24.9.2016

Mangsin syysmarkkinat Inkoo

Niin,

Syksyllä on aina oma seesteinen vaikutuksensa. Ilma viilenee ja puut tiputtelevat lehtiään. Siis Inkooseen Mangsin tilan syystapahtumaan.

Tulijoita tervehti mummo jolla ei vaivaa nivelkulumista laisin:



Parkkipaikkana toimii viljapelto. Ihan ok, kun viljakin on jo laarissa.





Paikalle tulee lähituottajat myös kaukotuottajat ja pienyrittäjät.




Karitsanpotkaa tuli ostettua ja nyt se on hautumassa punaviinissä uunissa.


Lohjalaisia omenoita


Ja tässä hieno Kleinbus, Asiakkaita vain ei.



Lapsille oli pelejä, autoajelua ja eläimiä






Degerby Delin Kisu Järnström myy silakoita ja virvokkeita, myös alkomahoolia ja makkaraa.



Mangsin päärakennus on komea ja paljon on muitakin rakennuksia.


Villisorsaakin on saatavilla



Sivurakennus odottaa maalausta.


Tältä puolelta siisti ja verantakin kunnossa.


Peltojen takana pilkisti tämä. Saattaa olla sukuun kuuluva tämäkin.


Sen vieressä oli rengintupa.



16.9.2016

Eläimet kuolivat Lounais-Hämeessä.

Niin, Tammelassa kuoli paljon pässejä kun joku ohikulkeva pässi oli syöttänyt niille omenoita.
Tuosta Liinaharjan lampaiden kuolemisista on ollut juttu iltatpäivälehtiä myöten. Ikävä tapahtuma. K. Liinaharja oli työkaverini täällä etelässä kolmetoista vuotta ja lähtöisin sieltä Tammelasta myös. Ja sitten taannoin oli se Sari Liinaharjan tapaus Rekirikon suunnalla. Nimi on harvinainen ja musiikkisukua kaikki tyynni. Työkaverini isä oli myös opettaja.


Latovainiosta muistan Kuuselan lehmien kuolemisen 60-luvulla. Taisi olla yli viisi kun söivät apilaa ja puhaltuivat. Raato-Saarinen tuli ja vei ketuille. Myrkky-Saarinen oli eri mies, hoiti ruiskutuksia.
Moni lehmä sairastui ennen ja nyt kun saavat jostain rautaa mahaansa. Se ei sieltä poistu etenkin jos on rosteria. Teurastajat tietävät mitä kaikkea roinaa voi sieltä löytyä.
Hassun oloinen uutinen oli joskus 70-luvulla lehdessä. Lehmä oli puhaltunut ja turvoksissa. Isäntä teki reiän ihan oikeaoppisesti mahan kylkeen ja sieltä alkoi paineet pihistä pois. Mutta meni ja tuo ryökäle koetti vielä tulitikulla, palaako tuo kaasu? Paloihan se ja koko navetta siinä samalla. Juttu ei kertonut korvasiko vakuutus.
Koskelassa yksi lehmä oli vähällä puhaltua mutta Tuomolan veljekset tulivat apuun ja laitettiin lehmä pää korkealle Pekan sonniauton luiskaan. Juotettiin pellavaöljyä ja alkoipas tulla pahan hajuisia röyhtäyksiä, se lehmä friskaantui. 70-lukua.
Ja olikos se eilen kun sikojen teurasauto paloi ja suuri määrä sikoja meni siinä samalla Humppilassa. Voinen vain kuvitella sen kauhean huudon kun siat kiljuvat, siis ne jotka eivät heti pökertyneet savukaasuihin.

5.9.2016

Aselepo

.Niin,


 Jatkosodan taistelut päättyivät tasan 72-vuotta sitten. Suomalaiset marssivat takaisin aiemmin neuvotellun rajan taakse.


Tuon kartan keskipaikkeilla sijaitsee Muolaa. Sieltä tuli paljon siirtolaisia Lounais-Hämeeseen myös Latovainioon. Forssassa sijaitsee nykyäänkin sellainen alue jota sanotaan Pikku-Muolaaksi.


Muistoissani on myös Latovainio-Jänhijoki -Rehtijärvi alueen Muolaan pitäjän Himalan kylän asukkaat. Kartanolla oli paljon alueita joista lohkaistiin asutustiloja ja myös isoimmat maatilat joutuivat luopumaan. Luovuttamisen saattoi estää jos maksoi valtiolle uudisasutuskorvausta.


Latovainioon saapui karjalpiirakka ja karjalanpaisti. Iloisa ja eläväinen heimo jolla oli alkuaikoina paljon yhteisiä kokoontumisia. 60-luvulle tultaessa ja kansakouluun mentäessä/oltaessa lapset eivät ajatelleet ja eivät ehkä tietäneetkään kenen vanhemmat olivat alunperin karjalaisia. Itse en tiedä vieläkään.


Kun ajattelen nyt niin ehkä he joilla oli lyhyt sukunimi? Kuten esim. Horkka, Rämö, Tuusa, Himanen, Kauppi.... voin olla väärässäkin ja olihan varmaan paljon enemmän koska etenkin Kuuman kulmille asutettiin paljon siirtolaisia ja myös ruotsalaisia lahjoitustaloja rakennettiin.


Luulisin että kartanokin luovutti ensisijaisesti maita jotka olivat sille vähämerkityksellisempiä ja kaukana kartanon keskuspaikasta.
Täällä




2.9.2016

Talvivarastoja keräämään

Niin,


Lapsuuteni Latovainiossa oli maakellari liki joka talossa. Lisäksi meillä oli "kuoppa" -niminen katettu monttu metsässä jossa oli lisätilaa perunoille.


Oikeastaan kuoppia oli kaksi ja kellarikin oli jaettu kahdeksi kun mammalla oli omat säilytystilansa vaikka sittemmin yksin asustelikin.


Tätä kirjoittaessa nenääni tuoksuu tuttu maakellarin tuoksu, jota nykyaikana rakennuksissa kavahdetaan. Meidän kellari oli sisustettu kauniilla valkokuorrutteisilla nukkapintaisilla puuhyllyillä. Vintillä oli olkia jonne kissat tekivät joskus poikasia. Päädyssä oli myös iso muurahaispesä.

 Ovia oli kaksi, saranoilla ja ilman. Toista käytettiin vain pakkasella.Kellarin sokkelia ei ollut salaojitettu eikä patomuovilevyllä vuorattu. Ei ollut rännejäkään. Maakosteus kuuluu kellariin.


Nyt on myös silakkamarkkinoiden aika. Sekin on perua sykyisestä varautumisesta talveen ja rospuuttokeleihin. Ei entisaikaan olisi talvesta yli hengissä selvinnyt ilman talvivarastoja. Hapatettuja ja umpioituja ruokatarvikkeita tarvittiin. Lihaa suolattiin tiinuihin ja Norjassa kuivataan kalaa.


Kun muistelen miten paljon kellarissamme oli hilloja ja mehuja niin niillä myös pärjättiin, ei limuja juurikaan siihen aikaan osteltu. Talviomenoita käärittiin silkkipaperiin ja vuorattiin sanomalehtiin. Jos hillopurkin päälle oli tullut homekerros, se vain nostettiin pois ja puhuttiin että home parantaa laulunääntä.




Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...