Autokeidas

Sinikka herättää Riston jo ennen kuutta koska hänen täytyy lähteä. Ristolle on jätetty keittiöön voileipää ja termariin kahvia. Sinikka pyytää vielä varmistamaan että ovi menee lukkoon kun Risto poistuu.

Risto on nyt yksin isossa lukaalissa. Olo on hieman outo kun talon omistajakaan ei tiedä hänen täällä olostaan. Nopeasti Risto tekee aamutoimet ja ajaa autokeitaalle tankkaamaan autonsa.
Hän myös menee hetkeksi baariin lukemaan päivän aviisit ja miettimään mitä nyt tekisi.

Pyörittelee Turkka Malin käyntikorttia sormiensa välissä ja muistelee aikaa jolloin hän sai Mika ja Turkka Malin demokasetin kuunneltavakseen. Vorssalaismurteella laulelut laulut jopa ärsyttävät joitakuita, mutta tältä seudulta kotoisin olevia ja nykyisin muualla asuvia ne viehättävät. Asiassa on sama kotiseutukaiho kuin amerikansuomalaisilla syttyy sieluun aina suomenkieltä kuullessaan.

Poikien ensimmäinen levy oli Runkomäen iltamat. Siinä oli yksi kappale "mää ja hiljane Viljane". Siinä laulussa mää ja hiljane Viljane sekä Viljasen pontiakki seikkailivat Helsingissä. Viljanen oli hiljainen ja totinen mies. Helsingissä pissahädän yllättäessä meni ja virtsasi kadunreunaan. Tuli poliisi ja sanoi: "ei täällä saa kuseksella, se maksaa nyt kympin". "Tossa on kakskymppiä, kuse sääki" -sanoi Viljanen ja antoi rahat poliisille.

Oli myös kappale "anteeks Nieminen". Paikkakunnalla oli eräs Nieminen joka tarjosi aina "anteeks" -sanaa kysymyslauseidensa loppuun tai alkuun. Saattoi myös sanoa sen kiitoksen sijaan ja sai kantaa tuollaista lempinimeä läpi elämänsä. Laulu päättyy sanoihin: "anteeks Nieminen, kun susta laulun tein".


Laulu pumpulienkeleistä ja muut paikalliseen historiaan liittyvät tekstit ovat melkolailla sisäpiirin juttuja ja juju ei varmaan aukene esim. savolaisille. Lisäksi ei poikien laulunääni ehkä ole kaikista melodisemmasta päästä, joten Tom Jonesin veroinen maailmanmaine jää heiltä ehkä saavuttamatta. Toisaalta ei Tom Jones olisi lainkaan yhtä suosittu esiintyjä jonkun rakennuksen harjannostajaisissa, joten puntit ovat tasan tältä osin.

Murheenkryyni

Turkka Mali tulee juttelemaan Riston viereen sohvalle. Risto ei oikein tiedä mistä juttelisi ja keksii yhtä'äkkiä hyvän huumoriaiheen. Pierutyyny on Riston mielestä ihmiskunnan kehittämistä esineistä ehkä juuri se joka on matkaansaattanut eniten hyväntahtoista iloa ja naurua.

Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.

Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.

Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.

Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.

Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.

Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.

Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.

Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.

Lapsuusmuistoja.

Turkkaa katsellessa Ristolle tulee mieleen lapsuusajat joita hän vietti paljon Pöljänterin seurana maalaistalossa. Turkan isän kollega oli sillä suunnalla Osmo Laine. Hän saattoi alulle valtaosan seutukunnan vasikoista ja porsaista.

Keinosiementäjän työsuoritus on melko selväpiirteinen ja kaupunkilaiselle ehkä kauhistuskin, mutta työtä siinä kuin mikä muukin palveluammatti. Myös eläinlääkäri joutuu maalla paljon raskaampiin ja sottaisempiin hommiin kuin jossain pieneläinklinikalla. Näissä hoitotoimenpiteissä on aina kolme osapuolta. Hoidettava joka ei sano mitään, on vain kärsivän näköinen ja elänlääkärin tehtävänä on sitten tietää tai arvata miksi. On myös eläimen omistaja joka on huolissaan omaisuudestaan tai lemmikistään. Lääkäri sitten kolmantena jonka vastuulla on ratkaisevat päätökset esim. ravi- tai ratsuhevosen kohtalosta.

Risto oli erään kerran Pöljäntereillä kun emäntä tuli hälyttämään kaiken liikenevän väen eläinlääkärin avuksi navetalle. Pöljäntereiden lehmä oli saanut poikimisen komplikaationa kohdun esiintyöntymän. Emäntä ottaa liinavaatekaapista puhtaita lakanoita, lämmittää kuumaa vettä ja on kovin hermostuneen oloinen. Risto näkee sielunsa silmin tuskaisen lehmän makaavan kohtu sontaruuhessa ja kohta tämän väen työntävän tuota elämän kehtoa takaisin paikkaan minne se on suunniteltukin olevaksi ja pysyväksi.

Ei Risto pikkupoikana silloin tuntenut että hänestä olevan apua ja herkkähermoisena jäikin pirttiin, kaikkien muiden, eli aktiivisen ja monenmoisia asioita nähneen sakin rientäessä lääkärin avuksi. Enää ei Risto muista miten siinä kävi lehmän loppujen lopuksi, mutta tämä rintamakarkuruus on hänen mielessään aina kun eläinlääkäristä puhetta syntyy.

Toiselta kertaa Risto muistaa kun yksi lehmä sai puhalluksen, eli söi liiaksi tuoretta ruohoa jolloin vatsaan syntyy liialti kaasua. Tämä kaasu ei poistu samalla tavoin helposti kuin esimerkiksi Ristolta tapahtuu jatkuvasti, vaan lehmä turpoaa ja voi jopa kuolla. Tuolloin tuo kyseinen lehmä ei kuitenkaan kuollut vaan selvisi kun sen etupää nostettiin korkeammalle ja lehmälle juotettiin runsaasti öljyä.

Markka Tuli

Turkka Mali tulee juttelemaan Riston kanssa mahdollisesta uudesta poikkitaiteellisesta produktiosta Helsingin tuleviin euroviisuihin. Turkka teki aikoinaan myös Anneli Saariston menestymättömyyskappaleen, Da Dolce Vitan.

Risto tuntee Turkan hyvin kouluajoiltaan. Turkka on keinosiementäjän poika ja opiskellut myöhemmin yhdessä Tampereella pedagogiaa Arja Korisevan kanssa. Turkan lapsuudenkoti sijaitsee Forssan Häiviässä, juuri siinä ennen Sanomalan painotaloa, Someron tien liittymässä.

Risto ei lämpene millekään typerille euroviisuille, mutta Holjille hän on aina himoinnut pääsevänsä pääesiintyjäksi. Se se vasta olisikin jotain.

Ensiesittely

Talon näyttö onkin jo heti viikon päästä sunnuntaina. Tämä välittäjä sallii omistajan olevan mukana esittelemässä nurkkia. Ensimmäisenä pihalle kurvaa pariskunta pienen lapsen kanssa, rouvalla on maha pystyssä.

Katselevat huoneita, kurkistelevat kaappeihin ja nuuskuttelevat ilmaa homeen hajua havaitakseen. Sarista tuntuu oudolta päästää vieraita ihmisiä kotiinsa. Hän siivosi koko lauantaipäivän, mutta kaikki tuntuu silti kovin epäsiistiltä.

Pariskunta kurkistaa likapyykkikoriinkin kuin siellä olisi jotakin kiinteistön kunnosta kertovaa, -mukamas. Mies koputtelee yläkerran suihkuhuoneen klinkkereitä ja katselee taskulampulla kaakeleiden saumausten tummentumia. Rouva avaa astiakaappeja ja arvioi keittiön toimivuutta. Onneksi Sari on paperoinut astiahyllyt, se voi olla juuri se ratkaiseva ostopäätöksen innoittaja.

Koko aamupäivän Sari on polttanut tuoksuöljykulhossa piparilta tuoksuvaa öljyseosta. Ihmisille tulee alitajuntaisesti mielleyhtymä omaan lapsuuteen ja aikaan jolloin äiti paistoi pipareita. Kotona he sitten vertailevat kokemuksia eri näytöistä ja muistelevat ehkä että siellä kuutamotien talossa oli jokin kotoisa tunnelma.

Seuraava ostajakandidaatti on herraskaisen oloinen mieshenkilö. Kyselee kovasti tontin rakennusoikeudesta ja kaavoitustilanteesta. Nyrpistelee nenäänsä kun kuulee että kiinteistö on puolikas asunto-osakeyhtiöstä. -Varmaankin jokin grynderi joka tekee kiinteistöjalostusta. Jalostukseksi sanotaan sitä että ostetaan asumiskuntoinen omakotitalo isolla tontilla, puretaan se ja rakennetaan rivitalo samaan paikkaan.

Seuraavien kävijöiden kierrokselle Sari ei mene mukaan. Hänen päätään on alkanut särkeä ja masennus iskee pintaan. Hän ei vielä ihan tarkkaan tiedä minne hän muuttaa jos talo menee kaupaksi. Heidikin aloittaa kohta koulun ja olisi hyvä ettei tulisi uutta muuttoa ihan heti.

Sarin äiti asuu nykyisin Lapualla, se on liian kaukana. Kopparössä olisi vuokrattavana talviasuttava mökki Minnan ja Jussin naapurissa mutta se on talvisaikaan huonon tien takana.
Jotenkin tämä Espoo olisi ihan kiva vaikka äitiyslomansijaisuuspesti loppuu ihan pian laboratoriossa. Ehkä sitä jatketaan jos vakinainen jää hoitovapaalle, vielä sitä ei tiedä.

Orionilla olisi ollut työpaikkoja auki ja heillä on työsuhdeasuntojakin mutta Soukan asuntoalue ei tunnu lapsille hyvältä paikalta.

Sari on hämmennyksissä ja päivä päivältä vihaisempi Ristolle, mokomalle luuserin ketkaleelle joka perustaa perheen, mutta liukenee vastuustaan ja jättää heidät oman onnensa nojaan.

Hallelujah

Myöhemmin selviää mitä tämä porukka on täällä tuumailemassa. Uutta viisukappaletta tietenkin.
Riston havaitessaan Eki Liikaselle syntyy kuningasidea.

Olisi mahdollista jatkaa Lordin viitoittamalla tiellä jos löytyisi viisi Riston näköistä kaveria jotka osaisivat pitää kovaa mekkalaa jonkinnäköiseen rytmiin.

Lordin ongelma on kuminaamioiden aiheuttama allergiareaktio kasvoihin. Se rajoittaa esiintymisiä ja juorulehdille annettavia haastatteluja. Riston näköistä kavereista koostuva porukka olisi kauhistuttavampi ja ei tarvitsisi maskeja lainkaan.

Eki kysyy mitä mieltä Risto itse on, lähteekö hän mukaan projektiin?

Jaa.........., e mää ny tiärä, ei sitä jaksas ittekää kuunnella semmosta kauheeta mekkalaa jos vaikka menestystä sit tulisiki. -vastaa Risto ja vääntää takapuolensa Apen nahkasohvalle.

KOM

Sinikka pyytää sisään ja hyräilee vanhoja työväenlauluja, aivan Kaisa Korhosen tyylin.
Sisälle astuessaan Risto huomaa että täällähän on muitakin. Erkki jokkantii-Liikanen istuu keinutuolissa ja laulaa Anneli Saariston kanssa evakkolauluja.

Mika ja Turkka Mali säestää akustisella kitaralla. Jukka ja Pekka Loukiala olivat myös täällä, mutta ovat kuulemma jo lähteneet. Vesa Enne ja Timo Tervo tulevat kättelemään ja sanovat: "ajat yössä tulet tuolta kaukaa, sua desibelipellet alkaa masentaa".

Outoa, ei Risto osaa tuohon mitään vastata. -Pettäjän tielläkö olet? kysyy sivuhuoneesta Taisto Ahlgrenin näköinen mies ja Risto hämmentyy lisää.

Mitä ihmeen kesseleiltä täällä on? Apen kämppä täynnä hoilottajia ja Apea ei missään.
Risto on täysin laulutaidoton ja vailla rytmitajua. Hentoinen sävelkorvakin paleltui vuoden -73 pakkasissa. Hän tuntee itsensä sivulliseksi mutta enää ei voi perääntyä.