Työkkärissä

Sulkivat vuoden alussa tämän ja naapurikunnan TE-keskuksen ja asiointipaikka siirtyi Espoon Leppävaaraan. 1.1.2013 alkoi työttömyys joten TE-keskukseen piti menemäni kuten laki ja asetukset vaatii.

Jokaisen byrokraatin, korskean hyväosaisen ja ihan vain tavallisenkin kansalaisen voisi olla hyvä nähdä tuo virastomaailma kaikessa karuudessaan. Ehkäpä Helsingissä Kallion virastotalossa on vieläkin ankeampaa. Ihmiset istuvat vakavina ulkovaatteissaan keinonahkatuoleillaan jonotuslappu kourassa.

 Punainen valotaulu pärähtää aika ajoin ja näyttää vuoronumeron sekä yhden numeron kahdeksasta palvelutiskistä. Yli neljäkymmentä varmaan oli jonossa koko ajan. Toisaalta tuntui että suurin osa oli tullut heti aamusta ja melko moni numero kilautettiin turhaan iltapäivästä. -Kyllästyivät. Minä jaksoin yli kaksi tuntia jäkittää.

 Vierasmaalaisen oloisia melko paljon, pariskuntina tai koko perheineen. Lapsia paksuine talvihaalareineen. Lompsottelivat talvisaappaineen ja haalarit ylhäältä riisuttuna. Hihat eteen solmuun sidoittuina taapersivat pulleina kuin sumopainijat. Jonotuksen jatkuttua ottivat useilta lapsilta haalarit kokonaan pois. Lapset tuskastuivat kuumuteen ja toimettomuuteen. Eräs afrikkalainen äiti ei jaksanut sekaantua kahden kolme-viisivuotiaitten lastensa keskinäiseen jähistelyyn, katseli vain vaikka mukulat riiteli.

Poika otti ison kiven kukkapurkin juurelta ja oli heittelevinään sitä. Tyttö, -sisar tuli ja koetti ottaa sitä pois, riideltiin ja painittiin. Äiti jo sai vuoron virkailijalta ja lapset törmyyttivät mukaan tiskin viereen. Jähisivät ja kiukuttelivat, hankala oli äidin keskittyä mitä virkailija puhui. Jotain kopioita sai mukaansa ja paljon puhuivat, jostain hoitajakurssista.

 Virkailija puhui virolaisella aksentilla, lienee hyvä esimerkki maahanmuutosta. Toisaalla lapset nostelivat pikkuisia koristekiviä kukkapurkkien juurelta. Rakentelivat niistä jonoja ja kuvioita. Jos minun olisi käsketty niitä laittamaan niin olisin hermostunut. "en minä ole tänne tullut kiviä teidän polkujenne viereen järjestelemään. Ei minulla eukko leikkaa viljaa Kannaksella mutta silti korpeaa tämä touhu." -olisin sanonut Joku luki jotain esitettä joku toinen käppäili hermostuneena.

Yhdellä oli punapilkkuiset maastohousut kuin armeijamalli mutta punatäplin. Miehellä oli pukinparta,  huulilävistys ja maiharit. Ei tainnut siinä väessä olla yhtään tammikuun iloista työn sankaria, veronmaksajia toki, koska avustuksistakin maksetaan verot.