Auringonlasku

Viimeistä pesällistä valvoessaan miehet katsovat tovin auringon painumista mailleen, eli Perhojoen ulapan taakse.

Rappari Ransu

Josef kertoilee omia elämänvaiheitaan pöydän ääressä. Ennen tanssikiertuehommaansa hän oli rakennuksilla sekalaisissa hommissa mutta hän myös jonkin aikaa rappaili omakotitalojen sisä- ja ulkoseiniä. Josefilla on outo tapa innostua kertomuksistaan ja selvittää asiat juurta jaksain. Pitää oikein mennä katsomaan vanhaa rakennusta joka on rapattu puurimojen päälle. Lisäksi koukataan metsän halki eräälle uudisrakennukselle joka on rapattu kevytharkkopinnalle.

Risto katsoo kaunista neitseellistä puhdasta pintaa ja miettii että tuossapa olisi nuorisolle oiva paikka tuhria spraypullolla, -jos tuo talo olisi etelässä.



Vanhalle talolle löytyy näemmä täältä maaseudultakin uskaliaita töhertelijöitä.




Ketturassukka sensijaan taitaa olla mennyttä kalua. Ei tuosta enää nouse, siirtynyt lopullisesti paremmille kana-apajille.

Turinointia

Kahveet valmistuvat hyvin puuhellallakin. Oikeasti hella on tiiltä ja terästä mutta käyttöenergiana on puu, -siitä moinen nimitys.
Kahvien juonnin jälkeen käydään välillä lisäämässä puita savusaunan tulipesään ja tullaan uudestaan pirttiin. Josef ja Risto istuvat ison ja varmaankin sata vuotta vanhan pirtin pöydän ääressä. Lohmitaan pekonimakkaraa ruisleivälle ja hörpitään olutta. Risto kertoilee mielikuviaan Kälviän kehityksestä ja yleisilmeestä, hänhän on pitkän tauon jälkeen uudestaan näissä maisemissa. Vaikka toisaalla paikat ränsistyvät niin silti kunnanisät ovat rakennuttamassa suomen korkeinta kerrostaloa kunnan keskustaan.




Sellaista se on aina joka puolella suomea, jollain osa-alueella pitää rehvastella vaikka tienviitat todistavat että rahasta on puutetta, toteaa myös Josef.

Savusaunalla

Savusauna on vielä kesken kunnostuksen. Kimröökirasva on sivelemättä seiniin ja lauteetkin hieman lahot. Savusaunan seinien tulee olla niin mustat että ihmiset saunasta tultuaan ovat mustemmat kuin sinne mennessään. Puita laitetaan kuitenkin kiukaan alle ja ehkä myöhään illalla se alkaa olla kylpemiskunnossa.

Mennään päärakennukseen ja laitetaan kaffepannu tulelle. Josefilla on vanha puuhella jossa tulee makoisat kahveet. Hörpitään ja ryystetään ja puhutaan miesten juttuja, niinkuin vain miehet voi tehdä.







Perjantai tulomatka. Elävä kalastaja, hihnakäärme ja kuollut kabipara.

Kauppareissu

Koukataan vielä Prisman kautta ja kassit kilisten palataan autolle.
Risto kyselee Josefilta oliskohan täälläpäin kaivurimiehelle työpaikkoja?
Kaivurimiehistä en tiedä mutta paikallislehdessä haettiin suoromarkkinoijaa johonkin kaalimatofirmaan, kysypäs sieltä. Järjestävät joitakin tuote-esittelyjä ja tarvitsevat referenssejä, vaikka vaikutti siinä ilmoituksessa enemmänkin naisten hommilta. Kotikutsuja ja verkostomarkkinointia. -Josef kertoo.

-Suoromarkkinoinnista en tiedä mitään enkä mistään kaaliperhosen toukistakaan, en myöskään kalaverkoista, joten tuskin on minun hommia. Kun olisi jotain perustavaa laatua olevaa tonttityötä. Pohjustaisin ihmisille uuden pytingin paikkoja ja sensellaista maan kaivuuta, siinä olen hyvä ja pätevä.




Pusero. Mutta kenen ja miksi? Torstai tulomatka.



Ei ole kettu vironnut vieläkään. Mutta niin kauan on toivoa kun on karvaakin jäljellä.

Kulttuuriopistolla

Miehet syövät seisovasta pöydästä ja erottuvat kyllä muusta kulttuuriopiston väestä. -Kuinkahan paljon tännekin kaadetaan valtion rahoja, pähkäilee Risto. Kulttuuria olla pitää, pelkkä rahan perässä juokseminen turruttaa, toteaa taas Josef.

Taide, kulttuuri ja musiikki jakavat ihmiset moneen leiriin. Suurimmat riidat saadaan ainakin silloin aikaiseksi jos jonkun poliittisen yhteenliittymän taholta pitää yrittää jakaa avustusrahoja yksimielisesti ja tasapuolisesti. Tämäkin keskustelu polveilee museoista taiteeseen ja urheiluhalleihin kun miehet pupeltavat kaalilaatikkoaan.
Josef tulee paluumatkan aikana tietoiseksi että Risto on vielä talvisella hevoshoitoreissullaan ja odottaa saavansa majoittua pariksi päiväksi leväplantaasilla.
Lämmitetään sitten savusauna ja mennään sitten Kälviän Alkon ja marketin kautta tankkaamaan hieman einestä -toteaa Josef. Ei siitä miehestä oikein ota selvää onko Risto toivottu vieras vai ei.


Akkumalaattorikin on tuotu kierrätykseen. Kahdella kierteellä suorin vartaloin tien penkalle, vaikeusaste viisi. Keskiviikko tulomatka.




Keskiviikko menomatka. Onko tälläistakin? Ostaisitko tämän viskaajalta aitoa monikukka-
hunajaa?

Tulipalo

Ohitetaan myös talo joka on vain hiiltynyt rauniokasa. Onhan leväkasvattamosi palovakuutukset kunnossa? -kysyy Risto välillä.

On, on. Jos huonosti alkaa mennä niin tiedä vaikka ne merivesialtaat jonain päivänä palaisivatkin maan tasalle, vastaa Josef. Risto kertoo kuinka vähästä se suurikin katastrofi voi tapahtua. Turun palo neljäs syyskuuta 1827 sai alkunsa teurastaja Hellmanin piian huolimattomuudesta.

Helmann oli jättänyt piian vartioimaan talipataa joka lämpeni avotulella. Tuo piika oli huolimaton ja palo pääsi alkamaan. No valkeahan levisi ensin Hellmanin taloon ja kohta oli koko Aningaistenkatu ilmiliekeissä. Siinä meni heti senaikaiset raatihuoneet ja hovioikeuden presidentin asunto. Kuumuus oli niin kova että vaikka tähtitorninmäellä torni säilyikin niin sen akkunalasit sulivat, vaikka se sijaitsi 200 kyynärän päässä lähimmästä palopaikasta.

-Joutuiko se piika korvaamaan kaikki vahingot? -kysyy Josef


Tiistai tulomatka. Varmaankin hääparin auton hännästä irronnut kenkä.









Tiistai menomatka. Auton ja koivun kiihkeä kosketus. Kierrejousi ja laturi jäi jäljelle.