2.9.2016

Talvivarastoja keräämään

Niin,


Lapsuuteni Latovainiossa oli maakellari liki joka talossa. Lisäksi meillä oli "kuoppa" -niminen katettu monttu metsässä jossa oli lisätilaa perunoille.


Oikeastaan kuoppia oli kaksi ja kellarikin oli jaettu kahdeksi kun mammalla oli omat säilytystilansa vaikka sittemmin yksin asustelikin.


Tätä kirjoittaessa nenääni tuoksuu tuttu maakellarin tuoksu, jota nykyaikana rakennuksissa kavahdetaan. Meidän kellari oli sisustettu kauniilla valkokuorrutteisilla nukkapintaisilla puuhyllyillä. Vintillä oli olkia jonne kissat tekivät joskus poikasia. Päädyssä oli myös iso muurahaispesä.

 Ovia oli kaksi, saranoilla ja ilman. Toista käytettiin vain pakkasella.Kellarin sokkelia ei ollut salaojitettu eikä patomuovilevyllä vuorattu. Ei ollut rännejäkään. Maakosteus kuuluu kellariin.


Nyt on myös silakkamarkkinoiden aika. Sekin on perua sykyisestä varautumisesta talveen ja rospuuttokeleihin. Ei entisaikaan olisi talvesta yli hengissä selvinnyt ilman talvivarastoja. Hapatettuja ja umpioituja ruokatarvikkeita tarvittiin. Lihaa suolattiin tiinuihin ja Norjassa kuivataan kalaa.


Kun muistelen miten paljon kellarissamme oli hilloja ja mehuja niin niillä myös pärjättiin, ei limuja juurikaan siihen aikaan osteltu. Talviomenoita käärittiin silkkipaperiin ja vuorattiin sanomalehtiin. Jos hillopurkin päälle oli tullut homekerros, se vain nostettiin pois ja puhuttiin että home parantaa laulunääntä.




Ei kommentteja:

Jatkuvia junaonnettomuuksia Jokioisissa

Niin, Viikonloppuna 80-vuotias mies törmäsi autollaan museojunaan. Aiemmin oli ikävä henkilövahinko vuonna 1908 joulukuussa kun 27-vuotias...