Uusiin toimitiloihin

Vuoden 1988 lopuilla muutimme Espoosta Helsingin Pitäjänmäelle. Henkilökunta oli kaksinkertaistunut ja meneillään oli myös rinnakkainen 384 kbit kuvankoodausprojekti. Myös tiedoitukseen satsattiin ja Timo tuli taloon. Omaa VistaCom News lehteä alettiin julkaista.

Kaikki oli pelissä markkinoinnissa ja julkisuudessa. Messuilla Vistacom oli esillä mm. USA:ssa, Singaporessa ja Birminghamissa. Jakelijoita ja jälleenmyyjiä oli myös liki. kaikilla mantereilla.

Nykyisin yksi valmistamistamme kuvapuhelimista on viety Christies huutokauppaan.

Suurta mediajulkisuutta

Oli ensimmäisen businesspuhelun aika 02.03.1989. Pääministeri Harri Holkeri valjastettiin soittamaan avaussoitto, aivan yhtä suurin rituaalein kuten hän soitti suomen ensimmäisen GSM-puhelunkin.

TV-ja radiouutiset rummuttivat tuota kuvapuhelusoittoa tunnin välein, niinkuin nykyäänkin toistetaan samoja uutispätkiä. Me töissäolevat tiesimme että vaikeudet olivat vielä edessä ja tämä ei ollut edes alkua.

Kuvapuhelimissa ei ollut standardia ja VistaComista pystyi soittamaan vain VistaComiin. Kuvitelkaapa vaikka että nyt tällä hetkellä etteivät eri kännykkävalmistajien puhelimet voisi viestiä keskenään.

Intimiteettisuoja

Vaikka tuon edellisen postauksen mukaisen laitteen tärkein ja ainoa tehtävä oli välittää kuvaa ja ääntä keskustelijoista, niin etenkin naiset vaativat että siinä on oltava mahdollisuus peittää kameran linssi.

Jos siinä olisi ollut vain nappi joka katkaisee kameralta virran, ei käy laatuun ei, ihminen on epäluuloinen ja ei luota siihen että kuvaako se kumminkin? Siksi siihen piti tehdä mekaaninen linssinsuojus joka sumensi kuvauskohteen. Ne teetettiin ruiskupuristustekniikalla ja ensin kokeiltiin valkoista mutta lopulta päädyttiin kirkkaaseen joka oli samea. Näin itsekin saattoi tarkistaa että vastapuolella oli todellinen henkilö, joka ei kuitenkaan ole tunnistettava.

Tuo kuvassa oleva puhelimenluuri on osa Laukamo Oy:n tekemää puhelinjärjestelmää jonka Benefon Oy ensimmäisenä tuotteenaan lanseerasi. Käytimme siitä vain luurin ja sisukset, joskin kuten myöhemmin selviää, tarvittiin vain yksi ostoerä.

Tuo musta taso etuosassa jonka läpi myös monitori näyttää oli minun murheenkryynini. Teollinen muotoilija oli määritellyt sen 3 mm lasista tehdyksi. En kuitenkaan löytänyt valmistajaa joka olisi pystynyt tekemään siihen 3mm paksuisia vaakauria.
Kuvassa ne urat eivät näy, mutta ovat luurin johdon tietämillä.

Taustalla nimittäin oli kaiutin jonka ääni piti kuulua esteettä eteenpäin. Lisäksi lasin olisi tullut olla savunharmaa paremman kontrastin saamiseksi, sama lasihan jatkuu kuvaruun editse aina toiseen reunaan asti. Kaikkia toimittajia selvitin. Lappeennrannan tekninen korkeakoulu oli kokeillut timanttipuhallusta lasille, mutta hinta olisi ollut tolkuton. Lopulta päädyttiin savunharmaaseen acryllevyyn. Helpompi työstää mutta ongelmana surkea optinen ominaisuus ja suuri toleranssi paksuuksissa. Kävin jopa itse Lohjalla tehtaalla valitsemassa viisi isoa levyaihiota, joista suikaleita sitten sahattiin.

Yksi vaikeus oli myös rakentaa toimiva tangentti höörluurille. Kun luurin nosti oman kuvan tuli ilmestyä heti omalle monitorille ja kun luurin laski niin puhelun ja kuvan tuli katketa. Johdotus ei voinut olla kannessa koska se oli irroitettava osa ja siksi siinä oli minulle aivan outoa suunnitteluprobleemaa.

Videophone

Maailman ensimmäinen liikkuvaa värillistä kuvaa välittävä kuvapuhelin tuli Suomesta. Siis tämän tyypin kuvapuhelin joka liitetään perinteiseen digitaaliseen puhelinlinjaan. -Still laitteita mustavalkoisella näytöllä oli Jenkeillä jo aiemmin.





Laite oli teollisen muotoilijan käsialaa, mutta tarkemmat kuvat sisäpuolen mekaniikasta puuttuivat. Siispä meikäläinen joutui myös menemään alueelle josta minulla ei ollut aiemmin mitään suunnittelukokemusta. Ulkokuori tuli tässäkin tapauksessa Artekno OY:stä Kangasalta ja monitorimoduli tuli Japanista. (+60 % lisätulli )Kamera oli Panasonicin valvontakamera.

Jospa jo tuolloin olisi ollut litteitä värinäyttöjä, laite olisi ollut kooltaan puolet pienempi. Jos ja jos tuotantosarjoissa oltaisiin menty/päästy isompiin sarjakokoihin eli volyymeihin niin pintaliitostekniikan käyttöönotto olisi ottanut lopustakin tilavuudesta valtaosan pois.

See you on the phone

Entisen työpaikkani läheisyydessä aloitti uusi ja erikoinen yritys, Vistacom. Tuo pieni, vasta viiden hengen kokoinen yritys haki tuotannon vetäjää sekä suunnittelijaa jotenpa tilanteestani johtuen laitoin paperit vetämään.

Yritys oli riskibusineksessa ja rahoitus toimi tuotekehityslainan varassa, koska toiminta oli vasta aloitettu. Tiesin sen kyllä riskiksi, mutta tiesin toki myös että isoissakin ja vanhoissa yrityksissä on myös jatkuvaa saneerausta ja irtisanomisia.

Kävin haastattelussa ja sain toimen sekä juuri sen palkan jonka pyysinkin. Tulevat kesälomat meni mutta menkööt. Uskonkin että tuontyyppinen yritys ei mielellään sano palkasta juuta eikä jaata, ei ainkaan tinkaa, koska ilmassa on paljon epävarmuustekijöitä. Liikevaihto vielä pientä ja tulevaisuus riippuu kokonaan tuotekehityksen ja markkinoinnin onnistumisesta. Sopiva ihminen otetaan tai jätetään eli sanotaan että valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Kuvapuhelimen alkutaival

VTT sen kehitti ja teollisen valmistuksen jatkajia ei ilmaantunut. Tutkijat irtisanoutuivat VTT:ltä ja perustivat itse firman.

Uutiskatsaus vuodelta 1986

VTT:n oma 70-vuotisjulkaisu kirjoittaa näin, kirjoituksesta paljastuu työuran jatkotapahtumatkin, mutta kirjoitan niistä myöhemmin: (suora sitaatti)



Kuvapuhelimet

VTT kehitti jo 1980-luvulla pioneerina myös kuvapuhelintekniikkaa. Suomalainen VistaCom Industries Oy valmisti 1987 maailman ensimmäisen kuvapuhelimen. Vuoden 1990 insinöörityöpalkinto annettiin kuvapuhelimen kehittäneelle VTT:n teletekniikan työryhmälle. Valitettavasti tuote oli edellä aikaansa, eikä sen kaupallistaminen onnistunut. Kuvapuheluteknologia meni kuitenkin tämän ansiosta eteenpäin, ja Vista Communication Instruments Oy julkisti vuonna 1991 maailman ensimmäisen tietokoneeseen asennettavan koodekkikortin ja toi markkinoille 1999 maailman ensimmäisen oheislaitteista riippumattoman kuvapuhelinohjelmiston, joka mahdollisti ensi kertaa kuvapuhelun ja videoneuvottelun tavallisella pc:llä tai kannettavalla tietokoneella.

Matkapuhelimet ovat sittemmin muuttuneet älypuhelimiksi, jotka mahdollistavat puhumisen ja tekstiviestien lisäksi monenlaisia palveluja. Ensimmäinen Euroopassa laajasti myyty älypuhelin oli Nokian vuonna 1996 julkaisema Communicator 9000. Tässä Yle-Areenan tallenteessa on 2 min tietoisku YLE:n pääuutislähetyksestä vuodelta 1986. Pöydällä olevat laitteet ovat codec ja pääte. Myöhemmin ne pantiin samoihin kuoriin.

Kohti uusia haasteita.

Toimialajärjestelyjä

Vuonna 1986 Instrumenttiryhmän potilasvalvontaosaston pahin suomalainen kilpailija osti koko osaston. Kaupassa siirtyi n. nelisenkymmentä suunnittelijaa ja teknistä tukihenkilöä Helsingin Vallilaan. Ostaja oli Datex.

Osa osaston väestä siirtyi myös Instrun tukitoimintoihin Espoon Kiloon, ketään ei irtisanottu, mutta moni lähti ns. "pitkin hampain". Teollisuuskadulla toimi ja toimii edelleenkin Instumentarium Datex, myöhemmin Datex-Ohmeda, myöhemmin GE-Healthcare. Itse tuotantoa he eivät siirtäneet alkuvaiheessa, koska uudisrakennus oli vielä keskeneräinen.

Jatkoimme potilasvalvontalaitteiden tuotantoa Datexille alihankintana vielä vuoden ja kun minun siirtymiseni aika olisi tullut, katsoin parhaaksi siirtyä toisaalle. Työmatka Helsingin keskustan liepeille oudoksutti ja uusi iso organisaatio jossa olisin ollut vain yksi noviisi, muiden organisaation jo paremmin tuntevien joukossa arvelutti myöskin.

GE-healthcare on nykyaikainen sairaalalaitevalmistaja, onhan GE-tietääkseni maailman suurin yritysrypäs. Ei Instrumentariumkaan mikään pieni ollut, vakavarainen ja monialainen. Moni muistaa minkälainen monopoli Instrulla oli esim. silmälaseissa.

Potilasvalvontalaitteissa on myös muotoilu tullut yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä.

Tälläisiä nykyisin.

Yhteistyöprojekteja

Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli paljon erilaisia yhteistyöprojekteja. Myös Kone Oy Instrumenttiryhmä osallistui niihin muutamallakin rintamalla. Yksi erikoinen oli ambulanssiprojekti. Muistaakseni ne kaikki oli tarkoitettu Karjalan maakuntaan.

Tamro oli merkittävä suomalainen ambulanssiautojen kalustaja ja Instrumenttiryhmä teki laitteita. Neuvostoliitosta tuli useita alareunan kuvan mukaisia autoja joihin Tamro teki sähköistyksen ja asensi useita lääketieteellisiä laitteita.

Instrumenttiryhmä sai tehtäväkseen modernisoida kyseisiin autoihin asennettavat Neuvostoliittolaisvalmisteiset defibrillaattorit jotka olivatkin melkomoisen eksoottiset. Laitteet tulivat ilman koteloa piirikorttien rakennussarjana. Olivatten pieltä haisevine muuntajineen ja outoine komponentteineen normaalin itätuotteen tuntuiset ja siis myös kolhon oloiset. Ei ulkonäön saa antaa hämätä, sillä kuitenkin niissä tuotteissa oli aivan ainutlaatuinen metodi jossa sähköpulssin toinen positio asennetaan otsalohkoon.

En ollut tuossa paljoakaan mukana koska tieni erkani toisaalle projektin loppuvaiheissa, mutta tyypillinen poliittinen yhteistyöprojekti jossa monenmoista ongelmaa riitti.

Tälläisille rungoille ambulanssit rakennettiin.

Potilasvalvontamonitori

KONE 565A oli edistyksellinen valvontamonitori teho-osastoille ja tietysti myös leikkaussaleihinkin.
Potilaan elintoiminnot näkyivät laitteeseen integroidun videomonitorin ruudulta. Monitorimodulin laitteeseen toimitti Salora Oy. Laitteen tehoyksikkö oli Finlandia Interface Oy:n käsialaa. Kuvassa näkyvä ruskea etupaneli taasen oli polyuretaania ja valmistaja oli Artekno Oy.

Etupanelissa näkyvät liityntämodulit voitiin kalustaa asiakkaan toivomusten mukaan, vaikkapa useammalla verenpainemoduleilla, lämpötilamoduleilla, EKG:n ja hengitystiheysmodulin lisäksi.

Tämän mallin ensimmäinen kehitysversio oli mustalla etupanelilla oleva vastaava laite,KONE 565. Sen heikkous oli monitorimoduleiden heikko laatu. Systeemin oli suunnitellut ihminen joka teki tuota projektia kovalla kiireellä ja vieläpä ensimmäistä kertaa elämässään oli kuvaputkipoikkeutustekniikan kanssa tekemisissä.

Pientä pulmaa aiheutti tässä A-mallissa kuvaputken 25 kV kiihdytysjännite. Laitetta sammutettaessa tuo kuvaputken suurjännite kytkeytyi kapasitiivisesti verkkolaitteen elektroniikkaan ja aiheutti läpilyöntejä. No, kun ongelmakohta paikallistui niin asia oli helppo korjata yhdellä transzorbilla eli ylijännitesuojalla. Komponentti purki tuon sähkövarauksen hallitusti maihin.

Olette varmaan itsekin joskus koskeneet kuvaputken etupintaan ja todenneet miten ihokarvat nousevat pystyyn staattisen varauksen ansiosta.

EKG vaunu

Se 80-90 luvun aika oli Neuvostoliiton kaupan ja kotimaisten hankintojen suosimisaikaa. Sairaalat ja laboratoriot suosivat suomalaista ja tuotekehitykseen sai tukea varsin viljalti.

Yli vuoden kehitelty liikuteltava monikanavainen EKG-piirturivaunu oli pettymys. Muotoilu oli huippuluokkaa ja siltä osin se sai palkinnonkin. Kokonaishinta muodostui kuitenkin liian kalliiksi ja myös lämpöherkkä piirturipaperi oli kallista. Tuotantosarja taisi jäädä kymmeneen yksilöön.

Potilasvalvontamonitoreiden suosio ja markkinat olivat tasaisen varmat. Sukupolvia oli kaksittain ja vienti veti. Jossakin vaiheessa Instrumenttiryhmä osti USA:sta vaikeuksissa olevan Burdick-nimisen sairaalalaitevalmistajan. USA:han alettiin toimittamaan 110V verkkojännitteellä ja Burdick-nimellä tuotteita.

EKG:n mittauksessa on tärkeää suodattaa 50 Hz verkkobrummi pois suuri-impedanssisesta sisääntulosta. Koska USA:ssa verkkojännite on 60Hz taajuista, etuasteen filtterit piti modifioida tältä osin.

Burdick oli myös pettymys. Paljon laitteita tuli takaisin ja yhteistyö jäi varsin lyhyeksi. USA:ssa on vahva protektionismi eurooppalaisia tuotteita kohtaan. Kaikki suomessa hyväksytyt ja testatut tuotteet piti vielä uudelleentestata USA:n standrdien mukaan sikäläisissä testauslaitoksissa. Muunmuassa kaikki sisäiset kaapelit tuli olla UL-hyväksyttyjä ja tuumamitoikuksella. Joten liittimetkin menivät uusiksi.

Tältä osin tuli myös pieni kämmi kun AWG-mitoitettuja liittimiä puristettiin millimetrimitoitetuilla puristimilla, eihän liitoksista tullut riittävän tiukkoja.

Burdick tekee nykyisin tälläisiä pienikokoisia EKG-piirtureita.

Defibrillaattoreita ja EKG monitoreja

Ja niinä päivinä (01.12.1980) minulle kävi käsky että Espoon Kivenlahdessa uusi työ tuli minun aloitettaman. Jo vuotta aikaisemmin Valcon työkaveri Helsingin toimipisteestä oli siellä aloittanut ja siksi minäkin olin jo aiemminkin tuolla Koneella haastattelussakin käynyt.

Valcon epävarma tilanne aiheutti varsin viljalti liikehdintää talosta ulospäin jo ennen sulkemispäätöstä. Minäkin ensin kieltäydyin työtarjouksesta, mutta samana päivänä kun sain tiedon lopettamisesta peruutin kieltäytymiseni.

Kone Instrumenttiryhmä teki mm. leikkaussalien valvontalaitteita ja monitoreja. Neuvostoliittoon oli saatu massiivinen tilaus jo tuotannosta poistuneesta systeemistä ja siihen hommaan tarvittiin vetäjä.

Teho-osastoilla mitataan potilaasta muunmuassa EK:ta ja verenpainetta. Kaikki tämä tieto välitettiin Koneen systeemissä keskusjärjestelmään ja 6-8 potilaan keskusvalvomon potilasmonitoreille.

Aina välistä saatiin myös tilauksia muista vanhemman sukupolven tuotteista. Eli suomen sairaaloille tehtiin myös sydänpysähdyksen elvyttämiseen tarkoitettua defibrillaattoria. Tuo vaunuissa oleva kuutio ja kuvassa myös Olli 431 EKG-monitori. Tuo niin monessa terveyskeskuksessakin oleva monitori joka piirtää sydäkäyrää. Se suunniteltiin jo Ollituotteen aikana ja sitä valmistettiin liki parikymmentä vuotta.



Itse defibrillointitapahtuma on aina hieman traaginen. Ihminen pitää herättää tai on jopa kuolemassa. Sähköpulssi pitää antaa juuri oikealla hetkellä jos sydän lyö heikosti tai on kammiovärinässä. Lisäksi ihoon palaa usein pienet läiskät ja potilas pomppaa ylöspäin.

Myöhemmin valmistukseen tuli potilasvalvontamonitorit joissa oli integroitu näyttö ja useamman suureen mittausliitännät. (verenpaine, EKG, sydämen minuuttitilavuus ja hengitystiheys)

Tässä esitys EKG:n ja defibrilloinnin fysiologiasta.

Ongelmia ja ongelmia

Marraskuussa 1979 kaikki Valco Oy:n työntekijät irtisanottiin. Suurimmalle osalle tehtiin uusi työsopimus Valmet Oy:n tytäryhtiön Finnvalco Oy:n kanssa. Tämä yrite kestikin sitten liki tasan vuoden. Ovet suljettiin lopullisesti vuoden lopussa 1980.
Pois piti lähteä.

Ongelmia oli saannossa ja perustamisen yhteydessä poliittinen peli ryvetti koko homman. Tehtiinhän niitä putkia kumminkin.

Kuvaputkitehdas ongelmissa

Ensimmäinen tilini ei ollut lopputili. Työsuhteeni Valco Oy nimisessä yhtiössä kuitenkin kesti vain keväästä syksyyn. Mutta tapahtui sen jälkeenkin...

Työuria on pidennettävä.

Sanovat poliitikot. Toisaalta työnantajat haluavat mieluimmin tuoreita voimia kuin kehäraakkeja. Aloitin säännöllisen työurani 18-vuotiaana. Armeija ja jatko-opiskelu kuitenkin teki kolmen vuoden loven työhistoriaani. Eläkekertymään sillä ei ole merkitystä, koska entisaikaan vasta 23-vuotias alkoi saada eläkekertymää.

Ennen teknikoksi valmistumistani aloin tutkia sunnuntain hesareita. Heti kun koulu loppui, oli tämä paikka auki. Laitoin hakemuksen, mutta siihen en tullut valituksi vaan myös laadunvarmistuksessa oli tehtävä vapaana. Näin henkilöstöpäällikkö soitti ja kävin haastattelussa. Siihen jobiin pääsin ja sinne menin.

Moni povasi pitkää ja varmaa työuraa valtio-omisteisessa yhtiössä.



Tässä ilmoituksessa on huomioitavaa että vain asianmukaiset hakemukset pyydetään toimittamaan eteenpäin. Siis asiattomilla hakemuksilla ei liene mitään saumaa.

Ensimmäinen säännöllisen tilipussin lähde

Salora Oy vuonna 1973.

Väritelevisiobuumi lähti nousukiitoon ja Salora rakensi lisää kapasiteettia. Ennen minua oli TV-vastaanottimia tehty jo kauan, mutta väriTV-valmistus moninkertaisti Saloran Salon henkilömäärän.

Olin Salorassa liki 4 vuotta, joskin armeija-aika Turun Pääskyvuoressa teki uraan 11 kuukauden loven. Sitten lähdin Valkeakosken Tekniseen Oppilaitokseen. Sieltä valmistuin kahdessa vuodessa.

Postimerkeistä

Keke Rosbergia kuulemma kysyttiin joskus postimerkkiin. Hän oli tehnyt vastakysymyksen: "paljonko siitä maksetaan"?

Kuva-aiheista ei makseta, sehän on kunnia-asia.

Kaduilla on kansaa...

..hymy huulillaan. Lauloi joku joskus. Arabimaissa on katujen kansa vaihtanut johtoa, nyt on povattu samaa Venäjälle. Toivottavasti ei, vaan rehellinen vaalitulos määrätköön.

Kiinassa oli aikoinaan lapsikeisari. Miltäköhän minusta olisi tuntunut jos aikoinaan kyläläiset olisivat marssineet plakaatien kanssa vaatien minua Latovainion Kalifiksi?

Vuoden turhake

Turhaan, aivan turhaan lauloi Joel Hallikainen Timo Koivusalon tekstejä. Turhaanko lauloi?

Vuoden turhake on taas valittu, turhaanko?

Tässä lista kaikista valitusta turhakkeista, ja omat kommenttini siinä alla:

2011 huuhtohylsy

-eli vessanpyttyyn voi heittää sen keskihylsyn. Mistäs lapset sitten tarhassa askartelee ja eikös olisi mahdollista tehdä vain niitä ilman keskihylsyä olevia paperirullia? Ei ole kovin suuri pulma laittaa se nykyinenkään kova hylsy biojätteisiin.

2010 turkis

- tästä voisivat suomen alkuasukkaat ja eskimot olla eri mieltä. Minnes sitten ne tapettujen eläinten nahat jatkossa kiikutetaan? Jauhetaanko ne makkaraan, kuten sianturkitkin?

2009 ilotulite

-ei liene ihan turha vientituote kiinalaisille ja jos nuorisolta kysyy niin ilman paukkuja ja tulitteita elämä ei olisi elämisen arvoista.

2008 pantiton pullo

-pantiton pullo on kuin pilvinen päivä ilman povitaskussa hölskyvää pantillista pulloa, eli täysin turha, siis kaikkien turhakkeiden äiti.

2007 mönkijä

-monen mökkiläisen työkalu ja aurauskaluston vetojuhta, turha kuin formula-auto tai Trial moottoripyörä jos ei sillä lainkaan työtä tehdä.

2006 tuplapuhelinluettelot

-tätä voisi kysyä mainostajilta. Todella tarpeellisia heidän mielestään mutta oikeasti yhtä turhia kuin lehtien välissä olevat mainosflyerit.

2005 kaupunkimaasturi

-kaksi viime talvea todisti varmaan kaupunkimaasturit välttämättömiksi Helsingissä, nyt taas tänä vuonna ehkä turhista turhin.

2004 juotava jogurtti – minipakkaukset

-vähän kuin nestemäinen juusto tai valmiiksi silputut pyttipannun perunat, turhake aivan turhake

2003 hampurilaisaterian kylkiäinen

-pikkulelu tuo ilon pintaan ja karkoittaa pahan mielen. Kuin Kinderin yllätyslelu, iloa vartiksi ja vanhemmille hetken hiljaisuuden sekä rauhan maahan.

2002 ulkomainen pullovesi

-näinkö ulkomailla ajatellaan myös suomen raikkaasta lähdevedestä?

2001 vaipankätkijä

-mikähän lienee? Naapurikylässä ollessa ja jonkun aikuisen halutessa salata virtsankarkailunsa, laittaa Tena-vaippansa vessassa roikkuvan naapurin aamutakin taskuun.

2000 lehtipuhallin

-tarpeellinen rännien ja syöksytorvien puhdistukseen lehtiroskista.

Petkele ja nahkapaska

Niin.

Outoja työkalujen nimiä. Petkeleellä hakataan jäätä tai silputaan apetta eläimille. Olisiko petkele myös lattapäinen työkalu jolla äitini teki Latovainiolaista joulurosollia kaukalossa?

Kaukalo oli tasapohjainen puinen laatikko ja punajuurien pysyvästi punaiseksi värjäämä. Onkohan sellaisia enää myytävänä?

Itse pidin tuon rosollin seassa olevista punasivuisista omenanpaloista. Sipulin makua en siinä kunnolla muista havainneeni, mutta punasipuli on juuri parahultaisin sipuli.

Rosollin ohje, googlaajille tiedoksi.

10 annosta

5 keitettyä punajuurta tai etikkapunajuurta
2 keitettyä porkkanaa
2 keitettyä perunaa
1 maustekurkku
1 sipuli
1 omena
persiljaa
Kastikkeeseen:
2 dl kermaviiliä
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
suolaa
valkopippuria
väriksi tilkka etikkapunajuurien lientä

Kuutioi kasvikset ja asettele ainekset ryhmiin tarjoiluastiaan tai sekoita keskenään. Ripottele joukkoon hienonnettua, tuoretta persiljaa.
Mausta kermaviili ja värjää etikkapunajuuren liemellä vaaleanpunaiseksi. Tarjoa kastike erillisestä pikkukulhosta.

Jos viettää joulua yksin, oheisen reseptin ainesmäärät pitää jakaa kymmenellä.

Turisti kuoli Kamalassa

Thaimaan Kamala Beachilla on tunnettu muovinen huvipuisto ja elämyskeskus Phuket Fantasy. Nyt on kamalaa kun Kamalassa on kuollut suomalainen mies.

Tuuli kaapista ulos

Niin. Nyt vetää kaikista ovista kuten Eeva Joenpelto sanoisi. TV-uutisissa tuli kuvaa miten David Cameron ihasteli uutta joulukuustaan Downing Street 10. edessä perheineen. Menivät sitten sisälle ja kuvassa näkyi suoraan liki olohuoneeseen. Siis ei tuulikaappia laisinkaan ei.

Käyhän se noinkin jos etuovella ei ole lehtiroskaa joka imaistuu sisälle kun alipaine esiintulee. Kaitpa se tuolla leveysasteilla jotenkin menee, -ilman tuulikaappejakin -juu. Suomessa pääministerin asuntona on Kesäranta jossa on asunut ammuttu Bobrikoff ja Mannerheimkin. Siellä on isot portit ja tuulikaapit, ei tule holotna ovesta kylään.

Bensaa veneisiin

Myrsky on nostanut vedenpintaa Taalintehtaalla. Nyt kohta voi ajaa veneellä kummalle puolelle mittaria tahansa. Tulevaisuudessa bensa-asemia on jo avomerelläkin.

Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria

Kunnan uudessa pytingissä vedellään viimeisiä sähkövetoja ja sitten se on valmis.
Tasakatto ei kait ole ongelma jos rakennus on riittävän iso ja taiten suunniteltu sekä kattokaivojen postoputket pidetään avoimena.

Tämän talven lumista ei taas ole tietoakaan.




Tämä rakennus sensijaan on ollut paikoillaan jo vuosisatoja. Välillä jopa kasinokäytössä, mutta kumminkin. Harjakatto ei kerää lumia eikä kattokaivojakaan tarvitse puhdistella lehdistä.