Kun tullaan Koskelantieltä Koivuniemen mutkasta viitisenkymmentä metriä eteenpäin ollaan Tiensuun Armaksen tienristillä. Armas oli syntynyt jo 1800 luvulla ja piti isännän ohjaksia aina 1960 luvulle, -70 vuotiaaksi. Armaksella ei ollut poikia, joten tilaa jatkoi tyttären poika. Poika nousi vuosikymmenet aamuyöllä ja lähti ajamaan maitoa. Sen jälkeen alkoivat sitten talon työt.
Tiensuu on laajentunut peltoalaltaan kun siihen liitettiin Kulmalan ja Meron pellot. Tuossa sitten vielä ennen Latovainiontietä on Mattsonin vanha kauppa. Mattson muutti nimensä Murtovaaraksi ja rouvansa oli Terävän koulun opettajanakin. Ei taida Mattsonilla olla ollut muita kuin kesäasukkaita sitten 50-luvun. (tummempi viivanpätkä keskellä kuvaa)
Armas eli yli 90-vuotiaaksi ja oli nähnyt Latovainion kaikki vaiheet. Jokioislaisia kuoli moni sodassa ja moni hänen lapsuudenkavereistaan, arvelen. Sodat veivät hautaan 212 Jokioislaista, montako Latovainiolaista, sitä en tiedä. Liki jokainen rintamamies sai kuitenkin jonkinlaisia vammoja, useimmiten kranaatinsirpaleita kehoonsa.
Tilasta luopumisensa jälkeen Armas asui samassa mökissä tuolla ylempänä kuin hänen vanhempansakin aikoinaan. Se oli vakiintunut tapa että muutettiin pois päärakennuksesta kun eläkepäivät alkoivat. 80-90 -luvun taitteessa uusi isäntä järjesti latotansseja tilan ladossa. Siellä oli oikein orkesterikin, ihmisiäkin ja minäkin kerran.
60-luvulla Tiensuu oli liki ainoa Latovainion talo josta läheteltiin uudenvuodenraketteja. Suku kokoontui ja jokainen toi muassaan senaikaisia tulitteita. Sitten 70-luvun lopulla tapahtui oiken kova jysäys jota jälestäpäin kummasteltiin. Isäntä oli vienyt tuonne peltojen keskelle isossa maitotonkkassa dynamiittia. Kilometrin turvaetäisyys joka puolelle ja se kun lasahti, niin oli se varsinainen jytky. Isompi kuin Soinin matkaansaattama konsanaan.
Nykyään kun nämä kaikki kirjoitukset tallennetaan pilvipalveluihin saattaa olla että Armas siellä pilven reunalla lukee tätäkin ja myhäilee hiljaa " voi pojjaat kunpa tietäisitte ja voisinpa kertoa niistä vanhoista kovista ajoista".
Tässä sotapäiväkirjassa on kirjoitettu Tiensuu.nimisen jokioislaisen kaatuminen, aiemmin luulin henkilöä Armaksen veljeksi mutta näin ei ollut. Oikea yläreuna 17.2.1940. Teksti alkaa: Kivinen ja O. Tiensuu vihollisen päästessä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti