Kärpäsen suojelija

Niin, ja  luonnonsuojelijoista:

Elelin Latovainiossa aikoina jolloin Ville Komsi ja kumppanit kahlitsivat itsensä traktoriin Koijärvellä. Muistelisin että maanviljelijät ja metsänomistajat ympäri lääniä paheksuivat tuollaista kiusantekoa varsin paljolti. Itsekin kävin tutustumassa luonnonsuojelijoiden leiriin jossa vaikutti olevan kovin boheemi meno sekä meininki. Kenttäkeittiö porisi, patoa kasattiin laskuojaan ja eikös se sitten viranomaisten toimesta pian räjäytetty.

Silloinen yliopisto-opiskelija ja yksi vihreän liikkeen perustajista eli serkkuni ja nykyinen tohtorisnainen ei tainnut kuitenkaan olla paikalla. Sen sijaan hänen opiskelutoverinsa, nykyinen Kirkkonummen kulttuuritoimenjohtaja oli kiinni samassa kettingissä kuin Ville Komsikin.

Myöhemmin olen lukenut Konikallion kärhämistä lähellä Koijärveä jossa hakkuita vastustettiin liito-oravan papanoihin viitaten. On kait se Humppilan kurkimies Jouko Alhainen suojellut myös metsiä siitä Koskenojan tietämiltä.

Tämä ei ole pelkästään nykyajan kotkotuksia sillä roomalainen, runoilija Vergilius (70 eKr - 19 eKr) vie heistä kaikista voiton. Vergilius oli varakas mies ja  kuuluisimpia roomalaisajan runoilijoita. Hänen suosikkilemmikkinsä oli - ilmeisesti ajan ylellisiä muotivirtauksia parodioiden - kärpänen. Kun kärpänen eräänä päivänä otti ja kuoli, Vergilius järjesti kärpäselleen loisteliaat hautajaiset. Miksikö? -se selviää kirjoituksen lopusta.

Seremonia suoritettiin Vergiliuksen komealla maatilalla Rooman Esquilinus -kukkulalla. Orkesteri oli paikalla lohduttamassa maksettuja surijoita. Juhla oli suuri seurapiiritapahtuma, johon ottivat osaa mm. Vergiliuksen mesenaatti Maecenas, joka piti kärpäselle pitkän ja liikuttavan muistopuheen. Vergilius oli kirjoittanut tilaisuutta varten useita oodeja, ja esitti ne. Kärpäselle oli rakennettu marmorinen mausoleumi, johon se asianmukaisesti laskettiin. Juhlatilaisuus maksoi noin 800 000 sestertiusta.

Myöhemmin on spekuloitu, että Vergilius taisi olla ovelampi kuin mitä juhlatilaisuuden perusteella saattaisi kuvitella. Toinen triumviraatti (Marcus Antonius, Oktavius ja Lepidus) oli aikeissa takavarikoida rikkaiden omaisuuden ja jakaa sen sotaveteraaneille. Yksi poikkeus oli: maapalstoihin, joilla sijaitsi hauta, ei koskettu. Vergilius oli saattanut kuulla suunnitelmista etukäteen. Kun laki säädettiin, Vergilius haki vapautusta sillä perusteella että hänen maallaan sijaitsi mausoleumi. Poikkeuslupa myönnettiin. Vergiliuksen kärpänen oli pelastanut isäntänsä omaisuuden. Jos kärpänen ei ollut Vergiliukselle rakas ennen hautajaisia, niin viimeistään tämän jälkeen. (Jari Lehtistä siteeraten)

Rakkaus luontoon ja Italian maaseutuun on yksi Vergiliuksen runouden keskeisistä teemoista. Hänen läpimurtoteoksensa on vuosina 42–39 eaa. kirjoitettu Paimenlauluja (Bucolica eli Eclogae), jossa hän romantisoi maalaiselämää mutta käsitteli myös aikansa ongelmia, kuten maatilojen pakkoluovutusta sotaveteraaneille. Siis myös kärpäsen hautajaiset rakentui tälle samalle teemalle.

Jotenpa nyt kun arveluni mukaan se Helsinki-Pori rautatielinjaus on vedetty suoraan Latovainion kyläkeskuksen läpi ja maatilojen pellot pirstoten, olisi aika toimia. Suosittelisin että kaikille luonnollisesti kuolleille kotieläimille äkkiä rakennettaisiin yksittäisiä mausoleumeja ja muistomerkkejä, ja juuri siihen mihin epätoivottavaa raideliikennettä on tulevina vuosikymmeninä tulossa.