Ollessani rippikouluiässä ja koulussa, meillä kotona syttyi tulipalo. Se ei syttynyt sisätiloissa vaan navetan ylisillä. Äitini oli käyttänyt verrattain tuoretta lannanpoistokonetta ja siitä syntyi hankauskipinä.
Ennen tuota konetta äitini heitteli vain lapiopelillä sontaruuhen lannat navetan päädyssä olevan sontaluukun reiästä pihalle. Myöhemmin vintille asennettu kone oli kuin kenttäsirkkelin koneisto, jossa pitkät narut vetivät metallikelkkaa ruuhen päästä päähän. Ihan kumpaan suuntaan vain ohjattiin. Ideana oli ottaa satsi kerrallaan ruuhen loppupäästä alkaen, viedä naruvetoisesti ulos jossa se meni tyhjän päälle. Kelkka vedätettiin takaisin ja sen takaläppä oli saranoitu jotta sen saattoi vetää taas lannan päälle.
Koneistossa oli kaksi metallikehää jotka saatettiin nojaamaan metalliakseliin ja siitä syntyi kitkaa ja kuumutta. Kummalla puolella olevaa akselia oleva metallikehä saatettiin pyörimään, siitä riippui kumpaan suuntaan köydet kelautuivat. Tyhmyyksissä se laite oli asennettu ylisten olkien päälle. Oma väki sai syttyneet liekit sammutettua vaikka kyllähän palokuntakin hätiin ehti. Navetta- tai sikalapalo on kauhea tapahtuma. Eläimet huutavat ja irroitetutkin pyrkivät takaisin kuumaan pätsiin. Jos navetta olisi palanut, siinä olisi palanut kodin leipä.
Jokioisissa paloi keväällä leipä. Jokioisten leipomo paloi ja samalla sen yhteydessä oleva yrittäjän koti.
Toisaalta kovin surullinen on tämän videonkin musiikki. Tunnistaako Äijä mikä on kyseessä?
Loppuu töksähtäen mutta jatkoikkunassa on tulipalon äänillä varustettu toinen. Ikäviä kuvia.
2 kommenttia:
En tunnistanut musiikkia, mutta toivon kovasti vakuutusten olleen kunnossa! Hyvin kaunista oli musiikki.
Tulipalo on kyllä sellainen asia jota ei toivoisi kenenkään kohdalle sattuvan, sillä kaiken muun tuhon lisäksi ihmiset menettävät osan menneisyyttään tunnearvoltaan arvokkaiden asioiden/tavaroiden palaessa tuhkaksi. Surullista, kuten sanottu.
Lähetä kommentti