Venemies Matti

Kun Aulis lähti rapsutushommasta myötämöykkyineen ei Mattikaan jaksanut enää yksin touhuta veneen kimpussa vaan pani kalut pakkiin ja lähti omaan kattilakuntaansa.

Veneitä on tällä alueella varsin viljalti ja miltei jokaisen vieressä touhuaa viikonloppuisin porukkaa. Jokaisen vene on saatava kesäkuntoon samaksi viikonlopuksi, koska venekerhon autonosturi tulee tiettynä päivänä ja nostaa urakalla veneet vesille. Jos siihen nostoon ei ehdi, tulee kallis pieti erillisnostosta.

Nosturikuski on myös kiukkuinen mies. Nostoliinat pitää mennä paikoilleen vauhdilla ja turhia tupeksimatta. Nostohommissa ei jahkailla, aika on rahaa ja silti vielä hämärän laskeuduttua on muutama vene vielä nostamatta.

Onhan tänne vielä tultava monta kertaa ennen kuin tuo on valmis vesille, mumisee Matti itsekseen ja luo vielä silmäyksen projektiinsa ennen kuin starttaa toyotansa ja lähtee pois.

Avuliaan Auliksen tragedia

Aulis on luonteeltaan jalo. Hän auttaa aina sukulaisiaan ja tuttaviaan arjen eri askareissa. Vappuaattona Matti kysäisi Aulikselta tulisiko hän kanssaan huomenissa venesatamaan rapsuttamaan venettä kesäkuntoon? Auliksella olisi kyllä ollut oman pihan siivousta mutta Aulis tietysti meni.

Koko vapunpäivä raaputettiin ja hiottiin jotta pinta olisi ottavainen myrkkymaalille. Eihän se myöhemmin siveltävä litku kyllä enää mitään myrkkyä ole, sillä EU kielsi kaikki kunnon tökötit.

Auliksella oli omat eväät ja termari matkassaan, sen voimin jaksettiin Matin venettä puunata aamukahdeksasta aina iltapäivä kolmeen. Aulis tarjosi Matillekin kinkkuvoileipää ja maitoa kun Auliksen vaimo oli niitä laittanut enemmänkin.

Jutustelivat, mutta kun kello huiteli puoli neljää Aulis sanoi että nyt hänen tarvitsisi lähteä saunaan, näin oli kotona sovittu ja Aulishan on mies joka pitää aikataulunsa. Eihän sitä tyhjin käsin -sanoi Matti ja haki autonsa takahuslaarista lyhyen mäyräkoiran.

Ota tästä mäyräkoira kiitokseksi, tehtiinhän me iso urakka ja eihän sitä ilman palkkaa sentään.

Oi voi, tämähän on ihan liikaa, mutta Aulis ottaa kiitollisena vastaan mäyräkoiran ja sitoo sen mustekalalla pyörän tarakalle. On nyt saunajuomaa on tottavie, ei ollut turha työrupeama ei, -myhäilee Aulis kun polkee tyytyväisenä kotia kohti. Laulaa jopa rallia "jos sais kerran reissullansa....".

Puolessaväliä kotimatkaa vastaan tulee tuttu auto josta morjestetaan Aulikselle. Aulis nostaa kättään vastaukseksi mutta samalla pyörän tasapaino järkkyy. Pyörä kallistuu kohti rotvallia ja Aulis joutuu tekemään nopean korjausliikkeen. Nyt Aulis on onneton.

Merkkipaalu

Aamupoljennot ovat alkaneet. Maisema muuttuu juuri nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin näillä tienoilla. Tulee moottoritie ja räjäytellään sekä kaivetaan, tehdään jopa kymmenen siltaa tuolle runsaan kymmenen kilometrin matkalle.

Osa silloista on ramppeja ja tule yksi riistasiltakin jossa kasvaa puut ja pensaikot, hirvet voivat mennä yli tien jos sillalle sattuvat. Mutta on talven aikanakin tapahtunut.

Juuri tässä kohdassa porsas ajettiin kotiin.

Tuolla muovisella aurauskepillä hätistettiin, hus hus.




Ja hätistäjänä oli itse Routa.

Chopin Walz

Tälläiset valssilenkkarit oli heitetty puhelinkaapelin päälle. Niitä näkyy nykyisin useissa kaupungeissa ja kukaan ei tiedä miksi niitä sinne laitetaan.

Varsovasta vielä

Tämä pylväs ja aukio on yksi kaupungin kohtauspaikoista. Leveä ja pitkä kävely/pääkatu päättyy myös tähän, jatkuu sitten nupukatuna vanhan kaupungin sokkeloihin..



Tässä kuva bussin ikkunasta. Näin kun tehdään katu ja kävelykatu niin on turistiystävällinen. Kaikki nähtävyydet saman kadun varreilla.



Sitten oli joku outo tyynytappelu. Höyheniä leviteltiin pitkin toria ja ihmisillä oli hauskaa kun sotkivat toisiaan. Holjaa.



Ja tässä tämä kulttuuripalatsi utuisena päivänä. Valtaisa kolossi, neuvostoliiton lahja veljeskansalle.



Kopernikus on yksi kaupungin suurmiehistä ja hänellä on oma yliopisto.

Kaukana kaikesta

.
Kuvat suurenevat klikkaamalla

Kaikki tiet vievät Roomaan mutta kaikki tiet vievät pois tästä kaupungista.



Joku meni naimisiin ja tilastojen mukaan puolikas erosikin, juuri tuona päivänä.



Tuosta puuttuu vain Wille Wallgrenin veistämä Haaviston Manta keimailemasta, ja lehtiäkin saisi olla puissa.



Jos suomessa muistokynttilät ovat valkoisia niin täällä ne ovat punaisia tai keltaisia.



Itämainen tietäjä oli tullut tuomaan sanaa tulkin välityksellä.



Mutta kuulemista enemmän heitä kiinnosti tilaisuuden jälkeen jaetut hedelmät, limppari ja sämpylät.

Pianopenkki

Kaupunki on ylpeä säveltäjästään. Ei riitä että lentokenttä on nimetty säveltäjän mukaan, vaan lisäksi kaupungissa on kymmeniä marmoripenkkejä joiden uumeniin on upotettu elektroniikkaa. Nappia kun painaa niin säveltäjän kappaleet alkavat soida muutaman minuutin. Penkissä on myös tietoa näköpiirissä olevasta kulttuurirakennuksesta.

Soittaja/säveltäjänero on haudattu muille maille vierahille, mutta hänen sydämensä on upotettu tämän kaupungin erään kirkon pylvääseen.



Sitten siellä patsasteli tämä Kyösti Kallion näköinen mies. Nimi oli kulunut heikoksi joten ei tainnut olla velipoikansa. Kumara asento ja ryppyinen palttoo oli.



Oli myös Marskin oloinen patsas. Tämä ratsu ei kuitenkaan ollut peitsari koska astui ristikkäisillä jaloilla. Marskin ratsuhan keikutteli kuin kameli, saman puolen jalat yhtäaikaa.



Tämä herra näyttäisi nojaavan seinään mutta oikeastaan pitelee katosta niskojensa varassa. Kuva on otetty ylöspäin tihrustaen, riski herra mutta kalpoinen perin kalpoinen.



1700 luvulla rakennettu kirkko, ennen ja nyt.





Jokos Äijä tietää pianomiehen kaupungin?