11.9.2009

Ehtoopohrintaa

Äijä kirjoittaa akuuteista ja ajankohtaisista aiheista ja sai minutkin pohtimaan kun luin selvitystä joka on todella totta joka työpaikalla..

Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?

Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.

Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?

Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?

On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?

Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.

Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.

Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.

Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.

3 kommenttia:

tienpäällä kirjoitti...

Ennen muinoin kirvesmies ja siivooja saattoivat olla varmoja, että kovasti työtä tekemällä saa paremmat olot. Suunta oli selvä.
Nykyään saa vain odottaa koska iskee yt:t tai muuten vaan potkut, eikä yli 40-vuotiasta tavallista duunaria kukaan huoli.
Saati palkalla kummoistakaan perhettä elätä. Hyvä jos edes itsensä.

Todennäköisesti töissä noilla naisvaltaisilla aloilla jaksavat tyytyväisinä ne, joilla ei ole muuta elämää, ja jotka eivät kyseenalaista työnsä mielekkyyttä.

Äijä kirjoitti...

Kyllähän tämä pistää miettimään niin.
Tykönäni olen miettinyt sitä, että kun nykyään vaatimattomastikin palkattu työpaikka on joku ihme voittopalkinto, josta sitten täytyy kaikissa olosuhteissa pitää kiinni.

Ne Latovainion timpurit ja siivoojat kuitenkin tiesivät, että eiköhän jostain työnsyrjästä taas kiinni saa. Sitä varten ei tarvinnut olla mikään huippuosaaja eikä kirkas tähti.

Ja olen satarosenttisesti samaa mieltä siitä, että työ ei ole ihmiselle elämän sisältö.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Sen verran pitää korjata kun mietin entisiä hyviä aikoja... Alkoihan se Herkonkin humeeti sassaroimaan ja heittäytyi mokoma viekerilleen.

Laiskaksi ja tekosairaaksi väitettiin ja Pelson pakkotyölaitokseen vietiin.

Olisiko se ollut sellain burn-out kun joutui esimiesasemaan? Myöhemminhän hän oli vain ja etenkin ensirivin työmies joka hoiti tiepiirin töitä liki seitsenkymppiseksi.

Niin että ei yksin nykyaikaa ole tämä masentuneisuus, mutta kyllä se kuitenkin kansantauti on ja pahenemaan päin.

Niin, kirkkoja ja komeita hirsipytinkejä. Ilomantsi, Parikkala ja Ruokolahti. Parikkalan Kägöne on melkomoinen. Ei Ilomantsin Parppeinvaaran...