Niin. Ne aaltojen kohinat ja suolaisen veden pärskeet ovat pappien, lukkareiden, talonpoikien sekä kuppareidenkin muistoissa. Rauhaisasta sinisen laguunin suojaisesta poukamasta minulla ei ole kuvia, Katalla on ja oli muitakin. Aurinkotuolien pitkä rivi joskin suurin osa tyhjänä. Ei kaikki halua vanhentaa ihoaan grillaamalla mutta outoa se olisi ihan sisätiloissakin olla kun sinne saakka menee.
Aamupäivällä oli oiva hetki kävellä hietikko päästä päähän ja takaisin, meitä oli monta samanlaista holjaa tallustajaa. Hiekka on sopivan kovaa märkänä ja se hierontaefekti tulee aaltojen tuomana kaupan päälle.
Elvis oli Phuketin teema. Heitä oli useampi klooni ja tietokoneen taustoittamana esiintyivät baareissa katseenvangitsijoina. Tämänkin basaarin edustalla heitä oli kaksin kappalein.
Alkoi sade ja Elvis joutui esiintymään varjon alla. Sateen vain yllyttyä mies joutui liki kietoitumaan varjon tapin ympärille pysyäkseen kuivana. Ja kun asfaltti jo lainehti uhaten kastella kengät, Elvis perääntyi katoksen suojiin.
Tunnusomaisin hotellille on iso valkoinen kupoli kuin moskeijassa ikään. Muu osuus onkin sitten pelkkää elementtirakentamista ja ehkä hieman askeettinen. Kuitenkin vain kaksi vuotta vanha rakennus. Ihan uusia ei Katan keskustaan ollutkaan nyt useaa tulossa, Karonille sen sijaan rakennettiin täyttä häkää.