30.1.2014

Juuret Tyytynojan törmällä

Niin,

Nyt on täysi ympyrä kierretty Kolkantieltä lähtien ja palaten kolkantielle. Suoraan edessä on Laitonen ja maisemassa oikealla näkyy puskittunut painanne jossa on ikiaikaisesti virrannut tyytynoja. Lähtee peiliön suolta ja kokoaa hulevesiä.

Jos jatkaisimme eteenpäin ohi Kuuman koulun ja kääntyen Kankaantielle, sieltä jatkaen Vehmaantielle niin päätyisimme myös Latovainiontielle ja tarvittaessa Tyytynojan sillalle. Se reitti tuli myös lapsena kierrettyä, mutta asutusta on vähemmän.










19.1.2014

Tupeerausta ja papiljotteja Latovainiossakin

Niin,

Se oli sitä aikaa jolloin pöyheä kuontalo oli muotia. Lauantaisin siskoni työskentelivät heinäpellolla papiljotit ja liina päässä. Hiusten kuivuttua ja illan korvalla sitten papiljotit irroitettiin ja alkoi tukan tupeeraus. Ei näyttänyt kovin hyvältä hiuksien kannalta.

Papiljotit olivat ensin sellaisia joissa oli kuminauha kiinnipitäjänä. Sittemmin tuli karvapintaisia ja papiljotin läpi työnnettiin piikki.

Miehillä en nähnyt koskaan papiljotteja. Olisi se ollut isäntämiehille tai vaikkapa Päätalon Herkolle nolo tappaus olla rullat päässä. Minulle tehtiin muutaman kerran parturissa mini-vogue. Mikäs se sitten on? Onkin jo tärkeää yleistietoutta.


15.1.2014

Isojakin vauvoja oli -Latovainiossakin

Niin,

Edellisessä postauksessa kerroin keskosvauvoista. En nyt muista kenelle, mutta
jollekin äidille syntyi neljä ja puolikiloinen jötkäle. On siinä ollut punnertamista

.

Jos iso lapsi on koettelemus äidille, niin jätti-iso on harmi jopa synnytyslaitoksen henkilökunnalle. Miten saada siirrettyä hissillä kerroksesta toiseen ja sen sellaisia murheita siinä eteen tulee.




Latovainiolaisisännän keskoskaappi

Niin,

Kotisynnytysten riesa on myös keskoskappien viheliäinen nuusa. Äitini sattui pyöräyttämään toisena synnytysrupeamanaan kaksosten rääpäleet. Poikia molemmat, mutta pieniä siis -perin pieniä. Alle kaksikiloisia molemmat ja heikonoloisia. Oli sota-aika ja isäni oli rintamalla. Ja kun äitini synnytyksen aika oli tuloillaan, hänen äidiltään tuli käsky jotta tekoselkosissa synnyttäminen olisi turvallisempaa. Äidinäidin nimi oli Maria ja lähtihän se  neitsyt Mariakin Beetlehemiin vaikka oli lapsi juuri tuloillaan.

Kun toinen kaksosista kuitenkin kuoli liki heti synnytyksen jälkeen, kätilö oli sanonut: " sinnehän tuo men, -toisen eellä".
Molempia oli pidetty lämpimänä kuumavesipulloilla ja veljeni olivat hetken aikaa jopa jälkikämpöisessä leivinuunissa. Hitaasti kaksospojista toinen sitten elpyi ja isäni sotalomalle päästyään pääsi näkemään tuloksen. Ja ei muuta kuin lisää väsäämään kiireen kaupalla, vaikka olisi se vähempikin riittänyt.

Ennen kaksoisveljen menehtymistä, hänet oli hätäkastettu nimelle Kalevi. Ei häntä ole sen enemmälti merkkipäivinä muisteltu, sota-ajan kiireissä laskettiin siunattuun maahan, mutta ilman paatta on tuo leposija en edes tiedä missä.

Kaksosista toinen elää ja puksuttaa paksusti vieläkin. Siis veljeni ja paljasjalkainen latovainiolainen, vaikka muualla syntymässä kävikin. -Voihan sitä silti ihminen olla ilman kenkiä. rassukka. Joskus leikilläni olen ajatellut jotta olisipa jo silloin ollut mikroaaltouuneja, niin ei olisi tarvinnut leivinuunissa elämäänsä aloittaa kuin jokin nisupulla, -no mutta ei ihan oikeasti sentään.


14.1.2014

Vastoinkäymiset panee humeetin sassaroimaan

Niin,

Kalle Päätalon Hatanpäälle joutumista edelsi itsemurhayritys. Sitä taas edelsi  Messukylän mottityömaalla kirvesvarren katkeaminen ja kirveenterän hukkuminen hankeen. Sitten vielä katkesi pokasahan terä ja työt loppuivat siihen.

Kalle lähti hiihtää lenkkasemaan Kuusisen kortteeriinsa ja kovasti myrrysmielellä. Matkalla alkoi päässään soimaan se jatkuva piinansa eli levy " sä olit helmi, mutt lasihelmi vain". Vuokranantaja Kuusisen Alli oli mahdottoman kova kiroamaan vaikka olisi ollut hyvälläkin tuulella, ne tulivat ikäänkuin välttämättöminä lauseenrakenteen osina.

Latovainiossa isäntämiehiä korpesi kovin jos traktorin kanssa sattui jäämään kiinni liejuiseen maahan. Ärräpäitä päästeltiin ja takaraivoa kynsittiin. Tuskin kuitenkaan näin paljoa noiduttiin kuin tämän videon metsäkonekorjaaja korvessa tekee. Olisiko joku kanitus otekouran liittimen kanssa?



4.1.2014

Rautelin, Filppula ja Vaske

Niin,

Kun kävellään parisataa metriä Simolasta Koskelantietä etelään ja katsellaan vasemmalle nähdään musta pallukka. Se on Rautelinin torppa ja on hiljaisessa myynnissä shhhh, ei saa mekastaa! Äänekäs myynti on sellaista huutamista kuin huutokaupassa. Vaikea tuota on huutaakaan kun ei ole kuin piirustus ainoana kuvana. Vai huudettaisiinko porukalla että LISÄÄ KUVIA JA SASSIIN!!

Täällä.

Totanoinasniin tästä pallukan kohteesta kerroinkin aiemmin eli Emilian sekä Urhon perheessä oli kolme poikaa sekä yksi tyttö. Mahtoi olla ahdasta jossakin vaiheessa. Urho oli kirvesmies ja sotaveteraani, taistelija niinkuin varmaan Emiliakin yksine lehmineen.

Sitten siitä itään on samankokoinen Filppulan torppa joka on myyty pääkaupunkilaisille jo pariinkin otteeseen. Siitä lisää vasemmalle oli Vasken mamman tölli, mutta se on jo purettu 60-luvulla. Nämäkään ei ole Kartanon torppia alunperin vaan senaikaisen  Klemelän kantatilan asumuksia.


Kaivetun lammen rannalla on joitakin saunoja mutta ei tuo maisema mikään postikorttimainen ole.
Tuota kolmiomaista tiealuetta nimettömine oikoteineen ei minun aikanani ollut vaan kuljettiin Z.mutkien kautta. Variksenpesä oli usein tuossa keskiössä.

Filppulassa ei minun aikanani ollut kuin kirvesmies Oskari. Lapsia peloittava yht'äkkinen konekiväärimainen naurunremakka oli kokemus sinänsä. Lisäksi toisessa korvalehdessään oleva valkoinen pahkura, -mikä lie ollut?

Kerran kun Niemisen Valto oli meillä kylässä ja Oskari istui samalla kyökin penkillä, Valto kysyi?
-mikä valkoinen kikkare sun korvalehteen on jäänyt?- Luuli kait jotakin kittiä siinä olevan.

"Se on joku kasvain, ei kai se ole vaarallinen" -sanoi Oskari ja imaisi vain lookisti pillilupiaan.Silloin poltettiin aina surutta sisätiloissa ja äiti toi kahvitassin tuhkia varten.

Oskari oli vanhan kansan puumies ja aika roheloita oli hänen remonttinsa. Tapetoikin meillä kerran ja kun kamarissa oli radio sellaisella pienellä tasolla seinässä kulmakiinnikkeiden avulla. Ei ruuvannut sitä irti vaan teki tapettiin rautojen kohdalle aukkoja ja rumempihan siitä sillä tavoin tuli.

Siihen aikaan oli kamarissa vain yksi pistorasia ja sekin keskellä seinää. Radion mukaan asennettu tietty. Oskari oli ensirivin avulias ihminen. Minulta meni pikkusormi nivelestä sijoiltaan, sojotti 90 astetta sivulle kun laskin tynnyrillä mäkeä. Oskari väänsi sen paikoilleen, ensin vetämällä ja sitten kääntämällä. Ei se silloin sattunut, jälkikäteen vähän jomotti.

Käytiin näyttämässä sormea lääkärillekin, mutta ei siinä ollut mitään korjaamista.Lähteenojan Ensio oli kunnanlääkäri ja terveyskeskuksista ei kukaan ollut kuullutkaan.

Tuosta Tyytynojan kohdalta  ei ollut kuin yksi silta yli aikoinaan . Sekin hajosi kun kuorma-auto säilykepurkkilasteineen hajoitti sen ja vajosi jortaaniin. Sitten myöhemmin siinä oli joskus kevättulvien aikaan muita ongelmia kun vesi nousi sillan päälle ja virtasi kovaa. Ei siitä jalkamies uskaltanut yli mennä. Kolkatien kautta pääsi silloinkin Oskari maalikyliin ja Jänhijoelle Onni-veljelleen saunomaan ja atimoimaan.


3.1.2014

Ensio ja Toisiö

Niin,


Josko kävelisin tuosta mustan pallukan kohdalta yli peltojen ja metsien tulisin Simolaan. Siinä pellolla oli aikoinaan kuovinpesä vuosittain. Mieleeni Simolasta tulee nimet Martta ja Ensio. Tuossa näkyy tuollainen valkoinen päättyvä tie ja sen päässä laatikko, se on Karin saunamökki. Siitä itäsunnassa suoraan ylös sojoittava tummempi juova kuin metsään johtava haaroittuva häntä. Siellä oli Simolan metsäniityt.

Pappansa piti aikoinaan karjaa siellä ja risuaitaa oli tehty metsät täyteen. Haimme sieltä 80-luvulla heinää ja veräjiä oli varmaan seitsemän. Ensio kulki edellä ja avasi ja sulki mennen-tullen. En tiedä miksi niitä vielä piti sulkea kun karjaakaan ei ollut moneen vuosiin.

Nykyään maat on myyty Minkiön meijerin omistajalle ja asuinrakennukset sekä navetta ovat autiona. Uudehko viljankuivaamo on rakennettu ja muistaisin että aikoinaan oli sellainen laki että jos ostaa maatilan kauempaa asuinsijoiltaan ja aikoo sille saada lainaa, pitää mennä myöskin asumaan tilalle. Ehkä se aikaraja on mennyt jo umpeen ja valvonneeko tuota kuka?

Martta soitti aina meille kun aloitti pyykinpesun kesäaikaan. Kysyi että tappuroidaanko meillä? Heiltä oli pesukoneen moottori palanut aikoinaan vastaavassa yhteensattumassa ja hän kai arveli asioilla oli yhteneväisyys. Simola oli päättyvän sähkölinjan päässä ja kun meillä tappuroitiin valot Simolassa välkkyivät. Olihan siinä varmaan alijännitettä linjassa silloin.

Siis nyt ollaan Koskelantien pohjoispäässä ja metsän läpi pääsi aikoinaan hevostietä pitkin Kankaantielle. Siinä välillä oli Silvolan metsää johon tehtiin hyppyrimäkikin ihan vaan lumesta ja havuista. Suksi meni poikki, -harmitti. Miksi hyppäsin?

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...