27.10.2006

Muuttolinnut

Kävelyreitti Omenalle kulkee läpi Olarin kartanoiden pellon. Pellolle on pysähtynyt lintuparvi tankkaamaan ennen muuttomatkaansa. Kovalla metelillä linnut ruokailevat, mitä sitten löytävätkin olkisängen joukosta. Mieleen tulee luonnon ihmeellisyys ja monimuotoisuus. Vaistot saavat linnut lentämään talveksi lämpimään ja ankeriaat kutemaan aina ja vain Sargassomerellä. Mahtava voima tuo vaisto.

Montakohan lintua tuossakin lienee? Riistalaskentaa suoritetaan vuosittain ja sekin on taiteenlaji sinänsä. Myös isossakin järvessä olevat kalat saadaan selvitettyä hyvinkin tarkasti. Ensin kalastetaan tiheäsilmäisellä verkolla esimerkiksi tuhat kalaa, merkitään ne ja lasketaan takaisin. Muutaman päivän perästä kalastetaan uudestaan, lasketaan montako merkittyä yksilöä on esimerkiksi tuhannessa kalassa ja järven koko kalamäärä saadaan senjälkeen kertolaskulla.

Amerikan uudisasukkaat laskivat biisoneita ampumalla niitä. Se oli kuitenkin laskentametodi joka aiheutti kränää ja siitä luovuttiin.



26.10.2006

Syksy saa, totta vie.

Kävellessään kohti kauppakeskusta Risto aistii kaikilla aisteillaan syksyn saapumisen. Kosteus, tuuli ja hämäryys ovat tunnetuimpia tunnusmerkkejä. Hänen mielestään vuodenaikojen vaihtelu tuo elämänrytmiin dynaamisuutta ja mielenkiintoakin. Kaamos masentaa mutta senjälkeen on tulossa pirteä talvi ja taas joskus uusi kevät. Vuodenajat jaetaan yleensä neljään, mutta Ristolla on jokaisella vuodenajallakin vielä kolme eri jaksoa.

Esimerkiksi syksyssä on alku-, keski- ja loppusyksy. Nyt eletään alkusyksyn loppuvaihetta. Hän on tehnyt kaikille jaksoille oman mittauskeinonsakin ja sellaisena toimii syksyllä entisen kotipihan nuori vaahtera. Sen puvusta voi havaita useimmat muutkin vuodenaikojen vaihtelut, ainoastaan alku- ja lopputalven hahmottamiseen vaahteralla on suuria vaikeuksia ja tarvitaan muitakin mittavälineitä.

Ristolla oli tarkoitus vielä tarkentaa havainnointiaan ja jakaa nämä ajanjaksot vieläkin pienempiin osiin. Esimerkiksi alkukeväässä on havaittavissa selkeä alkuosa, sitten alkukevään tasaantumisosa, eli keskiosa ja juuri lopussa on alkukevään loppuosa.

Vaikeuksia tuottaa huomata milloin alkukevään loppuosa vaihtuu keskikevään alkuosaksi ja sitten taas keskikevään loppuosan vaihtuessa loppukevään alkuosaksi on vain tietyn koivun hiirenkorvan vivahde-ero.



Mittastandardina toimivan vaahteran, alkusyksyn loppuosan keskivaiheen puku riisuttuna.

25.10.2006

Jalkamiehenä

Risto oikaisee keskuspuiston kautta. Trabant odottanee häntä uskollisesti, ellei sitten ole varastettu, ovat kuulemma kysyttyjä pelejä. Jos hän joskus saa ensimmäisenkin osamaksuerän maksettua, hän liittynee asianmukaiseen kerhoon.

On kiva kuulua johonkin yhteisöön ja jos vaikka saisi oikein sellaisen puseronkin jossa lukisi "Trabant" isolla.

Risto on huolissaan etsintäkuulutuksestaan ja havaitsee kaksi aurinkolasipäistä herraa viereisessä autossa aivan Trabantin lähistöllä. Onkohan nuo etsiviä? En uskalla mennäkään autoon, jatkan kävellen isoon omenaan -päättää hämmentynyt mies.

24.10.2006

Diakonissa

Diakonissa kotiutuu selvitysreissultaan ja hänellä on huonoja uutisia. Riston asiat ovat enemmän solmussa kuin hän luulikaan. Lapsien elatusmaksut ovat rästissä puolelta vuodelta. Lisäksi jossakin virallisen oloisessa lehdessä oli ollut etsintäkuulutus ja viisi eri henkilöä ja yritystä olivat ilmoittaneet että heilläkin olisi saamisia Ristolta.

Tapiolan Energia on tehnyt rikeilmoituksen ja Aulis Junes kunnianloukkausilmoituksen. Lindvallin Topi reklamoi huonosta kaivuutyöstä ja museovirasto penää joitakin viikinkiajan tavaroita. Joku viides valittaa vaan yleisestä häiriöstä jota Riston yleisilme aiheuttaa.

Diakonissa sanookin että nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Risto päättää lähteä kävelylle ja samalla noutaa Trabanttinsa kauppakeskuksesta.

23.10.2006

Ikkuna antaa

Iso ikkuna antaa kaakkoon ja siinä syksyistä maisemaa katsellessaan Riston ajatukset harhailevat melankolisesti, aivan kuten aina ennen kotonaankin renginkaappinsa sisältöä tutkiessaan. Prostataotanta jäi renginkaappiin, mutta aika ajoin nivusissa tuntuva juilinta muistuttaa häntä asioista joita ei koskaan takaisin saa.

Jokioisissa Pöljänterin kotimaisemissa oli ennen terveyskeskusaikoja kunnanlääkäri. Myös hänen tyttärensä opiskeli lääkäriksi ja pitää nykyisinkin vastaanottoaan Forssassa, hänen hoidoissaan Ristokin on käynyt. Lääkäri itse oli lihava mies. Poltti Klubi 77 tupakkaa alinomaan ja pitkät jämäholkit olivat työpöydällään haisemassa.

Vaimonsa oli Seija ja avustajana vastaanotolla. Silloin milloin Seija ei ollut paikalla ja kutsumassa odotustilasta potilaita sisälle, niin lääkäri meni itse pyörillä varustetulla tuolillaan potkiskellen ovelle ja huusi siitä potilaita tutkimushuoneeseen. Erään kerran oli Mattilan isäntä vastaanotolla ja lääkäri kysyi ovelta tuttavallisemmin -Mikäs Mattilan isäntää vaivaa?

-Munat on kipeät, vastasi isäntä.

Koko vastaanotto rähähti nauramaan ja tohtori moitiskelikin häntä myöhemmin että ei saa niin rehellisesti vastata, pitää sanoa vaikka että korva on kipeä.

Toisella kertaa sama isäntä oli taas vastaanotolla ja Seija tuli pyytämään sisälle. Seija kysyi sattumalta samalla lailla että mikäs isäntää vaivaa?

-Korva on kipeä, kuului vastaus.

Seija totesikin heti isännän noustua että voi, voi särkeekö sitä?

-Ei, ei kun ei tule kusta, jatkoi isäntä vastaustaan

20.10.2006

Kivikasa

Elämä on yhtä kivireen vetämistä. Aikoinaan Risto oli työttömänä ja aloitti tontilleen valtaisan kivikeon rakentamisen. Se jäi kesken, niinkuin niin moni muukin hänen aloittamansa homma on jäänyt.

17.10.2006

Etsikon aikaa

Risto ei ota uskoakseen etteikö talosta lainkaan löytyisi kirvesmiehen unohtamia viinakätköjä. Hän katsoo vielä kaikkien vaatekaappien sokkelit. Alimman hyllyn alla on useimmiten tyhjä tila jossa voi säilyttää tavaraa piilossa katseilta. Ei löydy sieltäkään. Vielä WC-huuhtelusäiliöt, liesituulettimen putki, jääkaappipakastimen takana oleva lauhduttimen ympäristö, sähköhellan takunen, loistevalaisimen kotelo. Ei , mitään ei löydy mistään. Tai oikeastaan löytyy kauheasti pölyä, mutta olkoon.

Mies siirtyy ison ikkunan eteen ja katsoo kävelytiellä kävelevää ontuvaa miestä ja hänen vaivalloista kulkuaan. Tulee mieleen entinen sukulaismiehensä Nätti-Jussi.
Juhani Nätti syntyi Karstulassa mutta muutti vanhempineen työn perään pohjoiseen. Oli aikuistuttuaan tunnettu mies Kemijoen uittotyömailla. Milloin ei ollut uitoissa, oli auttamassa maataloissa joiden isännät olivat uitoissa.
Teki töitä myös Posiolla jossa sijaitsee maailman pienin valtio.

Jussilla oli paha kampurajalka. Vasen jalkaterä sojotti taaksepäin ja lumessa kävellessään siitä syntyi vinha jälki. Perästätulijat eivät tienneet oliko siinä tultu vai menty. Jussi oli myös armoton juttumies ja tarinankertoja. Harvasta tavallisesta kouluttamattomasta ihmisestä on tullut niin kuuluisaa kuin Nätti-Jussista tuli.

Vanhemmiten Nätti-Jussi kyllästyi hänestä tehtyihin lehtikirjoitteluihin ja haastatteluihin. Ääni meni piukeaksi ja silmiin punkesi vesi jos häntä koetti jututtaa. Yksi tunnettu juttu hänestä oli kun miesjoukko oli keskustellut keihäänheitosta. Toiset ihmettelivät kun nykyään heitetään jo liki yhdeksänkymppisiä kaariakin.

Mitäs tuo nyt on, totesi Jussi. Olen minäkin heittänyt heinäseivästä liki kuusikymmentä metriä. -No onkos se nyt paljon, pieni heinäseiväshän on liki samankokoinen ja -painoinen kuin keihäskin, totesivat toiset.

-No mutta siinä seipäässä oli silloin heinätkin, vastasi Jussi.

Tuon tapauksen muistoksi Risto teki aikoinaan takapihalleen maailman suurimman kivisen heinäseipään.

13.10.2006

Maisemaa katsellessa

Oleskeluhuoneen ikkuna antaa ison omenan suuntaan. Matkaa on viljalti mutta muutama torni sieltäkin pilkistää. Risto miettii miten mahtaa edetä Kälviän asuintorniprojekti?



12.10.2006

Naapurissa

Risto on vieraillut tässä talossa muutaman kerran ennenkin. Nyt ympäristö on varsin siisti ja paikat sisällä hyvässä kondiksessa. Verhot ovat varmaan uudet ja erilaisia koriste-esineitä siellä sun täällä.

Kirvesmiehen vaimo kun lähti Vampulaan niin mies ei sen jälkeen paljoa perustanut talon sisustuksen tilasta. Kukkaset kuolivat pikkuhiljaa ja mitään uusia seinäkoristeita hän ei myöskään ostellut. Toisin on nyt. Diakonissa on hommannut jostain rottinkisia korituoleja ja ikivanha puuarkku toimii sohvapöytänä.

Diakonissan lähdettyä hoitamaan Riston asioita niin Risto menee tarkistamaan alakerrasta onko kirvesmiehen lukuisiin viinakätköihin jäänyt mitään. Turhia ilmastointiputkia on katossa ja seiniin upotettuja salakoloja panelilaudoituksen alla. Täällä se Risto usein vieraili kirvesmiehen kanssa ja mies taikoi aina jostakin kolosta jotakin suuhun pantavaa nestemäistä ja oli salaista touhua kuin pikkupoikana.

Äkkiseltään tarkastellen kaikki Riston tietämät paikat ovat kuitenkin nyt tyhjät.
Risto menee vielä vinttiin ja muistaa siellä yhden kätkön joka voisi olla kirvesmieheltä unohtunut. Mutta ei, kovin on ollut tarkka ja kaikki mies on juonut. No siitähän se maksa varmaan vaurioituikin, jatkuvasta tissuttelusta.

Risto katselee ikkunasta oman talonsa suuntaan. Siellä sisällä joku rouva Niljanteri nuorempi liikkuu ja varmaan keittää soppaa Riston omistamalla hellalla. -Tai Sarin puoliksi, no sekin asia pitäisi kait selvittää. paljonkohan Sari saa tuosta vuokratuloja vai viekö herra von Niljander kaikki konsulttipalkkioinaan?

11.10.2006

Ihana aamu

Risto herää auringon noustua jo niin korkealle että sen säteet herättävät Riston osuttuaan pressun saumassa olevaan reikään. Kylmyys ja kohmelo eivät ole kivoja kavereita. Olisikohan naapurikirvesmies kotona?

Katos on juuri sopivasti niin että sen toiselta puolelta pääsee suoraan orapihlaja-aidassa olevasta aukosta naapurin puutarhaan. Verkkohuivin kekkale roikkuu vieläkin omenapuussa. Muovinen ikkunapressu on vaihdettu lasiseen mutta maassa on sirpaleita muistutuksena taannoisesta naapureiden perheneuvottelusta.

Risto soittaa ovikelloa mutta yllätykseksi ovea tuleekin avaamaan nelissäkymmenissä oleva naisihminen. Lyhyen ajatustenvaihdon aikana selviää että kirvesmiesnaapuri on sairaalassa maksansiirrossa ja tämä naisihminen on seurakunnan diakonissa joka on vuokrannut asunnon toistaiseksi.

Nainen on hyväsydäminen ja muutoinkin kaikinpuolin ystävällinen ja humaani ihminen. Hän pyytää Riston sisälle ja syöttää tälle aamupuuroa. Risto käy jopa suihkussa ja saa ajeltua partansa. Jopa tukkakin leikataan ja puhtaat pestyt vaatteet hän saa myös päällensä.

Tämä nainen on toiminnan ihminen. Hän laatii Ristolle toimenpideohjelman jotta asunto ja työpaikka löytyisi. Ja mikä parasta kaiken kukkuraksi Risto saa pienen pikarilisen konjakkia jotta hampaiden kalisunta saataisiin vähenemään.

Eihän minusta mihinkään ole tämmöisestä rassukasta, -estelee Risto naisen touhuiluja.

Tottahan toki sulle työtä löydetään ja voit asua viikon verran tuolla kammarissa, kunhan saamme asiat selvitettyä kaupungin asuntotoimiston kanssa, todistaa nainen.

-Minnekään Kirstinmäen slummiin tai Leppävaaran kolhooseihin en lähde, haluan sitten oikein kunnon kämpän, Ristolla alkaa jo itselläkin omanarvontunto nostaa päätään.

No, no katsotaan mitä on mahdollista, ainahan sitä voi sitten myöhemmin vaihtaa kun asiat alkavat rullaamaan omalla painollaan. Nyt et ala vaan enempää juopottelemaan vaan ryhdistäydyt ja aloitat työt heti kun paikka löytyy, jatkaa tomera nainen opastustaan.

10.10.2006

Valomerkkiin asti

Se taas lipsahti ilta pitkäksi kun Risto intoutui kuuntelemaan tosimiesten juttuja. Tupakinsavua oli vain niin viljalti että tupakkimiehenkin silmiä kirveli. Yösijaa ei löytynyt ja satanen tuli Reiskalle vippiä lisää piikkiin otetuksi. Risto oikaisee ensin snakarilla käytyään keskuspuiston läpi entiselle kotipihalleen. Liiketunnistin rapsauttaa pihavalot päälle mutta onneksi sisällä huoneissa ei kukaan havahdu.

Risto menee suoraan katokseen ja siellä säilytyksessä olevalle tavarakasalleen. Siirtää pressua ja ja ottaa käsikopelolla pahvilaatikosta jotakin kangasta peitokseen ja rojahtaa kostealle sohvalle. Siirtää vielä pressun niin että häntä ei havaitse vaikka talon väki kävisikin aamusella postilaatikolla.

Jokin yölintu ääntelee keskuspuistossa ja hiljainen liikenteen melu kantautuu kehä II suunnasta. Syysyöt ovat jotenkin hapekkaampia ja äänettömämpiä kuin valoisat kesäyöt. Kansa käy aikaisemmin nukkumaan ja ilman kosteus vaimentaa ääniä tuoden yöhön oikean yön tunnelman. Kerran Risto oli ulkomailla ja kaskaat aloittivat illansuussa sellaisen metelin että nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Nyt ollaan täällä suomessa ja väsyneen miehen veressä oleva alkoholi toimii unilääkkeenä ja vanheneva mies nukahtaakin melko pian muistorikkaalle sohvalleen.

9.10.2006

Kuin kotona

Täällä pubissa Risto on kuin kotonaan. Nyt pitää kiertää mahdollisimman monta pöytää jotta rahan vippaaja löytyisi. Olueeseen on roposia vielä taskun pohjalla mutta snackarilla myöskin pitäisi käydä ja yöpaikkakin löytää.

Kaikki kyselevät missä olet ollut ja mitä kuuluu? Näkeehän porukka sen naamasta että ei miehellä kovin hyvin pyyhi juuri tällä hetkellä, mutta kyselevät sen mitä humalaiset örisijät vain voivat.

Outoakin porukkaa on. Yksi Gorban näköinen mies kantaa kaktuksen piikkejä poskessaan. Kotona oli ollut jokin tiukempi neuvottelu kun hän oli ensin laittanut hiilihappojäätä kukkapurkkiin ja vielä senjälkeen erehtynyt tukkimaan vuotavan vesipatterin kerran kymmenessä vuodessa kukkivan kaktuksen kukinnolla. Pahempi juttu semmonen.

Auto taitaa jäädä tuohon parkkipaikalle yöksi, olikohan se ilmainen paikka? -miettii Risto. Menee ja laittaa levyautomaattiin soimaan lohjalaisen Ahti Lammen laulun "elämän valttikortit". Kyynel puristuu hänen silmänurkastaan kun Risto käärii vieruskaverin ojentamista sätkätarpeista itselleen suitsuketta.

Otan muutaman ja illan hämärtyessä riittävästi kävelen sinne omalle sohvalleni ja nukun sielläkin yhden yön. -Näin ajattelee mies joka kylläkään ei vielä ole kaikilta kavereiltaan kysynyt olisko heillä tilapäismajoitusta.

6.10.2006

Olarin ostarille

Risto ajaa autonsa pois omasta pihastaan ja miettii samalla haikeana kaikkia taloonsa tekemiään yksityiskohtia. Josef oli rakennusaikana ideoimassa energiansäästöratkaisuja ja muita pieniä yksityskohtia jotka ovat nyt toisen perheen ilona.

Kaksikerrosratkaisu salli myös hienon jatkuvatoimisen keskuspölynimurin. Yläkerran huoneiden nurkissa on lattialistojen alla jokaisessa kulmassa jatkuva imu. Alakerrassa on muutama vanha pölynimuri imemässä villakoiria pois nurkista, sinnehän ne muuten kerääntyisivät. Imureiden hukkalämpö lämmittää alakerran varastoa.

Makuuhuone oli aluksi tukalan kuuma mutta siihenkin löytyi ratkaisu. Yhdelle ulkoseinälle upotettiin kolme isoa jää-viileäkaappia siten että lauhdutinosat sijoittuivat ulkopuolelle. Jääkaappien ovet poistettiin ja hyllyjä käyttettiin vatekaappeina. Viileä yöpuku oli kiva pukea viileässä huoneessa kesäkuumallakin.
Josef modifioi myös termostaattia niin että talvella jääkaapit toimivat huoneen lämpöpumppulämmittiminä.

Valaistus olikin Josefin oikea diplomityö. Liikeanturit tutkivat ja rekisteröivät huoneessa kulkijan liikeratoja ja oppivat ennakoimaan minne ihminen on menossa. Valot sammuivat ja syttyivät huoneissa mikroprosessorin ohjaamana.

Lämpö ja valo tahtovat huoneissa nousta yleensä ylös ja siksi kaikki valaisimet upotettiinkin lattiaan. Alhaalta tuleva valo on myös hyvää jalkahoitoa ja saa asiat ja esineet näyttämän auringonnousun aikaisilta ja seinillä olevat taulut kiinnostavilta.

Ihan kiva kämppä se oli loppujen lopuksi, vaikka paras paikka oli alhalla autotallin nurkassa oleva renginkaappinurkkaus. -Oi voi niitä aikoja, haikailee Risto ja astuu sisälle pubiin, -samaan missä hän joskus tapasi jopa Jari Tervon.

5.10.2006

Maallinen omaisuus

Risto tutkii katokseen tuotuja tavaroitaan. Pressu on köytetty löysästi niiden ympäri ja katoksen maavaraiselle puurimoitukselle on laskettu kosteudelle herkkiäkin huonekaluja. Erityisesti Ristoa kiinnostaa onko hänen renginkaappinsa tallessa. Etummaisenä on vanha äidiltään perimänsä plyyshisohva joka viime ajat palveli autotallin istumapaikkana. On pahvisia vaatelaatikoita ja paperinippuja sekä autotallista kannettu joitakin työkaluja. Renginkaappia ei näy ihan etummaisena, joten hätätapauksessa se on mentävä itse hakemaan autotallista.

Paha muutoinkin sanoa mitä on tallessa ja mitä on Sari vienyt. Sohva ainakin on sopivasti framilla ja Risto nostaa sen päältä pois ison videokasettilaatikon istuutuakseen hetkeksi. Häntä harmittaa hurjasti. Kosteus on pilannut varmaan monetkin tavarat ja liekö rottiakin täällä ulkosalla. Hän silittää tunnearvoa omaavaa ruskeaa plyyshisohvaansa. Siinä hän istui ja rötkötti useasti jo, tai vielä äidin kanssa asuessaankin. Sen hän myös otti mukaansa Tampereelle opiskelukämppäänsä. Itse asiassa sohva oli myös muutaman kuukauden Valkeakoskella.

Risto opiskeli Valkeakoskelta käsin ensimmäiset opiskelukuukautensa. Valkeakoskella hän asui Aamulehden kuuluisan urheilutoimittajan Matti Pitkon syntymäkodin yläkerrassa. Matti Pitkon isä asui vaimoineen itse rakentamassaan talossa Asevelitiellä ja pahaksi onneksi sattui kuolemaan juuri Riston yläkerrassa asuessa.

Riston tullessa koulusta eräänä päivänä koko huushollin täytti kitkerä pohjaanpalaneen puuron katku. Rouva Pitko oli saanut tiedon miehensä kohtauksesta ja kaatumisesta kesken ruuanlaiton. Puuro paloi pahasti pohjaan, hyvä ettei koko talo palanut kun ensihoitajat hälyttivät rouvaa sairaalalle jättämään viimeiset tervehdyksensa miehelleen.

Tällä sohvalla Risto on nähnyt monenlaista unta ja kokenut monenlaista asiaa, nyt sille pitäisi löytää uusi paikka. Turha on näitä tässä nyt liialti tonkia, päättää Risto ja ajattelee mennä pubiin, josko siellä olisi tuttuja jotka lainaisivat rahaa ja muutoinkin auttaisivat miestä tälläisessä kriisissä.

4.10.2006

On niin hauska kotiin palata.

Pankkiautomaatilla Ristolle valkenee että tili on tyhjä, peräti miinuksella. Kone jopa imaisee koko kortin niin suhaus vain kuuluu, -masentavaa.

Nälkä.


Hän ajaa Prisman lastauslaiturin viereen ja kysyy tupakilla olevilta vihreätakkisilta olisiko heillä antaa mitään poisheitettävää ruokaa. Esimiehenoloinen nuorehko nainen menee sisälle ja tuo yli myyntiajan olevia pasteijoita ja maitoa.
Risto kiittää ja menee pupeltamaan parkkialueen laitaan.

Läpi Nummelan ja Kehä II kautta tullaan jo Olariin. Koti tuntuu todella hauskalta nähdä pitkästä aikaa. Kaikki nuo tutut nurkat ja pihatiet. Ovessa on vain outo nimi!

NILJANDER

-mitä tämä tarkoittaa?

Risto kokeilee avaintaan oveen mutta se ei sovi. Soittaa ovikelloa ja nuori nainen tulee avaamaan, perässään taapero joka tarraa naisen jalkaan kuin ikihonkaan.

-päivää

-päivää, en osta mitään.

-no olen tämän talon isäntä.

-ette ole, tämän talon isäntä on töissä.

-olen Risto Tamlander, kukas te olette?

- Jaana Niljander, olemme vuokranneet tämän Sarilta, oletkos sinä se kuuluisa kadonnut Risto?

-kuuluisasta en tiedä mutta missä Sari on?

-ettekö tiedä? Sarin äiti kuoli ja he muuttivat äitinsä entiseen kotiin Järvenpäähän.

-he?

-niin, lapset ja Sari ainakin.

-ainakin?

-en minä muusta tiedä, isäni Rolf hoitaa hänen asioitaan, häneltä tämän talonkin vuokrasimme. Sinun loput tavarat ovat tuolla katoksessa pressun alla, voisitte hoitaa ne pois jotta saamme omat pihakalusteemme sinne suojaan talveksi.

Riston päässä pyörii nyt enemmän ajatuksia kuin sinne oikeastaan mahtuukaan. Hän menee kohti pihakatosta sekavin miettein.

3.10.2006

Vorssaan

Suntio huutaa kovaa, sulkee oven perässään ja juoksee jonnekin. Risto ei myöskään aikaile. Hän pujottautuu pois makuupussistaan menee takakautta ulos ja asettaa irroittamansa laudat joten kuten takaisin paikoilleen. Siirtää vielä seinänvierustalla nojallaan olevan vanerilavan seinälautojen painoksi.

Kivistä hautuumaa-aitaa kumarassa seuraten mies hiipii autolleen ja kaasuttaa nopeasti tiehensä. Forssaa lähestyttäessä häntä vastaan tulee poliisiauto ja ambulanssi. -Minnehän nuokin jo näin aikaisin? -miettii Risto ja ajaa itsekin poliisiaseman kautta vain tarkistaakseen onko hänen vanha Mazdansa vielä sen pihalla.

Autoa ei näy, varmaan siirretty varikolle ja ehkä jo huutokaupattukin. Joku sai siitä hyvän pelin kunhan teki siihen ensin kansiremontin. Olisikohan minun aika mennä jo kotiin, pohtii mies kuumeisesti. Nälkäkin on ja ruokoton olemus. Vanhassa maatuneessa ruumisarkussa makaaminen ei ainakaan fressannut vaatekerran tuoksua.

Risto muistaa vanhan TV-näytelmän Jönni Lumbergista. Jönni, eli Erkki Pajala sammui ja ystävänsä luulivat hänen juoneen myrkkyä viinapullosta. Kuin aitona kuvajaisena Risto muistaa vielä vuosikymmenien jälkeenkin vuorosanat. -Joit myrkyn, myrkyn joit!

Jönni meni silloin jo valmiiksi pötkölleen ruumisarkkuun odottamaan noutajaansa. Ei sellaista tullut koska viinaahan hän vain oli juonut, mutta kaverit luulivat viinapullossa olevaa myrkkyä juoneensa.

Risto ajaa Liesjärven kansallispuiston alueen parkkipaikalle ja peseytyy kuivajärvessä. Heittää multaiset rytkynsä roskasäiliöön ja ottaa matkalaukustaan ainoan vaihtovaatekerran ja pukeutuu. Parta jää ajamatta koska koneen akku on tyhjä ja perästävedettäväkin on uupeluksissa.

Karkkilassa hän menee pankkiautomaatille.

2.10.2006

Yö työkaluvajassa

Risto ajaa läpi Urjalan sekä Menosten, Matkun sekä kaasuttaa Koijärven kautta Tammelan kirkolle.1400-luvulta olevan kirkon vieressä seisoo hakkapeliittapatsas. Nämä Riston hallussa olevat Hakkapeliittajohtajan tavarat olisi sopiva haudata sen edustalle eikä varsinkaan minnekään kansallismuseoon kiikuttaa.

Hakkapeliittapatsaaseen on kaiverrettu 1600-luvun ruokatapaohjeita rahvaalle, joita Ristonkin olisi ehkä hyvä joskus noudattaa:

” Olla ensimmäisenä kaivamassa vatia on sopimaton tapa, kuin myös syljeskellä pöydälle eli seinille on siivoton. Kädet pyyhitään siivosti pöytätuukiin. Sieraimista pitä pois oleman rään riettaus. Siivotoin on myös se nauru, joka suun levittä rypistäin posket ja paljastain hambaat".


Risto katselee ympärilleen mistä tähän hätään lapion vielä löytäisi. Yö on jo näppeimmillään ja kaivaminen tuskin paljastuu. Risto kiertää kirkkoa ja huomaa suntion ja hautausmaanhoitajien työkaluvajan. Lautarakenteinen vaja on tiiviisti säpissä mutta takapuolella on irrallisia seinälautoja.

Mies vääntää muutaman laudan irti ja kömpii sisälle pimeään. Ei uskalla sytyttää valoja mutta löytää lapion käsikopelollakin. Hiekkainen maa ei suuria ponnisteluja vaadi että metrinen kolo syntyy. Sinne roippeet ja kuoppa umpeen, yö on jo pitkällä ja kuukin jo mollottaa.

Lapiota palauttaessaan Risto miettii josko voisi viettää yönsä vajassa. Autossa nukkuessa joku voi tulla kyselemään ja pois hätistämään. Aikaisin ylös ja matkaan, ei kirkonväki ihan aamuula töitänsä aloita. Makuupussi matkassaan Risto menee takakautta vajaan ja palauttaa lapion telineeseensä. Silmä ei erota mitään mutta yhdellä seinustalla on jokin iso laveri tai oikeastaan kaukalontapainen. Haisee mullalta mutta saa kelvata. Risto menee umpesukkeluksiin makuupussiinsa ja ei lainkaan tajua koisaavansa hautaa avattaessa esiintulleessa vanhassa ruumisarkussa.

Aamuauringon jo pilkistellessä Risto havahtuu vasta kellon käydettä seitsemää kun vajan ovea ropistellaan. Suntio on tulossa ottamaan kukkienhoitajille esille työkaluja. Juuri hänen peremmälle päästyään Risto nousee ylös hänen vielä ollessaan umpisukkeluksissa makuupussissaan.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...