Niin,
Kun kävellään parisataa metriä Simolasta Koskelantietä etelään ja katsellaan vasemmalle nähdään musta pallukka. Se on Rautelinin torppa ja on hiljaisessa myynnissä shhhh, ei saa mekastaa! Äänekäs myynti on sellaista huutamista kuin huutokaupassa. Vaikea tuota on huutaakaan kun ei ole kuin piirustus ainoana kuvana. Vai huudettaisiinko porukalla että LISÄÄ KUVIA JA SASSIIN!!
Täällä.
Totanoinasniin tästä pallukan kohteesta kerroinkin aiemmin eli Emilian sekä Urhon perheessä oli kolme poikaa sekä yksi tyttö. Mahtoi olla ahdasta jossakin vaiheessa. Urho oli kirvesmies ja sotaveteraani, taistelija niinkuin varmaan Emiliakin yksine lehmineen.
Sitten siitä itään on samankokoinen Filppulan torppa joka on myyty pääkaupunkilaisille jo pariinkin otteeseen. Siitä lisää vasemmalle oli Vasken mamman tölli, mutta se on jo purettu 60-luvulla. Nämäkään ei ole Kartanon torppia alunperin vaan senaikaisen Klemelän kantatilan asumuksia.
Kaivetun lammen rannalla on joitakin saunoja mutta ei tuo maisema mikään postikorttimainen ole.
Tuota kolmiomaista tiealuetta nimettömine oikoteineen ei minun aikanani ollut vaan kuljettiin Z.mutkien kautta. Variksenpesä oli usein tuossa keskiössä.
Filppulassa ei minun aikanani ollut kuin kirvesmies Oskari. Lapsia peloittava yht'äkkinen konekiväärimainen naurunremakka oli kokemus sinänsä. Lisäksi toisessa korvalehdessään oleva valkoinen pahkura, -mikä lie ollut?
Kerran kun Niemisen Valto oli meillä kylässä ja Oskari istui samalla kyökin penkillä, Valto kysyi?
-mikä valkoinen kikkare sun korvalehteen on jäänyt?- Luuli kait jotakin kittiä siinä olevan.
"Se on joku kasvain, ei kai se ole vaarallinen" -sanoi Oskari ja imaisi vain lookisti pillilupiaan.Silloin poltettiin aina surutta sisätiloissa ja äiti toi kahvitassin tuhkia varten.
Oskari oli vanhan kansan puumies ja aika roheloita oli hänen remonttinsa. Tapetoikin meillä kerran ja kun kamarissa oli radio sellaisella pienellä tasolla seinässä kulmakiinnikkeiden avulla. Ei ruuvannut sitä irti vaan teki tapettiin rautojen kohdalle aukkoja ja rumempihan siitä sillä tavoin tuli.
Siihen aikaan oli kamarissa vain yksi pistorasia ja sekin keskellä seinää. Radion mukaan asennettu tietty. Oskari oli ensirivin avulias ihminen. Minulta meni pikkusormi nivelestä sijoiltaan, sojotti 90 astetta sivulle kun laskin tynnyrillä mäkeä. Oskari väänsi sen paikoilleen, ensin vetämällä ja sitten kääntämällä. Ei se silloin sattunut, jälkikäteen vähän jomotti.
Käytiin näyttämässä sormea lääkärillekin, mutta ei siinä ollut mitään korjaamista.Lähteenojan Ensio oli kunnanlääkäri ja terveyskeskuksista ei kukaan ollut kuullutkaan.
Tuosta Tyytynojan kohdalta ei ollut kuin yksi silta yli aikoinaan . Sekin hajosi kun kuorma-auto säilykepurkkilasteineen hajoitti sen ja vajosi jortaaniin. Sitten myöhemmin siinä oli joskus kevättulvien aikaan muita ongelmia kun vesi nousi sillan päälle ja virtasi kovaa. Ei siitä jalkamies uskaltanut yli mennä. Kolkatien kautta pääsi silloinkin Oskari maalikyliin ja Jänhijoelle Onni-veljelleen saunomaan ja atimoimaan.