Sarin muistoihin palautuu etiäinen näkemästään kuorma-autosta. Se jotenkin tuo hänen mieleensä omat ajatuksensa omasta elämän kuormastaan. Sari on kyyninen pessimisti. Minna on toista maata, aina iloinen ja peruspositiivinen. Luo ympärilleen valoa, iloa ja elinvoimaa.
Risto oli Sariakin pahempi, varsinainen jurrikka. Aina naama nurinpäin. Jos hän vaikka olisi voittanut loton pääpotin joskus, niin olisi harmitellut kun ei sattunut voittamaan sellaisena viikkona, jolloin potti oli historian suurin.
Nyt Risto on kadoksissa ja Sarilta on yksi pallo irronnut jalasta, varsinainen riippakivi se mies olikin. Mitään ei voinut koskaan sopia kenenkään kanssa, kun ei tiennyt millä päällä taas Risto sattuu menopäivänä olemaan.
Risto oli Sarin elämän riippakivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti