Päätalon innoittaja

Niin,

Päätalo kertoo kirjoissaan miten hän vasta lukemaan oppineena innostui Jack Londonin kirjasta Martin Eden.
Kalle samaistui köyhään kaveriin joka seikkaili maailmalla. Kaksiosaisessa kirjassa Jack kirjoittaa itseasissa itsestään.

Aiemmin luin Londonin kirjan Merisusi ja Kallen kirjoitustyyli ei kyllä muistuta paljoakaan Jackia. Jos lukee Kallen kirjan Koillismaa niin eittämättä mieleen tulee Haanpää. Kallen oli helpompi oppia kotimaan kirjailijan esillepano kuin ulkomaan elävän tarinankerronta.

Kalle luki Riitullekin Martin Edeniä ja Riitu ei kyllä oikein innostunut. Oli ulkomaisia nimiäkin ja kaikkea eksoottista.

Etana söi rantakasvin, Murphy söi etanan, madot syönevät Murphyn.

Niin,

Elämän kiertokulku lyhykäisyydessään. Rantakasvi eli miltei jäte on toisen ruoka, kaikessa raadollisuudessaan tai runollisuudessaan.

Tänään iltaruokana oli myös lämpimiä tattileipiä.

Siinä niitä on kaksi herkkua leivosvuoassaan. Yrttivoilla kuorrutettuna.

Siinä on yksi kaivettuna esiin kotelostaan, haarukanpiikissä esillä ja varsin framilla. Vihreys ei ole hometta vaan yrttivoita.

Kaikki meni. Hyvää ja riittävästi kirjoitti PU joka päivä armeijan päiväkirjaan.

Sukeltajat noutivat ruumiit luolasta, katso kuvat

Niin,

Mitään kuvia he ei tietenkään  ottaneet vaikka ilman lupaa kielletyssä luolassa sukeltivatkin. Outo tapahtumaketju, taisi olla kuitenkin omaisten suostumus että hautarauhaa saa häiritä. Ei tuohon ihan joka sukeltaja pystyisikään vaikka sukelluspuku kuolleilla onkin päällään.

Maailma olisi mennyt ihan kauheaksi jos Seiskan Paparazzit olisivat olleet asialla. Italiassa uponnut Costa Concordia oli tiukassa vartioinnissa ennen kuin se saatiin kammettua pystyyn, toista vuotta uppoamisensa jälkeen. Yksi vainaja oli sielläkin niin pitkän ajan.

Vielä ei tämäkään luolajuttu ole päätöksessään. Ruumiit ovat nyt luolaston sokkeloissa mutta ryömimällä haettavissa ja vielä tarvitaan luolamiehiä loppumatkan toteuttamiseen. Reitti on kuitenkin helpompi. Voi vaan kuvitella miltä omaisista tuntuu vaikka kukaan ei olekaan kadoksissa. Sota-aikaan rintamalle jäi useita vastaavia,epätietoisuus ja  tuska lieni ihan yhtä suuri.

Kahdeksankymmenvuotisjuhlat

Niin,

Lapsuuteni Latovainion tuttu esine on tullut vanhaksi, siis Airamin termospullo.

Termospullo korvasi viinapullon, sanomalehden, villasukan ja foliokahvipaketin kahvin kuljetuksessa.
(nuo eristeet käärittiin kerroksittain pullon pintaan) Heinäpelto oli useamman kilometrin päässä ja iltapäiväkahvit hörpittiin heinäkasan päällä istuksellen.

Tuo kuvan termospullo oli siihen aikaan vähän eri näköinen. Pohjan muovihuullosta ei ollut vaan pohja oli prässätty samasta pellistä kuin koko tötterökin. Vesihän pääsi sinne väliin pestessä ja lopulta se yleensä ruostuikin tärviölle.

Tuo päällä oleva muki oli ihan samanmuotoinen mutta kellertävämpää ja kovempaa muovia. Usein se halkesi jossain vaiheessa. Jos sitä käytettiin juomamukina niin kahvinjämät valuivat suljettaessa pitkin reunoja. Tuon ylössuin olevan mukin alla oli  toinen pienempi muki ilman kierrettä ja sen alla varsinainen korkki. Alkuperäisenä se oli korkkiaineksesta tehty, ikäänkuin iso viinipullon korkki. Varaosia korkeista erikseen en nähnyt myytävän, sisuspatruunasta varaosana on hämärä muistikuva. Siihen sisältyi se korkki myös.

Se korkki-korkki sitten olikin se heikoin lenkki. Vanhemmiten se menetti kimmoisuutensa ja kuuman juoman paine saattoi ponnauttaa sen kuljetuksessa pois paikoiltaan.  Ikävin tilanne tuli kuitenkin liki jokaiselle käyttäjälle jossakin vaiheessa. Tyhjölasi oli jostakin syystä heikentynyt ja särkyi pamahtaen kun kuumaa kahvia sinne pannusta kaadettiin, kahvikin meni hukkaan ja harmitus oli melkoinen.

Kuka tietää vastauksen?

Tälläinen älytehtävä, -helppo

Vähän kun miettii niin tietää mitä pitää tulla tuon logiikan mukaan 9 +9 =

Kadonnut pankkikortti tunnuslukuineen

Niin,

Ei minulta, vaan löysin tänään koulun läheisyydestä kävelytieltä kaksiosaisen muovitaskun. Avasin sen ja toisella puolella näkyi Visa Electron ja toisella puolella käyntikortti nimineen ja puhelinnumeroineen.

Esine tuntui niin puhtaalta että arvelin sen olleen juuri pudotetun, joten soitin käyntikortissa olevaan puhelinnumeroon. Toisessa päässä vastasi hämmentynyt ihminen joka ei tiennyt mitään kadottaneensa. Kun sanoin että teidän nimi tässä käyntikortissa on, lähti henkilö heti kesken työpäivän katsomaan mistä on kysymys.

Kun hän tuli paikalle pengoimme tarkemmin muovitaskuja ja pankkikortin toiselta puolelta löytyi ihan eri ihmisen nimi. Mikä pöyristyttävintä, mukana oli avainlukulista, paperille kirjoitettu nelinumeroinen tunnusluku ja ottoautomaatin nostokuitti. Henkilötunnuskin oli ja melko vanha ihminen oli kyseessä. Jostain hän oli saanut tuon ulkopuolisen käyntikortin ja tämä henkilö jolle soitin ei tunnistanut tuota kortin omistajan nimeä.

Koetimme selvittää löytyykö henkilön puhelinumeroa numerotiedustelusta, mutta ei löytynyt. Veimme koko systeemin pankkiin.

Lopputulemana saanen ehkä palkkion kortin löytämisestä, mutta tuo ihminen jolle soitin ehti myös hermostua kun luuli soittoni perusteella jo korttinsa kadonneen. Oikea ihminen ei ehkä edes vielä tiedä mitään kadottanneensakaan ennen kuin pankki soittaa.

Toivottavasti se käsin kirjoitettu nelinumeroinen luku oli hämäysluku, koska jos se oli oikea sen avulla olisi sivullinen voinut tilin tyhjentää ja pankkikin katsoo tuollaisen huolimattomuudeksi. Ikäihmisellä voi mennä pitkäänkin ennen kuin huomaa mitään kadottaneensa ja jos huomaakin alkaa vain etsiä sitä kotoa ehkä päivätolkulla.

Kiiskifilettä säilykkeenä

Niin,

Heinon Tukku hankkii Virosta säilykettä jota myydään lähinnä venäläisille. Ja on hinnan kiroissa.

Onhan se marinoitu ja Tsaarinaikaista, -toki.

Kasvupaikkansa kullakin

Niin,

Mäntyjä näkee tosi oudoissa kallioisissa kasvupaikoissa, kuusia vähemmän. Tässä tapauksessa näyttää siltä kuin kivi olisi kasvanut nopeammin kuin sen kivimurusen päälle tipahtanut kuusen siemen.

Hautakiven kertomaa

Niin,

Aivan kirkon oven pielessä on ikiaikainen hauta. Jos tuota tulkitsisi tietämättä totuutta voisi ajatella:

Malmströmeillä oli surua lastensa kanssa. Ensin syntyi poika Eino ja kun hän oli vain kaksivuotias tuli kuolema. Ja mikä ikävintä siitä kymmenen päivää syntyi toinen poika joka eli vain kaksi kuukautta.

Rakentaminen jatkuu

Niin, Nykymääräykset edellyttävät vankkarakenteisia väestönsuojia. Mutta vaatiiko kukaan elementtitehtailta huippulaatua?




 

Joo joo Jokioinen ja Latovainio kans

Ihmisiä Iijoen törmällä

Niin,

Miisa Linden on kerännyt hersyvimmät Kallen kirjoittamat henkilökuvaukset Iijoen törmältä. Matti Louhi on kuvittanut kirjan ja kaikista henkilöistä löytyy piirroskuva.

Antti Lohilahti eli Satusetä muurasi Kallioniemen pirttiin paikkaansa hakevan leivinuunin. Satusetä ei suostunut muuraamaan uunia suoraan kallion selkään vaan vaati uunin alle tehtäväksi hirsikehikon. Näin hän oli nähnyt tehtävän Lännessä Kalumeetin kaupungissa.

Satusetä kertoili aika roiseja juttuja uunia muuratessaan, ja ei välittänyt vaikkaKallekin kuunteli korvat höröllään.

Kuulehan Hermanni, kummaa kun kerrattain vei sananalainen nainen miehen Nevvyörkin muutaman pilvenpiirturin latvimmaiseen voovinkiin. Siellä se röttyyrihepeneillä ihtensä ravveerannu hepsankeikka tuikkasi makkean punaseksi maalatulla suullaan suutelman miehelle ja sano, että ensin riisutaan apposilleen, sitte ruvetaan vilijelemään alkkahoolijuomisia ja heti perrään pannaan lemmenmäntä sukelluksiin sokerikirnuun.

Ja vielä se ilolintu sano, että hän ei kuulu niihin naisiin, jotka perrii etukätteishyyryn riemupörssin raottamisesta. No-o, mieshän tekköö työtä käskettyä, ja samaten naikkonen alakaa löysytellä hurtuukkijaan. Kun miehellä ei ole rihman kiertämää päällään, käsköö nainen sen rojahtaa valmiiksi sänkyyn. Mutta sillon..!
Kuulehan kummaa, puolella vielä paranoo! Sillon se sänky keikkasi pystyyn kun sontakärrin kosla, ja mies solahti tyhjyyvveen. Se lasketteli ijät ja aijjat semmosta pehmustettua tunellia ennen kun  jalakausi ja sillon se oli yhellä Nevvyörkin rotuvaarilla, jossa kävellä rotkutteli milijoonia ihmisiä neekeristä hottentottiin. Ja arvatkaapa oliko miehellä tuskan paikat ilikosen alastomana, ja kun vielä lemmentööti toji.....

Sähköuunin lämpötila

Niin,

Jos ruoka-ohjeessa sanotaan: "paista 225 asteessa 30 minuuttia"  ihmiset laittavat ruuan uuniin kun uunin termostaatti ensimmäisen kerran naksahtaa ja toinen merkkivalo sammuu. Luullaan että nyt se on parahultaisen kuuma. Ei se ole.

Testasin omaani erillisellä lämpömittarilla ja uunissa ei siinä vaiheessa ollut kuin runsas sata astetta. Uuni vain huilaa välillä ja hetken päästä alkaa taas lämmittämään lisää. En tiedä missä uunin oma termostaatin anturi on, mutta ei se ainakaan uunin sisälämpötilaa suoraan mittaa. Kiertoilmauuneissa asia lienee toisin.

Tuollaisella erillisellä lämpömittarilla tai vaikkapa kinkkumittarilla voi  asian tarkistaa. Ehkä vasta kolmas naksahdus kertoo että ollaan lähempänä lämmönsäätimen osoittamaa arvoa. Tarkistakaa itse jos lämmönkestävä mittari talosta löytyy.

Ei kait sillä niin suurta merkitystä ole, ruoka vain kypsyy kauemmin kuin ohjeissa sanotaan, sitä ikäänkuin esihaudutetaan.

Koillismaa

Niin,

Ihmisiä Telineillä -kirjan jälkeen Kalle kirjoitti romaanin Koillismaa. Jos telinekirja oli kertomus Kallen avioeron jälkeisestä ajasta niin Koillismaa oli fiktiivisiä henkilöitä sekoitettuna Kallen kotiselkosiin.

Paljon kotiselkosten ihmiset löysivät siitäkin heille tuttuja ihmisiä mutta Kalle oli koettanut sotkea asioita mahdollisimman paljon. Laestadiolaiset olivat paheksuneet Kallen ensimmäistä kirjaa ja se varmaan pyöri Kallen humeetissa.

Tämä kirja oli Päätalon kirjoista se jota en jaksanut lukea. Tosi junnaava, ja kun on ensin lukenut Iijokisarjan tuntui että asiat voisi sanoa lyhyemminkin ja suoraan, niinkuin Kalle myöhemmin kirjoitti. -En tykännyt.

Riitun poika

Niin,

Kalle Päätalon elämän voi selvittää lukemalla koko Iijoki-kirjasarjan. Oudompi oudoksuu sen yksityiskohtaisuutta ja valtavaa oheishenkilöiden joukkoa.

Vasta nyt luin Miisa Lindenin koostaman ja Kallen omakohtaisista muisteluista (Iijokikirjoissa olevien tekstien mukaan) tehdyn kokoomakirjan, se on mainio ja soveltuu kärsimättömillekin lukijoille.

Sehän on koottu vuonna 2004 käyttäen Kallen alkuperäisiä tekstejä, sopivasti aikajärjestyksessä poimien. Kalle ja hänen perheensä elämä tulee siinä kattavasti käsiteltyä. Hyvä kirja.

Kirja ei maksa kuin vajaa seitsemän Euroa ja sen voi tilata täältä.

Kauppakärryn kehitys

Niin,

Stockman Herkku on ottanut käyttöön näppärän kokoisen ostoskärryn. On siellä vielä isojakin mutta tämä pienempi on kuin rollaattori johon saa ripustettua yhden tai kaksi ostoskoria. Eli tuonne alemmaksi toinen.

Tavaroiden nostokorkeus kassalla on sopiva ja harvemmin sitä niin valtaisaa tilaa tarvitsee kun niissä isoissa kärryissä on. Takimmaiset pyörät tosin voisivat olla kääntyvät jolloin pujottelu onnistuisi paremmin.

Hälssinki ja hälssinki

Niin,

Simpauttajassa pienviljelijä ihmetteli mikä ihme nuoria sinne hälssinkiin vetää?

Nuorista en tiedä mutta meikäläinen halusi katsoa onko se kolmen sepän patsas pronssivalua.

Tarkkaan kun katsoin niin näytti kuin alasin ja miehet olisivatkin onttoja ja jopa reikäisiä.

Wikipedia kertoo että valua se on mutta että on vaurioitunut jatkosodan pommituksissa 1944. Olisiko niin että valussa olisi säästetty materiaalia ja se ei olekaan umpinainen?

Juuret Tyytynojan törmällä

Niin,

Nyt on täysi ympyrä kierretty Kolkantieltä lähtien ja palaten kolkantielle. Suoraan edessä on Laitonen ja maisemassa oikealla näkyy puskittunut painanne jossa on ikiaikaisesti virrannut tyytynoja. Lähtee peiliön suolta ja kokoaa hulevesiä.

Jos jatkaisimme eteenpäin ohi Kuuman koulun ja kääntyen Kankaantielle, sieltä jatkaen Vehmaantielle niin päätyisimme myös Latovainiontielle ja tarvittaessa Tyytynojan sillalle. Se reitti tuli myös lapsena kierrettyä, mutta asutusta on vähemmän.

View Larger Map

Tupeerausta ja papiljotteja Latovainiossakin

Niin,

Se oli sitä aikaa jolloin pöyheä kuontalo oli muotia. Lauantaisin siskoni työskentelivät heinäpellolla papiljotit ja liina päässä. Hiusten kuivuttua ja illan korvalla sitten papiljotit irroitettiin ja alkoi tukan tupeeraus. Ei näyttänyt kovin hyvältä hiuksien kannalta.

Papiljotit olivat ensin sellaisia joissa oli kuminauha kiinnipitäjänä. Sittemmin tuli karvapintaisia ja papiljotin läpi työnnettiin piikki.

Miehillä en nähnyt koskaan papiljotteja. Olisi se ollut isäntämiehille tai vaikkapa Päätalon Herkolle nolo tappaus olla rullat päässä. Minulle tehtiin muutaman kerran parturissa mini-vogue. Mikäs se sitten on? Onkin jo tärkeää yleistietoutta.

Isojakin vauvoja oli -Latovainiossakin

Niin,

Edellisessä postauksessa kerroin keskosvauvoista. En nyt muista kenelle, mutta
jollekin äidille syntyi neljä ja puolikiloinen jötkäle. On siinä ollut punnertamista

.

Jos iso lapsi on koettelemus äidille, niin jätti-iso on harmi jopa synnytyslaitoksen henkilökunnalle. Miten saada siirrettyä hissillä kerroksesta toiseen ja sen sellaisia murheita siinä eteen tulee.