Hissin energiankulutus

Kaapelissa on kuulemma esillä Koneen uusin hissikeksintö joka kuluttaa vähemmän sähköä kuin entiset. Eihän siitä kauaa ole kun Kone Oy pani hissin moottorin pois kerrostalon katoilta ja ripusti sen hissikorin taakse. Siellä se kulkee mukana ja ei tarvita enää tötteröitä kerrostalojen katoilla.

Olen miettinyt että mikä hississä on turhaa jos joku on, niin se on vastapaino alaspäin mennessä. Hissikoriinhan on kiinnitetty vaijerilla vastapaino joka tulee ylös kun hissi menee alas, -ja päinvastoin. Tavoitteena on tietenkin tasapainottaa kulku, mutta jos se vastapaino olisi muuttuvamassainen henkilömäärän mukaan, säästyisi siinäkin energiaa.

Ylhäältä alaspäin mennessä tulla losotettaisiin vain ihmisten omalla sekä hissikorin painolla, sähköä ei tarvittaisi vaan jarruja. Ylöspäin mennessä vastapainoja otettaisiin matkaan ylhäältä juuri oikea määrä ja se vastapaino voisi olla joku vesisäiliö joka täyttyisi katon sadevedestä.

 
 Tai sitten kaksihissisissä rakennuksissa aina yksi hissi menisi ylös ja toinen alas, ne olisi kytketty samaan vaijeriin. Jos joku ei ymmärrä mihin vastapainoa tarvitaan niin pitää vain muistella lapsuutensa vinttikaivoa. Sillähän sitä äiti vinssasi vettä ylös.

Ämpärin alaspano oli raskaampaa kuin veden nosto ylös.

Pergolan valttaus

Pergola on valttia, sanoi Leskelän äijä Haanpään korttiringissä. Eli panin minäkin Valttia pari vuotta vanhaan pergolaan. Kestopuu on hyvä olla luonnon armoilla jonkin aikaa ennen pintakäsittelyä. Siksi vasta nyt kesäkuun kolkuttaessa ovelle ristikon pintakäsittely oli ajankohtainen.  Köynnökset ovat vielä vähän niukat, mutta näillä leveysasteilla olen nähnyt viinirypäleitäkin. Että ei se pergolasta pitäisi olla kiinni.

 Tämä on tehty ilman loveuksia ja ihan itse tehdessä suunniteltu, kevytkin, eli vähän puutavaraa. kukahan käskee ne poikkipuut loveta? Tuo parrunpäädyn viiste on pakollinen. Jos niitä ei ole tulee rakennustarkastaja ja käskee purkaa koko hökötyksen. Ja jos ihan totta puhutaan, pergolan rakentaminenkin kaava-alueelle vaatisi jotain rakennuslupia. Suomalainen perusjuntti ajattelee kuitenkin että vähät luvista, jos käsketään purkamaan niin puran sitten perkule.

 Nyt kun kuvasta tuota katselen niin tuohonhan pitäisi lisätä yksi puu joka suuntaan jotta tiivistyisi, ja eihän nuo vapaat päät kuulu olla noin pitkiä, vaan siis poikkipuu vielä siihen. Kun ei ole lovettu niin tiivistys ja lisäykset vaatii vain rautakaupassa käyntiä ja ruuvaria.

Musiikin mukana

Nyt pelattavien  jääkiekko-otteluiden lyhyilläkin tauoilla yleisölle soitetaan ripaus reipasta musiikkia. Ja jos kotijoukkue tekee maalin saattaa ilmoille lennähtää vastustajan mielestä ikävää ilomusiikkia, kuin pilkkamusiikkia omiin korviin. Tunnelman luojana musiikki on mitä mainioin. Kuvat, lausutut sanat tai värilliseet koristeet eivät pysty samaan, tosin ihmisen oma mielikuvitus on joskus väkevämpi kuin ulkoiset ärsykkeet.

Raveissa hevoset esitellään gladiaattorimusiikin säestyksellä. Tässä kappaleessa on samoja aineksia ja jotenkin tulee myös yhtäläisyys posetiivariin.



Eli Äijä Wappuna vauhdissa.

Vetoketju

Niin. Tänään on vetoketjun päivä. Ei kuitenkaan liputuspäivä. Aiemmin en tiennytkään kuka herra on vetoketjun suunnitellut, nyt tiedän. Gideon Sundback. Jos tänään menee googlen sivuille niin vetoketju räppää silmille. Mutta voiko vetoketjuun luottaa? Ja monestakohan muusta arkisesta asiasta on tehty oma ylistyslaulu? -hetekasta ainakin.

Uusi sukupolvi

Valmistalo 177 m2 200 000 E

Joulukuun lopulla ollaan jo asuttu pari kuukautta ja piharakennuskin valmistunut.

Kesäkuun alussa vehreys on tullut. Päädyt täydennetään lisälevyillä.

 

Toukokuun alussa saatiin konesaumattu teräskatto pintaan. Työt jatkuvat sisätiloissa.

 

Vapuksi sitten pantiin aluskate ja talo sadesuojaan. Puolessatoissa päivässä tämä.

 

25.04.2012 Aamulla tuli nosturi ja seinäelementit. Talo nousi harjakorkeuteen päivässä.

 

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla sitten alapohja täytettiin karkealla soralla, tiivistettiin aina 20 cm kerroksen lisäyksen jälkeen. Ulkoreunoilla pikikangas ja muovinen patolevy ja sen yläreunaan sulkulista. Sitten tulee vielä sadevesikaivot ja niille poistoputkitus. Myös salaojien peittäminen ja routasuojalevyt kiertämään sokkelia.

4.4.2012
Pohjantekomies tuli vielä ja rappasi kuralla anturan ja sokkelin välisen sauman. Suti saumaan pikimörää.

2.4.2012
Sitten tuli valuauto ja ruiskutettiin notkeaa kuraa. Päivä kuivateltiin ja muotit purettiin. Tuli takatalvi.

30.3.2012
Antura kuivui päivän ja muottielementit purettiin. Päälle ladottiin sokkeliseinämät joiden sisään ujutettiin teräsverkko ja tuplastyroxit.

29.03.2012
Sitten tuli Perustava toi perustuselementit ja valoi anturan, ei mennyt kuin kolmisen tuntia. Anturassa kiertää kehää vain yksi paririvi terästä. Kuivumisen jälkeen lisää.

27.03.2012
Nyt se tontin pohjatyö on valmis. Vesi- ja viemärijohtojen liitynnät odottaa päällelaskettavaa taloa. Tulevaa sokkelia kiertää salaoja, tosiaan sokkelikin tarvitaan, se ei tullene talopakettiin valmiiksi kiinnitettynä.

20.03.2012
Ei muuta kuin uutta soraa ja salaojia asentamaan.

12.3.2012
Kallio paljastui vaikka antura olisi pitänyt saada alemmaksi. Siis räjäyttämään. Naapuritaloon tärähdysrekisteröintilaite jotta vauriot voidaan kiistää.

8.3.2012
Pintamultaa kaivetaan pois jotta salaojituksia päästään tekemään.

6.3.2012

Naapurissa asui vanha pariskunta, taisivat olla yli 90. He kuolivat toissa vuonna, parin viikon välein molemmat ja perikunta myi purkukuntoisen talon tontteineen. Tontille tulee Design-talon valmistalo. Tänään alkoi tapahtua. Etualalla puuliiteri. Liiteri sanotaan Latovainiossa. Suuli sanotaan Huittisissa. Kuuri sanotaan Joutsenossa.

Koneen kummilapset

Siis yksi Koneen kummilapsi oli Ollituote. Yhtiö sulautettiin konserniin omana yksikkönään, divisioonana -kuten sanottiin. Kone-Instruments Division keskittyi potilasvalvontalaitteisiin ja kemian analyysilaitteisiin.

Elektroniikka ja mikroprosessorit alkoivat tulla myös hisseihin ja ajatuksena oli että Instrumenttiryhmän tekemää kehitystyötä voitaisiin hyödyntää myös hisseissä. Yhteistyö jäi melko ohueksi, teollinen ammattioppilaitos toimi osin samoin resurssein.

Jatkuva ja nopea tuotekehitystyö vaati jatkuvaa panostusta pääomiin ja Herlin katsoikin parhaaksi myydä potilasvalvontalaitteet pois konsernista Instrumentarium Datexille. Jo ennen sitä eriytettiin potilasvalvontaosastosta pois teollisuuden grafiikkakortteja ja -järjestelmiä kehittävä osasto. Siitäkin syntyi myöhemmin yksi uusi kummilapsi -Unigraf, johon Kone Oy jäi vähemmistöomistajaksi.

Sittemmin myös anlyysilaitteet irtautuivat MBO-kaupalla, mutta KONE jäi nimenä tuotteisiin ja yhtiön nimeksikin tuli Kone-Instruments Oy. Siitä taas irtautui uusi kummilapsi KSH-productor joka oli aluksi pelkkä valmistusosasto. Nimen alussa olevat KSH-kirjaimet tulevat kolmen uuden omistajan sukunimistä Kukkoahon Seposta, Soimeksen Pekasta ja Hermiön Veli.

Koneen kummilapset

Eräs kummi- tai adoptiolapsi oli tuotteiden osalta Ollituotteen paimenet ja vilkut.

Jo vuonna 1936 on Suomessa valmistettu Olli sähköpaimenia, ne olivat tämän näköisiä.

Tuollainen pönttö nakutti monenkin laidunaidan nurkalla. Minun työurani aikana en kuitenkaan nähnyt niitä valmistettavan. Sensijaan Rantasalon Vikke ja Kuitusen Ykä vetivät Kivenlahdessa Ruukinkuja neljässä Ollituotteesta irtautunutta tulosyksikköä joka teki uudemman sukupolven sähköisiä paimenia. Siellä tehtiin myös valaisimia ja vilkkuja meri-, raide. ja maantieliikenteeseen. Olette varmaan nähneet niitä keltaisia valolaitteita junien takana tai liikenneohjauspuomeissa.

Sittemmin osasto muutti Somerolle ja nykyisin Olleja tehdään Tuusulassa Farmcomp -nimisessä firmassa.

Tälläisiä.

Koneen kummilapset

Olen aina välillä pohtinut menneitä aikoja ja luin myös kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas". Useankin yrityksen elinkaari on kuin ihmisen elo, paitsi harva yritys elää edes viisikymppiseksi.

Kone Oy:llä oli eräässä vaiheessa massiivinen laajenemisvauhti. Silloin Herlin hankki siipiensä suojaan monta pikkufirmaa. Rönsyjä haalittiin eri toimialoilta, elektroniikka oli myös muotia.

Kaikkia toimialoja ja nimiä en likikään muista, mutta heti humeetini pintaan pullahtaa nimet: Spinner, Säteri, Hissi-Ala, Ollituote, Robcon, Suomenlahden Kone. Elektroniikan lisäksi siis maanmuokkauskonetta, nosturia ja sukkahousujen kudontakonetta pääbusineksen hissien kylkeen. Synergiaa, tai sitten ei.

Monikin näistä, ja myös yhtiön sisältä päärungosta myöhemmin haarautuu verso omaksi yrityksekseen. Kone oli usein alussa mukana vähemmistöosakkaana ja kuin kummisetänä lapselle. Perusteet olivat selkeät, business ei kuulu pääbisnekseen ja toiminta on kasvanut niin mittavaksi jotta sen on luonnollisempaa toimia omana yrityksenään.

Oli myös ostettuja yrityksiä jotka kuuluivat päätoimialaan ja niille kävi päinvastoin. Esim. hissinhuoltofirmoja ostettiin liki joka vuosi ja sulautettiin emoyhtiöön pysyvästi jotta markkinaosuus ja palvelutaso paranisi.

Sitten on nämä "spin off" -tapaukset. Keskityn myöhemmin pariin tapaukseen mutta juuri ne ovat kuin maailmalle pullautettuja lapsia. Eväät itsenäiseen elämään tuo isä tai kummisetä antaa alkuvaiheessa ja sitten pitäisi pärjäillä myöhemmin itsekseen.

Kansakoulun aapiskirjassani oli kertomus maanviljelijän kahdesta pojasta Autiosta ja Päiviöstä. Saivat isältään perinnöksi puolet sukutilasta kumpikin ja nuo pojat valitsivat erilaisen strategian. Kertomuksen teksti piti kait olla elämänohje itse kullekin.

Suositteluplakaati

Suomalaispariskunta on saanut ilmeisesti alennusta kun on antanut laittaa esille suosituksensa räätäliliikkeen ikkunaan.

Räätäleiden sisäänheittäjiä on Phuketin ja Krabinkin kaduilla piisaksi asti. Käsi ojossa he tulevat ja koettavat tarrata käteen "terve,terve, mitä kuuluu?". Saavat provikat jos saavat asiakkaan koukkuun.Tunnistavat eri kansallisuudet jo kaukaa.

Jaspal Taylor liikkeissä ei ole sisäänheittäjiä ja siksi useimmat matkatoimistot suosittelevat heitä. Ensimmäinen kysymys noissa toisissa liikkeissä on että missä Hotellissa asut ja milloin paluulento lähtee?

Kokeilin Karonilla sellaista toisenlaistakin räätäliä ja halusin ostaa ainoastaan yhdet housut ja yhden paidan. Meni vaikeaksi kun koetti joka kerran myydä lisää ja lisää. En enempää ostanut, mutta burmalaiselle se oli vaikea paikka kun kiinni saatua asiakasta tulisi lypsää ja lypsää.

Jos olisin tajunnut olisin voinut luvata antaa heille tuollaisen samanlaisen plakaatin ikkunaansa.

Olisin kirjoittanut siihen että älkää ostako täältä mitään. Burmalainen sisäänheittäjä suuttuu kun ei osta enempää ja ompelijoiltakin katkeaa sähköt. Housujen valmistuminen kestää.

Eivät he kuitenkaan olisi ymmärtäneet mitä siinä lukee ja olisivat pitäneet sitä ylpeänä framilla.

Uima-allas

Oikeastaan se lienee se asia joka selvemmin erottaa hotellin ja bungalowin.
Thaimaan kolmen tähden hotellit ovat aivan eri luokkaa kuin Espanjassa tai Kreikassa. Marmoria ja jalopuuta ei ole säästelty.

Suuri etu rakentamisessa on ettei pakkasta ja routaa tarvitse pelätä. Muurahaiset ovat sitten jo melkomoinen riesa.

Ei taida Suomessa enää olla kuritushuonerangaistuksia? Jos olisi sadisti rangaistushenkilö ja haluaisi alkoholisoituneelle, tupakki- ja huumekoukussa olevalle vangille maksimaalisen paljon kärsimystä, Suomen vankeinhoitolaitos voisi ulkoistaa rangaistuksen. Thaimaalaiseen vankilaan vaan muutamaksi vuodeksi jossa panssarilasin takaa näkyisi tälläinen maisema, ja jos ihminen muuttuisi niin pääsisi sieltä pois.

Hotellihan oli nimeltään La Playa ja tämä kappale on saman niminen

Patsaat viestivät

Hotellin uima-altaan kulmauksissa oli eri-ilmeisiä patsaita. Niillä jokaisella on varmaan oma tarinansa miten tuohon ilmeeseen on päädytty.

Sympatia. Olkaa niin kilttejä ja antakaa vähän riisiä nälkäiselle.

Oveluus. Ilkikurinen kepposeni onnistui, läl läl lää.

Ylpeys. Minullapas on tämä suuri kookospähkinä.

Keimailu. Tämäpäs simpukka sopii hyvin minun hiuksieni väriin.

Me olemme siirtolaisia ja nöyriä notkein selkärangoin. Vennamo puhui aikoinaan seteliselkärankaisista mutta tässä taitaa olla lakritsiselkärankaiset.

Korsteenikauppiaan kauhistus

Thaimaassa ei savupiippuja juurikaan näe. Joitakin rasvahormeja on mutta ei nokipiippuja kun ei tarvitse lämmityslaitteitakaan. Piippumiehille ei juuri pisneksiä.

Silloin kattoratkaisujen ei tarvitse olla niin paloturvallisiakaan. Bambukattoja on paljon. Hotellissamme oli tälläinen kate. Se on vähän kuin paanu- ja pärekaton välimuoto. Äkkiä ajatellen tuossa on kummankin katteen huonot puolet, mutta kait tuollakin perusteensa on.

Ravintolamööpeleitä

Innovaatiot ja kestävä kehitys on useimmissa ravintoloissa kohdallaan kalusteiden osalta. Vain tilapäisissä ja sesonkiluontoisissa paikoissa silmä sairastaa kun näkee varsin viljalti muovikalusteita. Useimmiten massiivipuu ja bambu on vallalla.

Tälläinen bambukalustus on kevyt, kestävä ja ympäristöön sopiva.

Ja koristeeksi siihen päälle sopii Chang. Singha on hinnoitellut jo itsensä ulos. Huomattavaa myös on että täällä pullon kyljessä olevat prosentit ovat minimiprosentteja jonka alle valmistaja ei saa mennä. Yli voi olla sitten reippaamminkin.

Tässä alakuvien tapauksessa omistaja on rahdannut metsästä juurakoita, putsannut ja lakannut ne pannakseen ahterin alle sijoitettavaksi. Kuvat ovat hämäriä, klikkaa suuremmaksi.

Pöytä on aika muhkurainen ja stoolikin lie epämukava.

Tässä pöytä on sentään perinteinen mutta tuolien osalta on aimonneltu, -kuten mammani olisi sanonut jos eläisi ja jos Thaimaassa olisi käynyt ja jos nuo olisi nähnyt.

Tässä on tuotu käsin veistetty apina vahtimaan portin pieleen.

Henkien taloille uhrataankin sitten vaivaa ja krumeluuria. Kulkukoirat, apinat ja linnut noutavat niille jätetyt ruuat.

Tässä on melkein kuin kultainen pergola.

Oli myös ystävänpäivä ja moni kuvasi itsensä tuon sydämen takana.

Ja tämän sillan olette varmaan nähneet niissä tauluissa joita entisaikaan kotona oli. Tyttö ja poika kävelivät surkealla sillalla ja enkeli tuli perässä.

Sapuska

Thaimaassa ei ilmaston vuoksi tunnu kaipailevan tukevaa pihviä. Perunamuusia sieltä saa, ken kaipaa. Useimmat ottavat riisiä tai nuudeleita liki jokaisen ruuan kanssa.
Punainen, vihreä ja keltainen curry on yleisin keittoruuista. Tuoreet katkaravut useimmiten lähtevät hyvin pois kuorestaan, joskus se loppunysä jää sinne kuoren päähän.

Tässä on perusannos kookoskeittoa katkaravuilla ja riisiä. Thaimaalainen maustamistaito on se "juttu". Tuo iso Chang maksaakin sitten liki saman kuin keitto.
Puolitoista...kaksi euroa.

Myös hummeria piti syömäni, ihan perinteen vuoksi. Tuoretta luultavasti oli koska lobster uhrasi henkensä minun edestäni.

Tämä oli pieni ja siksi annoskaan ei ollut hinnan kiroissa, jossei juuri muutoinkaan.

Ravintola oli hulppealla paikalla ja aurinko laski länteen.

Siinä se annos sitten. Kuin jouluista lipeäkalaa olisi sullottu ravun sisälle.

Toisessa paikassa tekivät kevätkääryleitä ihan urakalla.

Hieman kuin kasvistäytteisiä crepsejä, mutta päädyt ummessa ja uppopaistetaan lopuksi.