
Vaikka tuon edellisen postauksen mukaisen laitteen tärkein ja ainoa tehtävä oli välittää kuvaa ja ääntä keskustelijoista, niin etenkin naiset vaativat että siinä on oltava mahdollisuus peittää kameran linssi.
Jos siinä olisi ollut vain nappi joka katkaisee kameralta virran, ei käy laatuun ei, ihminen on epäluuloinen ja ei luota siihen että kuvaako se kumminkin? Siksi siihen piti tehdä mekaaninen linssinsuojus joka sumensi kuvauskohteen. Ne teetettiin ruiskupuristustekniikalla ja ensin kokeiltiin valkoista mutta lopulta päädyttiin kirkkaaseen joka oli samea. Näin itsekin saattoi tarkistaa että vastapuolella oli todellinen henkilö, joka ei kuitenkaan ole tunnistettava.
Tuo kuvassa oleva puhelimenluuri on osa Laukamo Oy:n tekemää puhelinjärjestelmää jonka Benefon Oy ensimmäisenä tuotteenaan lanseerasi. Käytimme siitä vain luurin ja sisukset, joskin kuten myöhemmin selviää, tarvittiin vain yksi ostoerä.
Tuo musta taso etuosassa jonka läpi myös monitori näyttää oli minun murheenkryynini. Teollinen muotoilija oli määritellyt sen 3 mm lasista tehdyksi. En kuitenkaan löytänyt valmistajaa joka olisi pystynyt tekemään siihen 3mm paksuisia vaakauria.
Kuvassa ne urat eivät näy, mutta ovat luurin johdon tietämillä.
Taustalla nimittäin oli kaiutin jonka ääni piti kuulua esteettä eteenpäin. Lisäksi lasin olisi tullut olla savunharmaa paremman kontrastin saamiseksi, sama lasihan jatkuu kuvaruun editse aina toiseen reunaan asti. Kaikkia toimittajia selvitin. Lappeennrannan tekninen korkeakoulu oli kokeillut timanttipuhallusta lasille, mutta hinta olisi ollut tolkuton. Lopulta päädyttiin savunharmaaseen acryllevyyn. Helpompi työstää mutta ongelmana surkea optinen ominaisuus ja suuri toleranssi paksuuksissa. Kävin jopa itse Lohjalla tehtaalla valitsemassa viisi isoa levyaihiota, joista suikaleita sitten sahattiin.
Yksi vaikeus oli myös rakentaa toimiva tangentti höörluurille. Kun luurin nosti oman kuvan tuli ilmestyä heti omalle monitorille ja kun luurin laski niin puhelun ja kuvan tuli katketa. Johdotus ei voinut olla kannessa koska se oli irroitettava osa ja siksi siinä oli minulle aivan outoa suunnitteluprobleemaa.