Ruis salossa ja salko pystyyn.

Niin,

Runsala on paikka jossa on runsaasti tammia, Näin yhden aidon Rellunkin, Ja kokon sekä juhannussalon pystytyksen.
Oli myös valkoposkihanhia sekä niiden jätöksiä.

Chili-tonnikalapasta

Niin,

Männävuonna oli ihmisten suosikki avocadopasta. En ole kokeillut. Piti kehittää uusi perinteinen juhannusruoka. Se ei ole uudet perunat ja silli. Basilikaa on hyvä olla annoksen päälle.
Tämä ruoka osoittautui niin tuliseksi että veikkaan ettei kukaan Latovainiossa ole tottunut moiseen, eikä tykkäisikään.

Basilika tuoksuu hyvältä.

Barilla nauhamakaronia, niinkuin linnunpesiä. Keitetään suolavedessä.

Pecorinoa tai Parmesania raasteena, lastutkin käy. Niiden kilohinta oli pienempi kuin kokonaisen köntsikän. Vähän laitetaan soossin joukkoon ja annoksen päälle myös. Tomaattipureeta, -tai murskaa. Pirkka Chilitonnikalaa öljyssä.

 Samalla kun pastavesi kiehuu laitetaan silputtu punasipuli toiseen kattilaan ja kuullotetaan öljyssä. Lisätään muut aineet ja suolaa, myös yksi hienonnettu valkosipulinkynsi.

Kun pasta on kypsää voi sekoittaa kaikki sekaisin tai itse kasaan mieluimmin ainekset päällekkäin lautaselle.

Tuo chilitonnikala on kyllä tosi tulista.useimmat suomalaiset eivät tykkää noin tulisesta, eli ihan vastakohta uusille perunoille ja sillille.

Polkupyörällä Jäämerelle ja takaisin.

Niin,

Sitten oli lukuvuorossa Matti Rämön kirja vuodelta 2012. Kävi Venäjät, Norjat, Suomet ja Ruotsitkin. Olennaisin seikka oli että hän palasi takaisin kotiinsa läpi Latovainion. Sen minäkin olen tehnyt monasti.

Mustikkametsässä

Niin, mustikat ovat tuloillaan. Ihan saman värisiä kuin varpujen lehdet joten vaikea havaita.

Tämän kuvan keskipisteessä on yksi. Klikkaa suuremmaksi ellet muuten näe.
15.06.2013

Porkkalan pitsipäivät

Hyönteiset ovat ahkeria ja koristelevat puut nopeasti pitsivaippaan.

 Kauempaa katsoen pensaikko näyttää vain keväisen kuolleelta.

 Lähemmäksi tultua se näyttää kuin joku olisi spreijannut valkoista maalia.

Jotain harsomaista on puiden oksilla.

 Ahaa, Porkkalan pitsipäivät ovat meneillään.

 Tuossa mötikässä ovat ahkeroitsijat.

 Zoomaus epäonnistui, mutta focuksesta huolimatta siinä olisi einestä.

Kerääntyneet ovat kasoihin.

Volkkari yksityiskohtia

Kupla näytti maallikon silmään ihan samanlaiselta vuosi toisensa jälkeen. Kuitenkin siinä muuttui monikin osa. Esimerkiksi tuossa 1953 .vuosimallissa ei ole lainkaan pissapoikaa. Myöhemmin siihen tuli sellainen ja paine otettiin vararenkaasta. Vesisäiliö oli tosi pieni.

Joskus 60-luvulla 6 Voltin järjestelmä muuttui 12 Volttiseksi. Akkuhan oli aina takapenkin alla. Sieltä alta se heitti lämmintä ilmaa moottorista kabiiniin myös. Jääraappa oli tarpeen myös ajon aikana sisätiloissa.

 Pakoputkia alunperin oli vain yksi. Myöhemminhän niitä kahta nimitettiin kottikärryn aisoiksi.

 Peilin varsi on jännän ohut. Oikein kutsuu ilkivallantekijää vääntämään se irti.

Tässä etupyörän navan rasvakuppi. Keskellä on nopeusmittarivaijerin neliskanttinen istukka. Matkamittari pyörii vain jos etupyörä pyörii.

Takavalot loistaa ylöspäin, heijastin taaksepäin. Jompikumpi puuttuu jarruvalo tai takavalo.

 Ratin puolat kuin ohutta rautalankaa.

Ja tässä sivupalkissa ylös nouseva suuntavilkku. Myöhemminhän siihen tuli kiinteä valo samaan paikkaan.

Volkkarin vanittaja

Niin,

Naapurini on syntynyt vuonna 1953. Nyt hän sai saman ikäisen volkkarin lahjaksi. Alkuperäiset maalit ja ei viime vuosina juurikaan ajettu. Takaikkuna kaksiosainen ja VW -merkkiä ei keulalla vielä silloin vain vaakuna.

Onhan se hieno. Ilmastointi ja ajonesto puuttuu. ABS ja parkkitutka uupuu. Ohjaustehostin ja radio uupeluksissa. Ei sähköisiä lasinnostimia.