13.2.2020

Vähän hiihtoakin Sallan tyyliin.

Niin, hoidettu latu kulki sadan metrin päässä mökistä, mutta oikolatu sille piti ensin tehdä. Jos lähti toiseen suuntaan kyseiselle  8 km tunturien kierrokselle, lopussa oli raskas nousu. Toisessa suunnassa se nousu olikin sitten jyrkkä lasku, jossa kaaduinkin lumipenkkaan kerran.

Sitten Sallan Tuvilta lähti kolme kertaa pidempi lenkki Ruuhitunturille ja pituudeltaan siltä väliltä oleva hiihtomatka oli Sallan keskustaan. Nekin tuli hiidettyä kertaalleen. Ruuhitunturin raskas nousu oli koettelemus mutta alastulo olikin sitten yhtä juhlaa.

Huonommalla alkuviikon keleillä hiihtelin lyhyempiä pätkiä. Jos sinne saakka ajaa eli 1000 km suuntaansa ei sitä kehtaa ihan sisätiloissakaan koko aikaa olla.



Sallan keskustan lähellä olevalta harjulta näkyi Sallatunturille asti. 10 km matkaa.




Riippukeinuja näkyi laskettelurinteiden tulipaikoilla mutta lumen määrä oli tehnyt tepposet niille kaikille.



Toivorikkaana ajattelin hiihtää Sallan taajaman kahvilaan mutta en sellaista äkkiseltään havainnut ja palasin ilman taukoa takaisin.


Laavuilla oli vain joillakin tulet tehtyinä. Aiemmilta reissuilta tutulta  Kaunisharjun laavulla oli, mutta kuukkeleita ei tällä kertaa näkynyt.



Sallan koulukeskus oli melko massiivinen, kun siinä on kaikki asteet ja lukiokin. 



Ruuhitunturin laella oli myös tuttu taukopaikka kahviloineen, mutta tarjontaa  tulossa vasta viikko 8. Omatoimisesti porukka teki siellä takkaan valkeaa ja söivät muitakin eväitään tuulen suojassa. Ruuhitunturin laella olevasta näkötornista näkee Venäjälle asti.

Ei kommentteja:

Vähän hiihtoakin Sallan tyyliin.

Niin, hoidettu latu kulki sadan metrin päässä mökistä, mutta oikolatu sille piti ensin tehdä. Jos lähti toiseen suuntaan kyseiselle  8 km tu...