Aina roiskuu kun räjäytellään

Edellisessä kuvassani oli kallio joka hupenee silmissä. Se murskataan vähitellen ja pikkuhiljaa kuin hellävarainen koiranhännän typistystapahtuma. Ja onhan tässä sitä kallion häntää vielä näkyvissä. Taitaa olla sama kivikolmiokin kuvassa.

Räjäytyksien voimasta kivenpalaset ovat lentäneet jopa yli tien.

Sortuman syntyminen

Ykköstien kalliolävistykset sortuvat ja putoilevat ajotielle. Näin tapahtuu etenkin keväisin jolloin jää sulaa. Tapahtumaketju alkaa siitä kun vesi virtaa kallion halkeamiin ja jäätyy sinne. Jää laajenee ja murentaa kalliota.

Sulavesi valuu suurempaan halkeamaan ja kiertokulku jatkuu. Lopulta jos lohkare on alaspäin luiska, se tippuu alas ja voi tukkia koko kaistan.

Räjäytyksien jäljiltä on aina se jäljelle jäänyt kallio varsin sirpaleisen oloinen. Siellä se vesi virtaa ja vaara vaanii.

Tämä kuva ei ole ykköstieltä mutta tilanne on pienemmässä mittakaavassa sama. Tämä reuna lohkotaan tästä pian pois.

Vaikka läpi harmaan kiven

Nyt tienpohjan rakennusprojektiin on tuotu avuksi kivenmurskaimet. Ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja soraa tai sepeliä kun tehdään se siinä samantien tielinjalla olevasta kalliosta.

Mahtavat leuat pitää näissä koneissa olla jotka murikan murskaavat. Kaksi konetta on peräjälkeen, ensimmäinen paloittelee toinen murskaa.

Koirankakkaongelma

Jos ei pahalla niin hyvällä ajattelivat Nokialaiset ja tekivät tämmöisen systeemin:

Koirankakka-agentti.


Vastaava oli ihmisille aikoinaan. Tampereella tietenkin.

U-käännös

Monen turman alkusyy. Tässä on varmaan navigaattori neuvonut sellaisen tekemään.



Tätä tiedon jyvää tutkimalla löytyisi koko tarina. No siinähän on kyllä kielto ettei saa tutkia.

Armotappo Latovainiossa

Latovainio sai maanlaajuista julkisuutta sokean peuran ansiosta. Pekka joka tuossa kuvassa pönöttää on aito ja paljasjalkainen Latovainiolainen, murteineen kaikkineen. Ollessani 16 v.hän pelasti meidän lehmän puhaltumiskuolemalta. Apilapelolla lehmät saattavat ahmia apilaa varsin viljalti ja vailla tolkun häivää. Apila kuitenkin pötsissä muodostaa kaasua joka lehmän monimutkaisesta ja neliosaisesta mahasta ei pääse pieruina eikä röyhtäisynä ulos, vaan se turvottaa ja saattaa poksauttaa koko elukan.

Silloin lehmälle juotettiin pullosta öljyä pari litraa ja laitettiin teurasauton kulkusillalle yläkenoon. Ei mennyt kuin vartin verran niin jopas alkoi röyhtäilyttää ja pahanhajuista kaasua tuli ja varsin viljalti tulikin.

Lehmä selvisi ja friskaantui varsin.

Enpä nyt sitten tiedä tuosta peurasta oliko se syytä sokeuden vuoksi tappaa? Kai se sitten oli, eläimellisistä syistä. Opaskoira tuskin olisi ollut käypäinen kaveri moiselle luontokappaleelle. Olisi kai sen peuran voinut taluttaa teurasautoon ja ajaa jonnekin kauas metsätielle ja antaa luonnon hoitaa homma. No metsämies haluaa lihan talteen ettei varekset syö.

Perustus on tärkeä

Niin tierakennuksessa kuin elämässäkin. Ihminen ei voi valita mihin sukuun tai perheeseen syntyy, ei myös tieura voi valita mitä pohjaa kautta tai miten lyhyintä reittiä insinöörit sen piirtää tai vetää.

Vanha järvenpohja ei ole helppo paikka tehdä tietä. Junttapaalua pitää lyödä vieri viereen ja päälle valaa betonikansi. Jos olisin joku nuorison opettaja ottaisin pateettisen äänen ja esittäisin oppilaille vertauksen ja allaoleva kuva heijastettuna isolle screenille taustalla.

Elämänne on perustusvaiheessa aivan kuin tämä moottoritie. Te nuoret luotte juuri nyt ja tässä pohjaa tulevalle elämällenne ja aina se rakennuspohja ei ole järin tukeva. Tulee vain vahvasti uskoa että se peruskallio sieltä löytyy ja lyödä junttapaalua pohjaan asti.

Opiskelu on se perustus jolle voi rakentaa, aivan kuin junttapaalu jonka varaan tehdään tukeva tie vaikka hyllyvälle suolle. Se hyllyvä suo elää omaa elämäänsä siinä välissä ja tukeva kansi lepää vakaana vankan peruskallioon lyötyjen paalujen varassa siinä ylempänä.

Tässä oli aiemmin kuva miten Länsiväylää rakennettiin.