Niin,
Aiemmin mainitsin Latovainion mielikuvitusrikkaasta ihmisestä. Heitä oli useampia ja kinojakin syntyi kun mielenvahviketta oli nautittu ja rehvastella haluttiin.
Yksi joukko kinasteli Nätti Jussin tapaan kuinka pohjoisessa olivat käyneeet. Ämmäläntiellä asuvan Pekan vaimo oli haettu Kemijärveltä ja hänkin olisi siis pohjoisen nähnyt. Jorma taas fanitti Sevettijärveä ja molemmat kertoilivat käyneensä myös siitä ylempänä ja ihan niin pohjoisessa kun vaan voi, ja oli siinä muutakin porukkaa.
Syntyi sanvaihtoa:
Miehet siis väittelivät siitä kuka on käynyt pohjoisimmassa. Kaikenlaisia todistuksia esitettiin. Viimeiseksi Jorma sanoi että "minä kävin niin pohjoisessa että piti ruveta konttaamaan kun siellä taivas ja maa olivat niin lähellä toisiaan". Muut luovuttivat, mutta Pekka - joka nyt puuttui innokkaana väittelyyn - epäili että juttu ei ole totta kun hänkin oli käynyt sillä samassa ahtaassa paikassa ja varmaan pidemmällä. "On totta on, väitti Jorma". "Jos sinä olisit käynyt niin pohjoisessa, olisit nähnyt sen pienen pisteen, joka siellä maan ja taivaan välillä on. Siitä et puhunut mitään." "Kyllä minä sen pisteen näin!", toinen vastasi. "No nyt minä uskon sinua. Minähän se siellä vielä yritin ryömiä eteenpäin", sanoi Jorma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti