MUISTOKIRJOITUS HS: Tapio Tamminen 1954 - 2020
KULTTUURIKRIITIKKO SAI
TUNNUSTUSTA
FT, kulttuuriantropologi, tietokirjailija Tapio Tamminen menehtyi
18.9.2020 äkilliseen sairauskohtaukseen Suomussalmella 65-vuotiaana.
Tapio
Tamminen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1973 Kajaanin lyseosta, valmistui
valtiotieteen maisteriksi vuonna 1979 ja -lisensiaatiksi vuonna 1988. Filosofian
tohtoriksi hän väitteli vuonna 1994 Helsingin yliopistosta
kulttuuriantropologian ja käytännöllisen filosofian alaan kuuluvalla
tutkielmalla Edistyksen Myytti: kertomus modernin yhteiskunnan kulttuurisesta
paradigmasta.
Hän oli nelilapsisen, kajaanilaisen yrittäjäperheen toiseksi
vanhin lapsi ja ainoa poika; lempeä, huolehtivainen ja luotettava isoveli.
Onnellisimmat lapsuuden muistot liittyivät kesän viettoon perheen kanssa
luonnonhelmassa, Oulujärven kesämökillä. Jo nuoruusvuosinaan Tammisessa heräsi
voimakas kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja kirjallisuuteen. Myös
musiikin kuuntelu oli hänelle tärkeää, erityisesti Hector-rockin vahva sanoma
resonoi tajunnassa.
Perheen piirissä Tapio koettiin hyvin ajattelevaiseksi,
rohkeaksi, jopa radikaaliksikin. Hän eli omien ideologioidensa täyttämää elämää
kantaen huolta maailman tilasta ja heikompien oikeuksista. Kirjaston aarteet
avasivat ikkunaa globaaliin todellisuuteen. Hän totesi tulleensa
"kehitysmaauskoon" ja sen innoittamana lähti opiskelemaan taloustiedettä ja
antropologiaa Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vaikka
Kainuu jäi taakse, se pysyi hänelle aina tärkeänä mielen maisemana ja
nuoruusvuosina solmitut ystävyyssuhteet säilyivät. Tamminen meni vuonna 1979
naimisiin fyysikko-filosofi Tarja Kallion kanssa. Pariskunnan yhteisillä ja
toisiaan täydentävillä kiinnostuksen kohteilla oli suuri merkitys molempien työn
avartajina ja syventäjinä. Luonto ja kestävä kehitys olivat molemmille
sydämenasioita.
Nuoripari muutti v. 1980 Taavettiin EteläKarjalaan, kun Tamminen
oli suorittanut siviilipalvelunsa. Maalta aidompaa elämää etsivän reformistin
päivät täyttyivät kahdeksan vuoden ajan pienimuotoisesta luomuviljelystä,
lampaiden- ja mehiläistenhoidosta. Väliin oli sijaisuuksia opettajana ja ohessa
valmistui lisensiaattityö Paratiisimyytin transformaatioista. Seuraavien
kahdeksan vuoden projektiksi tuli kansainvälisyyskasvatuksen linjan perustaminen
Laajasalon opistoon Helsinkiin. Aikanaan ainutlaatuiseen opintokokonaisuuteen
kuului 6 viikon kiertomatka Intiassa ja Nepalissa. Toisen luokan junien ja
edullisten majapaikkojen elämä kävi tutuiksi, kun hän jokaisen vuosikurssin
kanssa kiersi laajasti niemimaata tutustumassa yhteiskunnan organisaatioihin ja
kehitysyhteistyöprojekteihin.
Kokemusten siivittämänä syntyi myös väitöskirja
edistyksen ideasta, käsitteestä joka on perustavalla tavalla muovannut modernia
todellisuutta. Tätä monien opiskelijoidensa elämänvalintoihinkin syvästi
vaikuttanutta, antoisaa, mutta kohdaltaan valmiiksi tullutta elämänvaihetta
seurasi radio-ohjelmien aika. Tamminen teki YLE Radio 1:lle Kolmannen maailman
puheenvuoroja yli 20 vuoden ajan ja käsikirjoitti ja ohjasi Radioateljeelle noin
60 yhteiskunnallisfilosofista featureohjelmaa, jotka saivat paljon kiitosta ja
Kouran kunniamaininnan v.2008. Ohjelmien teossa syntynyttä aineistoa
laajentamalla ja syventämällä alkoi syntyä myös kirjoja. Näistä 2011 julkaistu
Mahatma Gandhin veroisesta muslimiuudistajasta Kaffar Khanista kertova kirja
Islamin aseeton soturi oli hänelle erityisen rakas.
Tunnetumpia teoksia ovat
natsismin juuriin pureutuneet Pahan viehätys ja TietoFinlandian vuonna 2015
voittanut Kansankodin pimeämpi puoli. Viime vuonna ilmestyi Himmler ja hänen
suomalainen buddhansa, joka käännettiin myös Viron ja Tshekin kielelle.
Himmler-kirjansa lopussa Tapio Tamminen pohtii natsi-Saksan historian valossa
eurooppalaisten nykyistä suhtautumista pakolaisiin. Hän kiinnittää huomion
siihen miten äärinationalistiset puolueet ovat vahvistuneet niin Yhdysvalloissa,
Intiassa ja Turkissa samoin kuin Euroopan puolella Unkarissa, Puolassa ja
Ranskassa. Osin tämä on johtanut pyrkimyksiin säätää lakeja, joissa
turvapaikanhakijoita kohdellaan eriarvoisesti. Hän toteaa, että vuoden 2015
pakolaisaalto oli kuitenkin suhteellisen pieni ja varoittaa, että nykymenolla
globaalit ekologiset kriisit ovat väistämättömiä parin vuosikymmenen kuluessa.
Hänen tärkeä kysymyksensä meille kaikille on: ”Kun ilmastonmuutoksen seurauksena
200 miljoonaa ihmistä lähtee liikkeelle eri puolelta maailmaa, kuinka monet ovat
valmiita puolustamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja muita eurooppalaisiksi
koettuja arvoja?”
Tamminen oli sitkeä ja uupumaton edistäessään tärkeinä
pitämiään asioita, olipa kyseessä käytännöllinen projekti kotijärvien
kunnostamisesta tai pyrkimys globaalin kehityksen ja oikeudenmukaisuuden
edistämiseen. Perimmältään tämän laajasti sivistyneen ja humaanin persoonan
kiinnostuksen keskiössä oli halu ymmärtää, kuinka uskonnollis-nationalistiset
aatteet vaikuttavat ihmisten ja ihmisyhteisöjen kollektiivisen identiteetin
muovautumiseen. Varoittaessaan muukalaisvihan, islamofobian, hindu- ja
uusnationalismin hyllyvistä hetteiköistä hän ymmärsi samalla, että moderni
teknologiavetoinen maailmakaan ei välttämättä ole vapaa tämäntyyppisistä
historiaa liikuttavista lainalaisuuksista.
Päätoimittamansa Tulevaisuuden
tutkimuksen seura ry:n Futura-lehden viimeiset teemanumerot Tamminen kokosi
aiheista Mitä Homo sapiensin jälkeen? ja Kohti digitaalista diktatuuria? Näissä
asiantuntijat luotaavat monipuolisesti ihmisen ja koneen suhdetta ja
yhteiskunnallista roolia – aihepiiriä, johon liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia
kartoittava kirja odottamatta jäi Tammiselta kesken. Pääsanoma olisi varmasti
ollut jo väitöskirjassa korostunut ajatus ihmisen vastuusta. Meidän on
oivallettava, että maailmaa muovatessamme olemme teknisen sfäärin ohella
vastuussa myös symbolisesta sfääristä, niistä käsitteellisistä ideoista, joiden
totuudella toimintamme oikeutamme.
Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestää
pitkäaikaiselle päätoimittajalleen myöhemmin muistoseminaarin ja seuraavassa
Futurassa julkaistaan dosentti Osmo Kuusen muistokirjoitus, johon hän on koonnut
tarkkanäköisen analyysin Tammisen lehdessä 20 vuoden aikana julkaisemista
kirjoituksista. Kehitysmaayhdistys Pääskyjen puheenjohtajana Tamminen sai vuonna
2005 vastaanottaa Kumppanuuspalkinnon presidentti Tarja Haloselta. Kutsu linnan
juhliin tuli Tieto-Finlandian myötä myös presidentti Sauli Niinistöltä.
Radikaali maailmanparantaja sai siten työlleen myös laajempaa tunnustusta ja
arvostusta.