Pujo

Sunnuntaina Sari päättää siistiä hieman tonttiaan ja niittää kaikki pujot pois aivastuttamasta. Voiko turhempaa kasvia ollakaan? Mitkään eläimet eivät sitä syö ja kukintokin on perin vaatimaton. Voikukka ja niittyleinikki ovat pujoon verraten kuin orkideoita. Orkidea on kasvi jonka kukinto on kaunis kuin marsipaanikoriste joita Sarikin iltaisin ajankulukseen väsäilee.

Muuttaessaan tänne ja kirvesmiehen kanssa aikoinaan tuumatessa tonttien välistä raja-aitaa, päädyttiin jättiukonputkiaitaan, -orapihlaja-aidan sijaan. Jättiukonputki tahtoo levitä monien satojen metrien matkan naapurien tontille ja näin naapuritkin saavat ilmaisia kasveja. Näin vuosien perästä massiiviset ukonputket ovat kuin jättiläiskokoinen anisviljelmä, sellaista ei Espoossa ole muilla.

Pujo ja koivu tuntuu allergisoivan yhä vain enemmän ja etenkin näin keväisin asia on kaikkien huulilla. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten kurja kohtalo on heinäallergisella peltohiirellä. Entäs kaaliperhosen toukka joka ei ehkä pidä lainkaan kaalin mausta? Saattaa joitakuita linnunpoikasia inhottaa multaiset kastemadotkin joita emonsa pudottelevat heidän suihinsa. Paha on myös maitoallerginen hirvenvasa, kuka häntä auttaa ilmavaivoissaan?

Ihmiset ovat vaivoineen yhä vain enemmän esillä mutta luontokappaleet saavat vähemmälti palstatilaa. Linnuille kyllä pönttöjä rakennetaan, mutta kukaan ei kaiva supikoirille tai ketuille koloja.

Entäs aikuiset metsäneläimet sitten? Jokin karhuemo saattaa olla totaalisen kyllästynyt samaan iänikuiseen turkkiinsa ja tikkauros on ehkä turhautunut iskemään päätään kaikenaikaa seinään. Muurahainenkin voisi olla ikikiitollinen jos joku ystävällinen ihminen toisi heidän pesänsä viereen vanhoja joulukuusia, joista sitten olisi paljon lyhempi matka neulasia kekoonsa kiikuttaa. Jokin yksittäinen kalakin voi olla kyllästynyt uimaan ja aina vain uimaan, kukaan ei sille kuitenkaan korvaansa kallista koska sen kukaan korvaan menisi näin vettä.


Maanantaina Sarille sitten soitetaan Tapiolan Energiasta ja kysellään tietääkö hän mitään Ristosta tai varikolta kadonneesta kaivurista?

Huhtiniemi

Maanantaina Riston ohjaama kaivuri rouhaisee ensi kerran Huhtiniemen harjun neitseellistä pintaa. Ensin kaivetaan vesi- ja viemärijohdot. Tältä nimenomaiselta harjulta kerrotaan Hakkapeliittojen lähteneen 1600 -luvulla sotaretkilleen. Monenmoista tarua kiertää kieltäytyneiden teloituksista ja sanotaan että itse Mannerheimin esi-isä olisi teloitettu tälle paikalle. Myös Mannerheimin veli joka omisti aikoinaan Jokioisten Kartanon ennen Wille Branttia, teki pyhiinvaellusmatkoja tänne, sekä Kaukolan näkötornin maisemiin.

Tabe ja miesystävänsä Erik von Franckell katselevat aloitustöitä avoautonsa istuimelta. Viereisessä konikankaan metsikössä hyppivät valkoselkätikat puusta-puuhun peloissaan ja karkuun moista traktorin jurskutusta. Erikillä on tapana ammuskellla tikkoja ja liito-oravia aina iltaisilla kävelylenkeillään.

Puun juuria on valtavasti ja siksi tarvitaan moottorisahamies kaivurin avuksi jotta kaivuu-ura pysyisi kohtuullisen levyisenä. Iltapäivällä kaivurin kauhaan tulee ihmisten luita ja pääkallo jossa on keskellä reikä. Risto nostaa tuon kuorman hieman sivumpaan ja pyytää Topin paikalle. Topi hermostuu hirvittävästi. Jos tästä löydöstä hiiskuu tietoa arkeologeille tai museovirastolle nin mökkikylän rakentaminen tyssää alkuunsa.

Topi käskee Riston olla hiljaa löydöksestä ja pyytää kaivamaan vain eteenpäin. -Mitä lie hirvien luita ja joku ketun hautausmaalta kaivama ja kuljettama pääkallo, -tuhahtaa hän nokkaansa ja laittaa luut jätesäkkiin.
Ristokin havahtuu ja miettii että jos tänne valokuvaajia ja reporttereita saapuu niin Tapiolan Energian pomot kyllä tunnistavat uutisista kaivurinsa ja hän on kiipelissä.

Ristolle on varattu kortteeriksi parakki jossa on mittamiesten tavaroita ja sokkelivalajien taukotila. Tuossa parakissa Risto aikoo asua niin kauan kuin tätä työmaata tulee riittämään. Sijoittaja Taito Tuunanen on myös osaomistajana tässä projektissa ja mökkien ennakkomarkkinointi on jo aloitettu. Ainutlaatuinen mökkikylä ikiaikaisessa L1esjärven kansallispuistossa historiallisessa Huhtinemen harjumaisemassa. Kyllä näille mökeille varmaan tulee olemaan kysyntää.

Kaivuu jatkuu iltaan asti. Monenmoista muunkinlaista roinaa paljastuu ohuen humus- ja hiekkakerroksen alta. Sapeli, tussareita ja joitain vanhoja rahoja sekä kuparinen lekkerikin tammikorkkineen. Risto eroittelee selvimmät romut erikseen ja Topi siirtää niitä sitten jätesäkkiin. -Onpas täällä törkyä, tulee kaatopaikkakeikka, ei viitsi tuollaisia romuja takaisin kaivantoon laittaa. -Sanoo Topi ja on olevinaan kovin harmissaan metalliroinan löytymisestä.Ristokin kansakoulupohjalta kyllä ymmärtää että esimerkiksi löytyneet kypärä, nahkahaarniska költeri ja teräksinen rintahaarniska, kyrassi ovat mittaamattoman arvokkaita kansallisaarteita. Lisäksi Risto näki eräässä taistelukilvessä Torsten Stålhandske -nimen kaiverrettuna senaikuisin kirjaisimin. Jo se on pelkästään arvokkaampi kuin Mona Lisa.

Ehtoon tultua Topi lähtee asunnolleen ja Risto kääriytyy makuupussiin homeelta haisevassa parakissaan.

2/10 -tien risteys

Risto haukkaa donitsistaan ja mieli kääntyy hänellä mammaansa, naapuripöydässä elämän ehtooseensa ehtineen naisihmisen nähdessään. Mamma oli loppuaikana niin kovin kumarainen mutta ei eläissään lainkaan nöyrä. Sitkeä ankeiden aikojen sissi, joka vei isoa perhettä eteenpäin loihtien ruokapöydän antimet miltei kokonaan oman maan ja karjan tuotteista. Jälkeenpäin analysoiden hän oli ehkä katkerakin kohtalolleen. Niin raskas on sukupolvenvaihdoksen koittaessa luopua omasta itse hankitusta, ja antaa se jälkeentuleville kuin valmiiksi katetun pöydän.

Aika on työn ja aika on levon, mutta entisaikojen isännät ja emännät menivät usein suorilta jaloilta maan multiin. Niin ehkä oli hyväkin. Ei niinä aikoina joutenoloa arvostettu ja ahdistavaa oli se syytikiläisen aika monelle eläkeläisellekin. Matkustelukin rajoittui lähimpään kaupunkiin jossa käytiin apteekissa tai hakemassa uusi syysulsteri, paikkakankaan jo loputtua.

Ruokottomin ulsteri -siitä puheen ollen, oli varmaan paikallisella boheemilla ja taidemaalarilla, Kalle Aaltosella. Ei suostunut sitä riisumaan edes kesäkuumalla, koska peitti niin kätevästi mahan ympärille vyötetyn kangassäkistä tehdyn rahavyön. Hänen taulunsa ovat nyt taas arvossaan. Taulut jotka hän usein maalasi ruokapalkalla maakuntia kiertäesään. Samanlainen turjake oli myllynkivien puhdistaja. Hän oli Kauhajoella ollessaan myynyt mittavan määrän kotitarvemyllyjä maalaistaloihin. Myöhemmässä elämänvaiheessa lähti jalkaisin kulkemaan ja puhdistamaan kiviä talosta taloon, kuin laukkuryssä.

Sellainenko elämänvaihe olisi nyt Ristollakin edessä? Ei hänellä ole mitään erityistä annettavaa kenellekään ja maalaistaloissakaan ei juuri tarvita enää ammattitaidotonta tilapäistyövoimaa. Risto haukkaa viimeisen murusen donitsistaan, vie tarjottimen telineeseen ja menee vessaan.

Vessan edessä on telineessä asusteita joiden yläpuolella on outo termi "funktionaalinen asuste", -mitähän sekin tarkoittaa? Lineaarisen, vertikaalisen, horisontaalisen Risto jotenkin ymmärtää, mutta että funktionaalinen? Lakana on horisontaalinen tekstiili ja ikkunaverho vertikaalinen tekstiili. Olisikohan tässäkin kyse siitä?

Pilkkimiehet kuulemma ostavat kovien pakkasten lämmittimiksi angorakanin poikasia, joita sitten laittavat elävänä housuihinsa. Onko siinä kyse eläinrääkkäyksestä vai symbioosista?

Vessan edessä on miespari jonka keskustelua Risto ei voi olla kuulematta. Toinen heistä on Lindvallin Topi. Hän kertoo kuinka mökkikylän rakennustyöt Tabe Sloorin mailla Tammelan Huhtiniemessä ovat keskeytyksissä koska mistään ei saada kaivuria.
Sillä silmänräpäyksellä Risto esittäytyy yksityisyrittäjäksi ja sanoo että jos kuorma-auto ja lavetti sekä majoitus löytyy niin kaivuri on käytettävissänne.

Myöhemmin sunnuntaina Tapiolan Energian varikolta lähtee traktorikaivuri lavetin kyytiin. Risto tiesi avainten säilytyspaikat ja hälytyslaitteiden ovikoodit, hieman pelottaa mutta onpa työtä ja askarta tiedossa. Luvaton käyttöönotto, käyttövarkaus, anastus vai vaiko pelkkä lainaus tai itsepuolustusko kyseessä on, kun käry kumminkin joskus käy?

Kuninkuusravit

Lehdessä on myös mainos kuninkuusraveista ja holjista markkinoista iltaohjelmineen. Saapi nähdä nähdäänkö Kari Tapio oikeasti paikalla? Holjien organisaatiossa toimii Erkki Tervomaa joka on Timo Tervon veli ja Jonna Tervomaan setä. Erkki on ainoa ja oikea originaali Holjanteri. Kaikki muut jälkeensänimetyt ovat feikkejä, niinkuin Latovainiossa äitinsä kanssa asuva kaimakin.

Erkin kaveri on moottoripyöräaktivisti jo neljäkymmentä vuotta luojan armosta.
Humppilassa oli talvena 1974 seurojentalolla tanssit joissa esiintyi Kontra Virtanen ja lauloi Jerry-jee Cotton lauluaan. Keijolle tuli jotakin riitaa toisen kaverin kanssa lavan edustalla. Hän ratkaisi tilanteen vetämällä kovan nilkkapotkun toisen munille. Aiemmin ei eikä sen jälkeenkään Risto ole nähnyt toista niin poispelattua taistelukaveria. -No paitsi eilen kun Kirkkonummen Amin Asikainen veti saksalaista nokkaan, kunhan oli ensin raapaissut silmäkulman auki hanskan syrjällään.

Uutisia

Risto jatkaa lehtien selaamista. Hesarissa on yllättävä uutinen. Kuka ajoi tikanpojan puuhun? Oliko se pikkukajava? Juska Parviainen kertoo ystävästään johon hän tutustui DTM-katurata-ajoissa.

Surullisia kertomuksia, niinkuin se Porvoon kirkon palokin. Oliko se taas Pöljänteri?

Sitten kerrotaan siitä kun joku Jari tuli kaapista ulos. Mitä uutista siinä on, koskaan ei kerrota kun joku menee kaappiin sisälle. Kaipa sinne kaappiin ensin on mentävä jotta sieltä voi tulla ulos. No jos äiti synnyttää kaapissa niin sitten tietenkin sieltä tullaan vain ulos, mutta sitten voitaisiin kertoa kuinka äiti meni kaappiin synnyttämään. Sehän se vasta suuri uutinen olisi.

Nykyään on vielä asunnoissa niin pienet kaapitkin että miten sinne mahtuu? Jos on isompi niin sitä sanotaan vaatehuoneeksi. Missähän menee vaatekaapin ja vaatehuoneen ero? Varmaan siinä että vaatehuone on kiinteä ja vaatekaappia taas voi siirtää. Mutta mitä sitä turhia siirtelemään, jalkalista puuttuu takaa ja tapettikin ei ole auringossa kellastunut.

Risto on koko ikänsä pohtinut probleemaa: Jos hän rakentaisi talon joka olisi kuin iso pallo, miten laskettaisiin lattiapinta-ala? Varmaan kannattaisi laskea eri tavalla kun laittaa myynti-ilmoituksen, ja eri tavalla taas jos joutuu maksamaan jotain maksua neliöiden mukaan.

Autokeidas

Sinikka herättää Riston jo ennen kuutta koska hänen täytyy lähteä. Ristolle on jätetty keittiöön voileipää ja termariin kahvia. Sinikka pyytää vielä varmistamaan että ovi menee lukkoon kun Risto poistuu.

Risto on nyt yksin isossa lukaalissa. Olo on hieman outo kun talon omistajakaan ei tiedä hänen täällä olostaan. Nopeasti Risto tekee aamutoimet ja ajaa autokeitaalle tankkaamaan autonsa.
Hän myös menee hetkeksi baariin lukemaan päivän aviisit ja miettimään mitä nyt tekisi.

Pyörittelee Turkka Malin käyntikorttia sormiensa välissä ja muistelee aikaa jolloin hän sai Mika ja Turkka Malin demokasetin kuunneltavakseen. Vorssalaismurteella laulelut laulut jopa ärsyttävät joitakuita, mutta tältä seudulta kotoisin olevia ja nykyisin muualla asuvia ne viehättävät. Asiassa on sama kotiseutukaiho kuin amerikansuomalaisilla syttyy sieluun aina suomenkieltä kuullessaan.

Poikien ensimmäinen levy oli Runkomäen iltamat. Siinä oli yksi kappale "mää ja hiljane Viljane". Siinä laulussa mää ja hiljane Viljane sekä Viljasen pontiakki seikkailivat Helsingissä. Viljanen oli hiljainen ja totinen mies. Helsingissä pissahädän yllättäessä meni ja virtsasi kadunreunaan. Tuli poliisi ja sanoi: "ei täällä saa kuseksella, se maksaa nyt kympin". "Tossa on kakskymppiä, kuse sääki" -sanoi Viljanen ja antoi rahat poliisille.

Oli myös kappale "anteeks Nieminen". Paikkakunnalla oli eräs Nieminen joka tarjosi aina "anteeks" -sanaa kysymyslauseidensa loppuun tai alkuun. Saattoi myös sanoa sen kiitoksen sijaan ja sai kantaa tuollaista lempinimeä läpi elämänsä. Laulu päättyy sanoihin: "anteeks Nieminen, kun susta laulun tein".


Laulu pumpulienkeleistä ja muut paikalliseen historiaan liittyvät tekstit ovat melkolailla sisäpiirin juttuja ja juju ei varmaan aukene esim. savolaisille. Lisäksi ei poikien laulunääni ehkä ole kaikista melodisemmasta päästä, joten Tom Jonesin veroinen maailmanmaine jää heiltä ehkä saavuttamatta. Toisaalta ei Tom Jones olisi lainkaan yhtä suosittu esiintyjä jonkun rakennuksen harjannostajaisissa, joten puntit ovat tasan tältä osin.

Murheenkryyni

Turkka Mali tulee juttelemaan Riston viereen sohvalle. Risto ei oikein tiedä mistä juttelisi ja keksii yhtä'äkkiä hyvän huumoriaiheen. Pierutyyny on Riston mielestä ihmiskunnan kehittämistä esineistä ehkä juuri se joka on matkaansaattanut eniten hyväntahtoista iloa ja naurua.

Risto kertoo Turkalle pitkät tarinat pierutyynystä ja kuinka se tulisi Turkankin sisällyttää harjannostajaisohjelmistoonsa. Turkka naurahtaa mutta ei tyrmää kokonaan ajatusta. Risto kysyy myös keskustelun sopivassa taukopaikassa, olisiko Turkalla tietoa tilapäisestä majapaikasta.

Turkka lupaa kysyä asiaa tuttavapiiriltään, joka onkin todella laaja. On Pertti Munck ja Ilkka Joenpalo, joilla on valtaa sekä asemaa. Jos ei muuta järjesty niin tulet muutamaksi yöksi meille Murheenkryyniin.

Turkka on nimennyt aikoinaan isoisänsäkin omistamankin ison talon sen vaatiman jatkuvan remontin vuoksi uudelleen. Uudelleen se tuli myös suvun haltuun kun Turkka otti ison pankkilainan. Kaikki ikkunat uusittiin ja pihalle rakennettiin tenniskenttä, ulkovuoraus uusittiin ja siinä yhteydessä Turkka maalasi verhouslaudat sisäpuoleltakin, -vahingossa.

Risto on hieman kiusaantunut, hän ei ole tottunut tällä tavoin vonkaamaan yöpymisiä ihmisten nurkkiin. Jokaisella on oma perheensä ja yksityisyytensä. Turkallakin on vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta sekä koira.

Turkka antaa käyntikorttinsa ja poistuu jo synkkenevään yöhön yhdessä Eki Liikasen kanssa.
Sinikka alkaa tehdä petiä Ristolle vinttikamariin ja vihjaa jo muillekin että olisi aika poistua, hänellä on aikainen herätys.

Vinttikamarissa ei uni tahdo tulla silmään. Seinillä on valokuvia Alpo Suhosen Chigagon ajoilta ja muuta jääkiekkorekvisiittaa. Ristolle tulee mieleen myös voisiko hän erakoitua samalla tavoin kuin Turkka Malin appiukko. Hän juopotteli ja muutti lopulta asumaan yksikseen Kiskon ja Pohjan kuntien rajamaille synkkään metsään. Jätti anopin yksikseen kahden lapsen kanssa.

Siellä tuo appiukko asusteli ja eli erakkona. Elonsa päättyi kun naapuri tuli eräänä iltana kylään koskenkorvapullon kanssa. Juopoteltiin ja tuli riitaa tontin rajasta. Appiukko oli tietä tehdessään koukannut puolisen metriä naapurin puolelta. Siitä syystä hän sai seitsemän pistoolinluotia vartaloonsa ja naapuri puolitoistavuotta vankilaa.

Testamenttia ei ollut ja appiukko ei ollut koskaan tunnustanut tyttäriään virallisesti omakseen, joten metsälammen rannalla ollut tila ja Pohjan säästöpankissa olevat rahat menivät hänen veljelleen.