin selvisi että kompleksista löytyy myös hissi liki katutasolle asti.

Jos käveli vielä ylemmäksi tie päättyi oliviifarmareiden asunnoille, Niiden varsinainen asukasliikenne olikin toista kautta.

Parvekkeelta avautui näkymä puutarhaan sekä merelle.

Uima-allas, ravintola ja aamiastilat olivat muutaman porrasnousun päässä myös. Siistiä pintaa, kuin juuri valmistettu. Koroaikana ilmeisesti kunnostettu. Neljä tähteä. Arkipäivinä ei ollut lapsia ja allatilat perin hiljaiset.

Kivinen kylä.

Niin, 

Vaikka Old Hersonissoksen kylän läpi turistikaudella ajaa kumipyöräjuna puolen tunnin välein, ei sen kadut pölise. Paikalliset isuvat lookisti vaan ja ovat tyytyväisiä jos turistit tuovat rahaa tavernoihin ja keramiikkakauppoihin.

Vanha patinoitunut penkki taistelee aikaa vastaan. Oliivipuisen kansan malliin.

Sitruunapuutaverna.

Kadut oli kapeita ja miten lie onko koko paikka vain tehty turisteja varten. Toisaalta ikiaikainen hautausmaa oli samalla kukkulalla.

Kukkuloille ei kannattanut lähteä patkoimaan kun kasvillisuutta tai polkuja ei ollut. 

Tämä patsas esitti naista ja oli varmaan ollut urhea eläissään,

Rantahersonissoksessa oli luonnonsuojelijat saaneet tahtonsa läpi ja puu sai kasvaa katoksen läpi. Puiden alaosat oli pääsääntöisesti maalattu valkoiseksi jotta tuholaismyrkky tarttuu paremmin ja aurinko ei porota kaarnaa rakkuloille.

Lapsenlapsen mukaan nimetty rantahotelli,

Turistimeininkiä turistikohteessa

Niin, kiertoajelujuna on perus-turistihomma jolla näkee ympäriinsä. Paljon oli junaan istuskelijoita, vyölaukut ovat menneet pois muodista. Tämä juna teki tosi pitkän kierroksen 1,5 tuntia ja kiersi kaikki rantakylät. Jos olisi hypännyt välillä pois olisi voinut mennä seuraavaan puolen tunnin välein kulkevaan uudestaan. Luulenpa että kaukaisempien rantojen asukit käyvät sillä päiväretkellä ja tulevat myös laivareissuille.

Juna lähti satamasta, mutta kyytiin pääsi monesta muustakin kohdasta. Oli vaan melko täysi väliasemilla. Satamasta pääsi myös saarille tai vaan merelle.

Oli myös merirosvolaiva jonka mastot olivat vain rekvisiittaa.

Sataman nurkan takana oli suosituin uimaranta jos ei hotellien omia lasketa.

Old Hersonissos tuli nähtyä ensin junan kyydissä ja sitten jalkapatikassa myös.

Eipä näkynyt puurakennuksia. Oliivipuista ei pahemmin hirsitaloa rakenneta. Sensijaan oliivipuista oli myytävänä kaikennäköistä kuppia ja kauhaa. Tiivistä puuta niinkuin kataja. On vaan kataja suojeltu Suomessa, Virosta en tiedä. Sampsa Kataja ei tainnut päästä eduskuntaan vaikka oli Porista. No turhapa näitä tänään on enmpiä porista.

Kreikkalainen ruoka.

Niin,

Aamiaisella monennäköistä makeaa sortimenttia joita harvempi suomalainen heti aamusta syö. Tuossa yläreunassa näkyy kokonainen hunajakenno joka hupeni muutamassa päivässä. Oli myös normaalit pekonit ja kanamunat sekä leikkeleet ja hedelmät. Englantilaisia varten varmaan se tomaattipapumössö jota itsekin aina pari lusikallista otan.

Tähän väliin se kävelyretken lomapalatsikombinaatti. Siistiä, steriiliä ja ylellistä mutta kaipa rikkaat viihtyy.

Omalta parvekkeelta sai seurata miten vastapuolen ravintola-annoksia kiikutettiin meidän hotellin keittiöstä yli kadun  toisenpuolen asiakkaille. Tässä ilmeisesti jälkiruoka. Pari kertaa syötiin Mezeannos joka koostuu pikkupurtavista niinkuin espanjalaisten Tapas. Sikäli näppärä että voi jakaa paremmin kuin erilliset lautasannokset.

Välimerialueen kesäkuumuus kärventää autojen lakkapinnat ihan järkijään. Todella rumia lohkeiluja mutta autothan on tarkoitettu kuljettamiseen ja kulkemiseen, ei koreiluun.

Iltasella ravintola huolehti että kaikkiin pöytiin sijoitettiin tuore ruusu. Myös pöytäliinan päällimmäinen osa tuotiin uusi aina kun asiakas istuutui.

Satamakuppilassa tilattiin kolmenlaista kalaa. Miekkakalaa ja snapperia sekä katkaravun lisäksi jotain muuta, mutta kyllä suomalainen lohi on arvokala kumminkin.

Tämä uunissa fetahauteessa kypsytetty liha-perunapaistos oli maukasta mutta lämpimässä ilmassa ei jaksa syödä perunaa määräänsä enempää. Pinnalla oli jokin ohut rapeaksi paistunut taikinakansi. Leipä oli paahdettu ja valkosipulioliiviöljyllä valeltu. Päälle saattoi sivellä sivussa näkyviä sörsseleitä. Jos tilasi lihapullia niin ne kypsennettin uppoöljyssä ja isoimmat vaikuutivat keskeltä raaoilta. Naudanliha ei kuitenkaan ole niin vaarallista puolikypsänäkään. Jogurtti-kurkku Tzatziki on kylmänä parahultaista ja sitä piti tehdä kotiin päästyäkin.

Apostolinkyydillä Spartalaiseen tyyliin

Niin, aikansa kuluksi piti kävellä sisämaahan sekä myös rantoja pitkin.

Old Hersonissos ja siellä oli pylväässä ilmoitus, ehkä kuolinilmoitus?

Ja vanha oliivipuristin tuotu framille. Niitä kiviä näkee myös paljon pihakoristeina. Kaipa minun pitäisi tuollainen kaulaani ripustaa ja mereen paiskaitua.

Tien vieressä oli myös hauta. Toisella puolella vähän matkan päässä oli ollut hautausmaa. Olisikohan tuo ihminen kohdannut matkansa pään tässä?

Tehokas raja-aita olisi tälläinen kaktusrivistö.

Välimeren saastumisesta ei ole merkkiäkään. Ilmeisesti virtaukset hyvät ja paperitehtaita jokien varsilla vähän.

Peruskallio on toista kuin Suomessa. Louhiminen helppoa ja röpöläistä, vähän kuin Virossa mutta vaaleampaa.

Monin paikoin rannan käyttäminen turistipisneksiin on kuitenkin haasteellista.

Kaikenlaista

Niin, kävelin  parin kilometrin päässä olevan All-Inclusive hotellin tietämille ja sen suuri vesipuisto on varmaan lapsiperheille parahultainen. Aikuiselle hieman tylsää kun kaikki on valmiksi järjestettyä. Ranneke kädessä saa syödä ja juoda eikä tarvitse pahemmin rahaa käsitellä muutoin kuin matkaa varattaessa.

Monet rakennukset täälläkin ovat tarkoituksella keskentekoisia. Ylimmäinen kerros on vaiheessa ja betoniraudat törröttävät. Joku on joskus jossain sanonut että jokin maksu tai maksut eivät lankea ennen kuin rakennus todetaan valmiiksi rakennetuksi.

Satama-altaassa taas oli vastakkainen tapaus. Haaksirikkoinen paatti on riisuttu melkomoisesti ja näyttänee olleen siinä jo aika kauan.

Majoituspaikka hotelliosion lisäksi oli pihapiirissä erillinen kahden huoneiston osio. Selkeästi kalliimpi ja ei kuitenkaan sen rauhallisempi sijainti.

Takapihalla ihmiset otti aurinkoa, uivat uima-altaalla, pelasivat ja vaan istuskelivat.

Kun Suomi pelasi jääkiekkoa, katselin peliä isolta screeniltä ja tilasin lampaankyljyksiä.

Tuo ranta-alue polveili melkomoisesti ja Iraklionin suuntaan kävellessäni näkyi hulppeita asuin- ja lomataloja. Yhden tonttiin kuului jopa tälläinen luonnon muovaama terassi alhaalla merenrannassa,

Kansallisjuoma on aniksen makuinen Ouzo.