Vorssaan

Suntio huutaa kovaa, sulkee oven perässään ja juoksee jonnekin. Risto ei myöskään aikaile. Hän pujottautuu pois makuupussistaan menee takakautta ulos ja asettaa irroittamansa laudat joten kuten takaisin paikoilleen. Siirtää vielä seinänvierustalla nojallaan olevan vanerilavan seinälautojen painoksi.

Kivistä hautuumaa-aitaa kumarassa seuraten mies hiipii autolleen ja kaasuttaa nopeasti tiehensä. Forssaa lähestyttäessä häntä vastaan tulee poliisiauto ja ambulanssi. -Minnehän nuokin jo näin aikaisin? -miettii Risto ja ajaa itsekin poliisiaseman kautta vain tarkistaakseen onko hänen vanha Mazdansa vielä sen pihalla.

Autoa ei näy, varmaan siirretty varikolle ja ehkä jo huutokaupattukin. Joku sai siitä hyvän pelin kunhan teki siihen ensin kansiremontin. Olisikohan minun aika mennä jo kotiin, pohtii mies kuumeisesti. Nälkäkin on ja ruokoton olemus. Vanhassa maatuneessa ruumisarkussa makaaminen ei ainakaan fressannut vaatekerran tuoksua.

Risto muistaa vanhan TV-näytelmän Jönni Lumbergista. Jönni, eli Erkki Pajala sammui ja ystävänsä luulivat hänen juoneen myrkkyä viinapullosta. Kuin aitona kuvajaisena Risto muistaa vielä vuosikymmenien jälkeenkin vuorosanat. -Joit myrkyn, myrkyn joit!

Jönni meni silloin jo valmiiksi pötkölleen ruumisarkkuun odottamaan noutajaansa. Ei sellaista tullut koska viinaahan hän vain oli juonut, mutta kaverit luulivat viinapullossa olevaa myrkkyä juoneensa.

Risto ajaa Liesjärven kansallispuiston alueen parkkipaikalle ja peseytyy kuivajärvessä. Heittää multaiset rytkynsä roskasäiliöön ja ottaa matkalaukustaan ainoan vaihtovaatekerran ja pukeutuu. Parta jää ajamatta koska koneen akku on tyhjä ja perästävedettäväkin on uupeluksissa.

Karkkilassa hän menee pankkiautomaatille.

Yö työkaluvajassa

Risto ajaa läpi Urjalan sekä Menosten, Matkun sekä kaasuttaa Koijärven kautta Tammelan kirkolle.1400-luvulta olevan kirkon vieressä seisoo hakkapeliittapatsas. Nämä Riston hallussa olevat Hakkapeliittajohtajan tavarat olisi sopiva haudata sen edustalle eikä varsinkaan minnekään kansallismuseoon kiikuttaa.

Hakkapeliittapatsaaseen on kaiverrettu 1600-luvun ruokatapaohjeita rahvaalle, joita Ristonkin olisi ehkä hyvä joskus noudattaa:

” Olla ensimmäisenä kaivamassa vatia on sopimaton tapa, kuin myös syljeskellä pöydälle eli seinille on siivoton. Kädet pyyhitään siivosti pöytätuukiin. Sieraimista pitä pois oleman rään riettaus. Siivotoin on myös se nauru, joka suun levittä rypistäin posket ja paljastain hambaat".

Risto katselee ympärilleen mistä tähän hätään lapion vielä löytäisi. Yö on jo näppeimmillään ja kaivaminen tuskin paljastuu. Risto kiertää kirkkoa ja huomaa suntion ja hautausmaanhoitajien työkaluvajan. Lautarakenteinen vaja on tiiviisti säpissä mutta takapuolella on irrallisia seinälautoja.

Mies vääntää muutaman laudan irti ja kömpii sisälle pimeään. Ei uskalla sytyttää valoja mutta löytää lapion käsikopelollakin. Hiekkainen maa ei suuria ponnisteluja vaadi että metrinen kolo syntyy. Sinne roippeet ja kuoppa umpeen, yö on jo pitkällä ja kuukin jo mollottaa.

Lapiota palauttaessaan Risto miettii josko voisi viettää yönsä vajassa. Autossa nukkuessa joku voi tulla kyselemään ja pois hätistämään. Aikaisin ylös ja matkaan, ei kirkonväki ihan aamuula töitänsä aloita. Makuupussi matkassaan Risto menee takakautta vajaan ja palauttaa lapion telineeseensä. Silmä ei erota mitään mutta yhdellä seinustalla on jokin iso laveri tai oikeastaan kaukalontapainen. Haisee mullalta mutta saa kelvata. Risto menee umpesukkeluksiin makuupussiinsa ja ei lainkaan tajua koisaavansa hautaa avattaessa esiintulleessa vanhassa ruumisarkussa.

Aamuauringon jo pilkistellessä Risto havahtuu vasta kellon käydettä seitsemää kun vajan ovea ropistellaan. Suntio on tulossa ottamaan kukkienhoitajille esille työkaluja. Juuri hänen peremmälle päästyään Risto nousee ylös hänen vielä ollessaan umpisukkeluksissa makuupussissaan.

Riemukaari

On Pariiseja täynnä tämä maa, -laulaa Risto ja poikkeaa muistomerkille joka on kuin riemukaari





Pahainenkin ruostunut hökötys tuhahtaa hän ja jatkaa matkaansa. Mies saapuu jo hämärän laskeuduttua Juuson nurkille. Rakennus on helppo tunnistaa uusista ikkunapokistaan ja korjatusta katosta. Onkohan remontti ollut kalliskin ja liekö museovirasto valvonut kovastikin öitään? Pihalla vielä lavetillaan vanha veturikin odottamassa kunnostustaan. Tohtinisiko mennä sisälle vai antaisiko rauhallisten ihmisten viettää koti-iltaansa? miettii Risto autossaan. Kiiltävätukkainen herra kulkee sisällä kirjaston ja ruokasalin väliä. Lukee varmaan kotiläksyjään koska huulita miltei voi laskea "citius , altius , fortius". -Mitäs minä tälläinen kesseli turhaan poikkean häirimään, taidan jatkaa Tammelaan hakkapeliittapatsaalle ja palautan nuo pokstoolarit ja klootin niiden alkuperäiselle omistajalle. Risto jupisee yksikseen ja protpottaa tiehensä.

Maantiellä

Risto tahtoisi jäädä mutta moottorie on kuuma, -tulee mieleen kun mies katsoo vastaan tulevaa liikennettä.





Minne sitä nyt menisi? Hyvärisen Juuso asuu vanhassa pappilassa Toijalan liepeillä, menisiköhän nyt sinne loisimaan? Josko veturimuseolta löytyisi joku vanha junanvaunu jossa voisi koisailla vielä pari päivää. Risto tutustui Juusoon Pöljänterin välityksellä kerran Minkiön höyryveturipäivien yhteydessä. Silloin mentiin porukalla höyryjunalla ihan Porvooseen asti. Lahdessa on kylläkin juuri nyt jotkin pienoisrautatiemessut, toivottavasti mies ei ole siellä vaan kotosalla.

Toijala ja Viiala on muutenkin katoavaa seutua. Vuodenvaihteessa kyltit revitään alas ja tilalle laitetaan uusi nimi "AKAA". Mitenköhän se taipuu? Ristisanatehtävistä tuttu nimi ja kirjaimia säästeliäästi käyttävä. Onkohan jo uusi vaakuna suunniteltu? Korkeamäen Esko kirjoittaa Viialan historiikkia nyt kun vielä ehtii, kohta Viiala on menneen talven lumia. Toisaalta voiko historia loppua, kaipa se sitten loppuu kun nimi muuttuu ja kunta lakkaa olemasta.

Trabant kuljettaa

Risto ajaa huoltoasemalle tankatakseen ja vasta täällä havaitsee kaksitahtiauton hankaluuden. Valmiiksi sekoitettua öljy-bensiiniseosta ei ole saatavilla vaan se pitää itse tehdä. Risto tankkaa kolmisenkymmentä litraa ysivitosta ja ostaa sisältä litran moottoriöljyä. Kaataa öljyn tankkiin ja alkaa heiluttelemaan autoa hullunlailla saadakseen seoksen homogeeniseksi.

Tankkauspisteellä on muitakin ja katselevat touhua huvittuneena. Eräästä rekasta tulee kaksi isoa korstoa ja ilman sen kummempia kyselyjä alkavat hekin heiluttelemaan trabanttia niin että Risto jo pelkää jousien irtoavan kiinnikkeistään.

-Matti Louekoskellakin on tälläinen samanlainen, sanoo toinen miehistä ja hetkuttaa niin että ovet natisevat ja takahuslaarin pokstoolit vaneriaskissa helisevät.

-No joo eiköhän se jo ole sekaisin, kiitos vaan -sanoo Risto ja istuu jo piiliinsä.

Hän ohittaa Kälviän keskustassa rakenteilla olevan tornitalon toistamiseen ja huomaa ihmeekseen miten se on muutamassa päivässä kasvanut korkeutta kummasti. Varmasti ne laittaa siihen vielä jonkun piikin tai korokkeen katolle jolla siitä sitten tulee nippanappa suomen korkein asuntokerrostalo, -holjia noi pohjalaiset.

Harmitus

Ristoa harmittaa todella että pussisavusaunassa ei saanutkaan aidon tuntuista saunanautintoa, hän vain poltti itsensä pahanpäiväisesti. Mies alkaa vielä miettiä Arrun teesejä, mustaa kivikasaa, matalaa oviaukkoa ja tummia seiniä.

-Entäs jos lyödään oviaukkoon alas ja ylös poikkilaudat, tuodaan iso musta kivikasa saunan nurkkaan, eloksoidaan pussialumiini tummaksi, niin olisiko se aidompi ja tunnelmaisempi?

Muu porukka kohauttelee harteitaan ja pyytää jo heivaamaan koko ajatuksen. Laita vaikka savuinen kaasunaamari päähäsi ja silmät kiinni, menet nokiseen kuumaan koppiin ja kuvittelet olevasi savusaunassa niin siinähän sitä, -toteaa jo Josefkin Riston haikailuihin.

-Niin juuri, hieno idea! Tummennetuilla laseilla varustettu savustettu vappunaamari, aletaan myymään sellaisia, -Risto innostuu jo taas uudestaan.


Skeptinen muu porukka alkaa jo kyllästymään koko Ristoon sekä hänen juttuihinsa ja ehdottaa kotiinlähtöä. Niinhän siinä käy että seuraavana päivänä vanha Trabant kyydissään Risto protpottaa kohti etelää.

Koesaunonta

Ollaan osoitteessa jonka nimeä ei Risto edes osaa lausua, -kurjaa.
Kammarissa katsotaan TV:tä samalla kun sauna lämpiää. Viron pressavaalin ratkesi. Holja juttu kun Viron uusi presidentti on näöltään kuin Johannes Koroma. -mies kuin Ilves vaikka ei ole Mikaelin isä.

No lopulta sauna alkaa olla jo tarpeeksi lämmin. Risto käy nopsaan vaatteet päällänsä puhkaisemassa ilmastointihormiin menevän folion. Lauteiden alla olevalle korvausilmaventtiilille avataan myös ilma-aukko. Kanavapuhallin kytketään päälle ja savu saa poistua.

Muita vapaaehtoisia saunojia ei ole kuin Risto Rohkea. Aivan alasti hän hipsii löylyyn ja sulkee oven perässään. Kuluu vain muutama sekunti kun kovan rytinän kanssa punanahkainen mies juoksee takapihalle ja pyörii aivan hulluna märällä ruohikolla.

Alumiini oli polttavan kuumaa ja se nyt poltti miehen jalkapohjat, kesselit sekä persukset rakoille. Muu porukka käy heittämässä pyyhkeitä lauteiden pinnalle sekä lattialle. Nuo hyväkkäät vain nauravat kun Risto manaa ja pyytää rasvaa iholle nouseviin vesikelloihinsa.

Sitkeä sissi menee kuitenkin uudestaan hetken päästä istumaan lauteille ja viipyy siellä muutaman minuutin. Tulee lopulta pois ja ottaa jääkylmän suihkun.

Tuote vaatii hieman jatkokehittelyä -sammuttakaa kiuas, Risto sanoo muille miehille hiljaa ja kallella kypärin.

Syksy on saapunut, hiipinyt salaa myös Kälviän kunnaille. Vahterat kellastuvat ja vahterarokko iskenyt nuoriin yksilöihin.