15.6.2006

Sika

Maisema on Huhtiniemessä kaunis, sen suhteen ei Ristolla ole valittamista. Joka ilta hän menee pesulle järven rantaan ja ennen kastautumista tuo karvainen uros katsoo tovin peilityyntä järven pintaa. Ryppyinen niska ja tursoittava parta peilautuu järven pinnasta. Osa vääristyneestä kuvajaisesta tallentuu pinnan alla kaislikossa lymyävien haukien aivoihin, kuin etiäisenä jostakin kalan painajaisunen kauhujaksosta.

Mökkikylän valmistuttua kaikki tulee olemaan toisin, kalat kaikkoavat painajaisineen ja rantaan tuodaan hiekkaa jotta kaislikko kuolisi. Rauhallisen rannan täyttää polskuttelevat ihmismassat. Mutta vielä toistaiseksi täällä on Rauha kuin Tiuruniemen nokassa.


Sosiaalitilat ja evästys oli Huhtiniemen korvessa myöskin ensin aluksi jonkinlainen puute ja rasite. Ristolla on kylläkin purkkiruokaa ja olutta joita Topi kantaa aina pyydettäessä auliisti lisää parakille. Lähistöllä on myös Makulihan kotiteurastamo ja -jalostamo josta eräänä päivänä Risto käy ostamassa tuoretta savukinkkua. Halli on niin lähellä että sinne ei oikopolkua mene kävellen kuin vartti.

Myyjä näkee että Risto on satunnainen kävijä ja koettaa myydä Ristolle kaikkea mikä muille ei ole kelvannut. Kinkkuroiskeita, mahapaitaa ja pylsyä. Sitten Ali-Lekkalan isäntä aloittaa varsinaisen myyntipuheen: Leimukalliolta tuotiin viime viikolla kokonainen lattianliukkausmittaripossu -toteaa hän. Se on palvattu kokonaisena ja painaa nyt kolmisenkymmentä kiloa. Sen saisi edullisesti puoleen hintaan, kun ottaa koko sian. Risto estelee ja empii, eihän sitä saa kuljetettua vaikka perillä kylläkin voisi kaivaa syvän maakuopan ja tehdä ikäänkuin kellarin. Myyjä lupaa vanhat lastenrattaat varastosta ja kohta on Risto pihalla sovittamassa palvattua sikaa lastenrattaisiin.

Pihalla on vanhoja äijiä siemailemassa olusiaan ja ne naljailevat ja vinoilevat jostakin isänsä näköisestä perillisestä, siitäpä Risto hermostuu ja ottaa puseronsa pois ja peittää sillä sian pyöreän profiilin kuin lastansa kapaloiden.


-Ostiks sää kesseli sen Leimukallion vanhan sian jota on kaupiteltu jo pitkään? -kysyy terassilta toinen paikallinen oluenjuoja ja näin Ristolle selviää että ilmeisesti tämä sika onkin kuuluisampi kuin hän osasi odottaakaan.

-Juu ostin mää, eiks sitten olis saanu? Risto vastaa samanlaisella hämäläisellä määkimisellään. Kyllä sikoja maailmaan riittää ja sikamiehiä myöskin terasseille, vastaa Risto vielä lisäksi turhautuneella äänellään. Muu sakki terassilla rähähtää nauramaan.

Huutelija on pienessä tuiskeessa ja suuttuu kun turistit tulevat ja vastaavat hänen kommentteihinsa niin että hän tulee nolatuksi. Mies nousee ylös ja alkaakin käärimään hihojaan.

Risto ei jää odottelemaan mahdollista yhteenottoa, vaan koska possu on maksettu niin hän lähtee kymppitien suuntaan ja pistää juoksuksi. Possu keikkuu rattaissa ja takki siirtyy sivuun niin että sian pää tulee esille. Juoksu jatkuu nopeana hölkkänä possun avonaisen suun vain keikkuessa maantiekuoppien tahtiin.

Mies lönköttää Riston perässä ja näky on tosi holjakas. Risto painaa edellä kuin omaa jälkeläistään rattaissa työntäen ja paikallisasukki tulee perässä olutpulloa kädessään heristäen. Naapuritalon tontti on aidattu verkkoaidalla ja toisella puolella oleva koirapirulainen saa vainun juoksevasta ryhmästä ja alkaa räksyttäen myös juosta samaan suuntaan. Juuri sattumalta on Makulihan terassilla myös paikallislehden kuvaaja, joka ikuistaa tämän ikimuistettavan näyn digitaalikameransa muistiin.

Ei kommentteja:

Turhaa, aivan turhaa

Niin, Havukka-ahon ajattelija tuli ja meni telkkarissa useassa osassa. Katsoin sen aikanaan elokuvissakin ja kuoliaaksinaurattaja ei ...