(klikkaamalla suurenee)
Valokuvatorstai.
Arki ja arkinen esine mielletään usein harmaaksi ja monenlaista käyttöä kestäväksi.
Arkipenkki on arkisen karu. Kaikki se kestää ja kaiken se kärsii. Ei se kutsu, ei pyydä ahteria pinnalleen, ei havittele suotta toisen valkeita housuja. Penkki on pitkäikäinen ja leppoisen lempeä. Käytössä koeteltu ja tuiskussa tuiverrettu. Tälläinen arkipenkki pinnaltaan on ajan patinoima ja monta vuodenaikaa nähnyt. Penkki on oiva kaveri kulmastaan lohjenneelle pöydälle.
5 kommenttia:
Minusta nuo pitkät puupenkit sopii hyvin luontoon ja ulkona istumiseen. Jotenkin tuo kuva on todella koskettava. Kaatuneet puut tuolla takana. Ehkä olen vain herkällä tuulella, mutta alkoi itkettää.
Siinä on monta arkea ja juhlaa nähneet.
Niin, Elegia kaatuneet puut kuin viimeiset vahvat haivenet uponneen kaljun kylkeen takertuneena.
Hyvä idea - harmaata se usein on mutta tarpeellista ja tärkeää ja luotettavaa...
Kesällä varmaan ihan viehättävä ympäristö, mutta näin syksyn tullen maisema on kieltämättä muuttunut arkisen harmaaksi.
Lähetä kommentti