Thaimaassa ravintoloiden sisäänheittäjät ovat hieman tungettelevia. Pythagorionissa vallalla on hienovarainen kehuskelu. Rantakadun ravintolat ovat vieri vieressä ja ruokalistatkin liki samoja. Mielialan ja ensivaikutelman mukaan tulee tehtyä valinta.
Tässä on ainoa paikka jossa kävimme kolme kertaa. Mustekalarenkaat olivat se pointti. Ei lainkaan kumimaisuutta. Mukana oli myös lonkerot, joita ei edes tarjolle tuoda ellei ravintola käytä tuoretta tavaraa.
Tämä pönöttävä herra on ateenalainen joka osasi varsin viljalti kieliä. Esittelysanat tulivat turistin omalla kielellä ja tietysti heidän mielestään vain heillä oli parasta ruokaa. Ensi kerralla antoi ilmaiset Ouzo-snapsit. Viimeisenä iltana sattui ikävä kokemus kun sain vaihtorahoina kympin liian vähän takaisin. Ensin he eivät muistaneet millä rahalla olin maksanut, mutta toivat kuitenkin kympin lopulta suoraan käteen.
Vaikka mies seisoo suomalaisen ikiaikaisen yhtyeen nimen alla, ravintola oli kuitenkin tuo vieressä oleva.
El Coral. Pöydällä oli villibasilikaa ruokaan lisättäväksi. Tuollaiset lehtokotelot ovat varmaan kymmenen vuoden päästä puutarhoissamme.
Tämä ruoka oli kuitenkin tuota kyltin Porkkia. Lapsuuden Latovainiossa porkka oli suksisauva.
Rantakadulta näkyi Turkin rannikko vuorineen. Päivämatka sinne maksoi 48 Euroa ja pitihän sekin paikka katsastaa. Olisi myös päässyt Efesokseen jossa kait Johannes kirjoitti raamatun kirjojaan, mutta kuumuuden vuoksi matka rajoittui satamakaupunkiin Kusadasiin.
