Urbanisoituneille ihmisille on näin moni perättäinen vapaapäivä toimettomuuden aikaa. Saatetaan viettää vällyjen välissä enemmän aikaa kuin lääkäri määrää. Marja-Leena kirjoitti kirjoituksestani jota en edes enää kunnolla muista kirjoittaneeni.
Myös välipäivien sankaritar -fiktiivinen Sari Tamlander on viettänyt jo jonkin aikaa sapattivuotta. Saattaneepa Sari vielä herätä horroksestaan. Aikoinaan liitin tarinaan niinikään fiktiivisen Kälviäläisen Kirsti Tuomaalan. Useamman kerran on tultu juuri sillä hakusanalla sivuilleni, mutta onneksi toista ihan samannimistä oikeaa ihmistä ei hakukone löydä.
Kemppinen kirjoittaa Päätalosta. Sieltä Kallen humeetin ja sen sassaroinnin suunnalta taitaa olla tuon Tamlanderin perheen inspiraatiokin.
-
Niin, Nyt vuonna 2019 Laukku Leena on Jämsässä. Alla myös muita julkaisuja. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/75db588e-0711-40c6-bb09-b... -
Niin, Uskoisin että joka toisessa yli parikymmentä vuotta vanhassa kotitaloudessa on tihkuttava keittiöhana. Vuoto ei ole vaaralli... -
Niin, Järsön luontopolulla en ollut ennen käynytkään. Parempi mennä polkupyörällä koska Järsöntiellä on ajokielto. Ensin yli moottoritien...
4 kommenttia:
Vällypäivät ovat meikällekin vapaita, tosin äärimmäisen tervetulleita. Tänään taas aamusta iltaan, pimeästä pimeään on menoa.
Vaan jos ehtoon puolella rauhassa istuisi, ja alkaisi humeetiaan möllärillä turmelemaan :)
Mölläri?
No, mitä se isä-Herkko eniten inhosi? Mölläreitä.
Niin.
Piti oikein tarkistaa tuo minulta ohi mennyt sana ja kirjallisuuden tutkija Vesa Karonen on kirjoittanut:
"Mutta Kalle Päätalo haluaa jotakin muuta. Iijoki-sarjan rakenne kerrostuu ja kertautuu. Pojan vaiheet kulkevat kriisistä kriisiin, kuten isänkin, mutta poika Kalle tekelehtii käskijän paikalle rakennusmestariksi, joka nostaa Tampereen suuria kivitaloja.
Sekään ei vielä riitä. Hän ryhtyy kirjailijaksi, sepittämään "mölläriä", "novellia" ja ties mitä nimityksiä noista kauhistuttavista, yhtä vaarallisista kuin pilkattavista tuotteista käytetään."
Kemppinen loppuviikon blogissaan kirjoittaa miten Kalle onnistui tyrimään kaikissa elämänalueissaan mihin ryhtyi nuorempana. Kova työ oli se jolla piti sovitettaman omat mokaamiset.
Ja olihan tuommoiset mölläreiden raapustelut myös monella tapaa traumaattista, vain äiti kannusti. Isä jopa viimeisellä kertaa erotessaan totesi: "vai meinaat sinä perheesi nälkään tappaa?"
Lähetä kommentti