Latovainio siellä oli kaikki köyhempää

Niin. Silloin lapsena ei  Latovainiossakaan ollut etanoilla mökkiä ei. Oli niin köyhää, perin köyhää.

Kasvimailla jos tapasi etanan niin se oli sellainen asunnoton ja vailla kovaa kuorta. Vasta aikuisiällä tapasin toisaalla tälläisiä mökillisiä etanoita, aivan kuin karavaanareita. Oikea nimi taitaa täällä olla näille pienemmille lehtikotilo. Mutta kait niitä etanoiksikin saa sanoa.

Joskus kesäisin nämä tulevat joukolla asfaltille ja rusahtelevat pyöräkumien alle. Floridan ovat valloittaneet tälläiset isot motkaleet, niitä on kuulemma aivan valtavasti ja syövät jopa rakennusten seiniä.
 Saavat siitä kalkkia jota tarvitsevat kuorensa vahvistamiseen. Sitä minä en ymmärrä miksi tuolla etanan pitelijällä on vain kolme sormea?





Etanat ovat ihan hyviä syötäviä. Limaisuus peitetään voilla ja valkosipulilla. Nam.

 

Yhden kerran olen syönyt ostereita. Ilmeisesti niissä oli kuolleita joukossa koska sain kolmeksi päiväksi mahataudin. Pahempi kuin norovirus. Osteri myrkyttyy jos kuolee ennen kuin syödään. Viinaryyppy pitää ottaa vielä päälle ja todeta: " et ainakaan selvinpäin sieltä mahasta ylös tule".

 Ja sitten vielä sokerit pohjalla

 

Ja mistä tietää että ihminen on tulossa vanhaksi? Hän alkaa puhua samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan. Kuulijoille tulee kiusallinen olo jos kyseessä on vitsi jolle pitäisi spontaanisti nauraa.

Sirkkua vai Pulmua?

Niin, lapsuuteni Latovainiossa käytettiin valtaosin Sirkkua. Pulmu oli herrasväen sokeria.



 Siihen aikaan se oli tämän näköistä ja tuli Kirkkonummen Kantvikista. Sirkun käytölle oli varsin järkevät syyt. Se oli niin kovaa että sokeripalan saattoi ottaa huuliensa väliin ja juoda kahvia senjälkeen tassilta ryystämällä.

 Koskenojan Kalle tiputti vielä usein sulamattoman palasen takaisin kahvikuppiin ja naksautti samalla ikeniään. Pulmu ei tälläiseen ryystöhommaan soveltunut, se suli liian nopeasti. Ostin juuri 750 gr paketin sokeria. Tällä kertaa Sirkkua. 1,59 E/paketti. Sama grammamäärä Pulmua olisi maksanut 1,89 E.

Mistähän tuo ero syntyy? Siis kummassakin paketissa on sama määrä grammoina, mutta tiiveytensä vuoksi paloja Sirkkupaketissa on vähemmän mutta pienempiä. Nykyään paketti on tämän näköinen.

    Pulmu on taas tälläisessä paketissa.

Terminen kevät

Tarkoittaa aamuisinkin kurakelejä. Perhepäivähoitajat saavat tuskailla kurapukujen kanssa ja pääkoirahoitajat samoin.

Onneksi koirat haluavat enemmän ulos kuin vihaavat pukemista, joten kiltisti antavat pukea. Lahkeiden suissa olevat kiristystarrat vaan joskus ovat hieman hankalat ja lahje saattaa mennä kävellessä tassun alle. Parashan olisi vielä omat saappaat joka jalkaan, mutta koira haluaa tuntea kylmän kostean maan polkuanturansa alla.

Olisi se ihmiselle suuri etu jos olisi sellainen huusholli jossa voisi päivähoitolasten ja koiraulkoilutuksen jälkeen tulla kuraeteisen kautta sisään. Suihkuttaa kurat ja hiekat ritilän päällä pois ennen oleskelutiloihin siirtymistä.

Joskus tuli TV:ssä ohjelmaa Kiinan päiväkodeista. Siellä oli lapsilla tuommoinen samantapainen alta auki oleva oloasu kuin näillä koirillakin, helpottaa puhtaanapitoa. Tosin voisihan näihin koirien kurapukuihin suunnitella kehikon koirankakkapussille. Onhan suurkaupunkien hevosvaljakoillakin keräilypussit häntänsä alla. Pissaa ei saa kerätä, se on koiran käyntikortti ja viestiväline.

Valkoinen länsiylämaanterrieri eli Westie sekä Skotlanninterrieri

Piti oikein katsoa mitä netissä sanotaan noista tyttären koiraroduista.

Westie on terhakkaampi ja vaatii enemmän liikuntaa. Turkki tulee nyppiä 2-4 kk välein. Jos Westielle ei määrittele rajoja siitä saattaa tulla määräilevä.

Tuo Vallu on varsin herkkä ovikellolle ja kaikille kolinoille, se vahtii taloa, mekkaloi. Kävelyllä se ei puutu toisiin koiriin, vaan elää omaa elämäänsä. Haistelee tietysti toisten hanurit, kuten asiaan kuuluu.

Skotista sanotaan että se on viisas, itsepäinen ja rauhallinen. Turkki pitää nyppiä myös. Uskollinen ja rauhallinen kotona. Ulkosalla se on vilkkaampi ja itsetietoisempi.

 Tuo Heppu alkaa rähinän tiettyjen isojen koirien suhteen. Muistissa ja korvan takana sillä on jotain kahta naapurin kultaista noutajaa vastaan. Laiskasti se lyllertää kävelyllä jarrukoirana, kun Vallu menee edellä. Ja sitten paluumatkalla se heittää usein lopullisesti jarrut kiinni.

Kaikki keltaiset ja ruskeat läntit pitää tarkkaan haistella ja haju tartuttaa viiksiinsä. Mahakarvat keräävät kaikki risut ja roskat. Hankala siivota kun takkuuntuu. Sisätiloissa se pääosin vain makaa nurkassa tai sängyn alla. Jääkaappi kun avataan niin heti valpastuu, ovikellon soitosta ei reaktiota. Kuvat ovat netistä.

Alistamista

Kuin luokkayhteiskunnassa ikään.

Ja kuten niin usein työelämässäkin, käskyt käsitetään väärin eikä oikein haluta totellakaan. Ja kaikenlisäksi kuten viimeisen videon tapauksessakin, palkinto menee jollekulle toiselle.

Narujen kummassakin päässä on rontti

Jokaisen elämässä on erilaisia vaiheita. Juuri äsken minulla oli elämänvaihe jossa kuljetaan päämäärättä pitkin polkua. Kädessä on narut ja katsellaan puita. Toisessa kädessä on musta pussi jossa sisällä höyryävä ja lämmittävä aines.

Kieltäymysten kautta voittoon

Niin,

Mieleni pullahti tositapahtuma lapsuuteni Latovainiosta, -olin silloin jotain kymmenen paikkeilla.
Kotoväelläni oli peltolohko muutaman kilometrin päässä ja sinne töihin mentäessä otettiin aina jotain evästä ja juotavaa mukaan.

Olin saanut tehtäväkseni mennä keräämään heinänkorjuun jäljiltä pellolle pystyyn jääneet heinäseipäät kasoihin, joista ne sitten traktorilla olisi nopeammin pois siirrettävissä.

Menin ohi kyläkaupan ja mennessäni ostin yhden pullollisen Pyynikin tummaa juomaa, olisiko se ollut Siff-Kola? Pellolle päästyäni laitoin sen salaojaputken päähän vesinoroon. Lähteisen maan vuoksi virvoittavaa vettä virtasi salaojaputken koontiputkesta läpi kesän, vaikka avo-ojat olivat rutikuivat.

Olin päättänyt etten kajoa juomaan ennen kuin työ on tehty. Pullo näkyi selkeästi aina välillä silmiini kun seiväskasat muodostuivat siihen näköetäisyydelle. Ja lopuksi kun yksikseni olin sen kantojobin saanut tehtyä, join sen juoman hitaasti ja nautiskellen. Oli se hyvää. Lievä kanelin maku tuntuu vieläkin kielen takaosassa.

Koirille voi opettaa myös itsehillintää. Eilen laitoin pari herkkupalaa saataville, mutta kielto oli ehdoton. Ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan.

Koirien silmät harottivat kun pyrkivät seuraamaan molempia yhtäaikaa, luvan antajaa ja herkkupalaa.

 Alkutilanteen anelu.

 Sitten ne namipalat ilmestyivät framille.

Lupa ei ole vielä hellinnyt, mutta kun se heltisi, niin valkoinen Vallu hotkaisi molemmat salamannopeasti. Hepulle pitää antaa aina erikseen. Siis ei minkäännäköistä solidaarisuutta koirayhteiskunnassa. Veisivät vaikka luun toisen kerjäläiskoiran suusta, jos niikseen tulisi. Tämän parin elämä muutoinkin on kovin mustavalkoista.