Se kökötti takan päällä. Ikivanha. Sisällä lasten piirustuksia, uudempia. Tuollaisen kun ottaisi mukaan matkalle olisi turvatarkastuksessa ihmettelemistä ja perillä kohdemaassa saisi vain kasan nuotiopuita matkalaukkujen luovutuspisteessä itselleen.
Sänky oli kuin mummolan sänky, päästävedettävä. Ei olkipatjoilla mutta sama tunnelma ja sama puurakennuksen raikkaus, kesäkuumallakin vilpoisa. Hirsirakennus.
Lapsuudessani perheet olivat jakaantuneet kahteen kastiin. Toppasokeriaikakauden jälkeen tuli nimittäin kahtiajako, Sirkkuperheet ja Pulmuperheet.
Meillä oltiin Sirkkuperhettä. Sirkussa oli eittämättömät edut ihmisille jotka ryystivät kahvinsa tassilta. Naapurin Lyyli kuului siihen tassiporukkaan. Hän kaatoi osan kahvista tassille pariin otteeseen, laittoi sokeripalan huuliensa väliin ja ryyppäsi sitten tassilta juoden läpi sokeripalan.