Kuulustelu

Sari on ollut pidätettynä ilman kuulusteluja Vorssan Kuantanamossa jo toista päivää. Onko parin vaivaisen närhenmunan hallussapito niin suuri rikos? Nimismies Pelttari ja vanhempi konstaapeli Tuomola tulevat kuitenkin jo kolmantena päivänä selliin ja vievät Sarin kuulusteluhuoneeseen. Huoneessa on vain yksi pöytä ja kirkas kohdevalo, joka suunnataan kohti Sarin kasvoja.

-löysitte siis todellakin nämä munat jostain Olarin polulta, kuten väitätte?

-kyllä vaan, linnut hylkäävät joskus pesästään munat jotka eivät kuoriudu kohtuullisessa ajassa.

-just joo, ette kai te hyvä rouva pidä meitä niin tyhminä että uskoisimme moisen sepitelmän?

-pi..pi....pidän, eiku e..e..en

-siis pidättekö vaiko ette? Jos pidätte se on virkavallan halventamista, jos ette niin asia on selvä, olette tunnustaneet rikoksen.


-en minä teitä minään pidä, olette aika mitättömiä, etenkin jos minut vankilaan laitatte parin munan vuoksi.

-no hyvä rouva, nyt on kesä ja olemme hyvällä tuulella. Lisäksi olemme tutkineet täällä lintukirjaa ja kyselleet asiantuntijoilta. Niin todellakin saattaa käydä että lintu hylkää munansa, miehet eivät koskaan. Koska kukaan asianomistaja ei ole nähnyt tarvetta nostaa syytettä ja yleinen syyttäjäkin on kesälomalla, niin päästämme teidät tällä kertaa ilman sanktioita.

-kiitos, oikein paljon.


Pelttari jatkaa kuitenkin vielä:


-Koska meillä täällä Forssassa on tapana näyttää ulkopaikkakuntalaisille mistä kanat pissivät, niin näin on tässäkin tapauksessa.

Pelttari vie Sarin taukotilan TV:n ääreen ja näyttää hänelle luontofilmiä missä uroskana nostaa takakoipeaan ohuen näreen juureen. Toisessa pätkässä naaraskana laskee ahteriaan ja lirauttaa isot pissit hiekkaan ja kaaputtaa senjälkeen hiekkaa jätöksensä päälle.

-tuossahan se, olkaatten hyvä ja menkää jo menemään.


Sari menee ulos ja ja näkee Riston auton rautatieaseman parkkipaikalla. Sovittaa omia avaimiaan oveen ja tutkii auton sisältöä. Mitään viitettä ei Riston olinpaikasta löydy ja hänen onkin lähdettävä naapurinsa autolla tyhjin toimin takaisin Olarin kuutamotien maisemiin.

Junassa

Junassa istuessaan Ristolla on aikaa miettiä mennyttä ja tulevaa, lapsuusmaisemiensa kiitäessä sivuikkunoissa kuin kaitafilmi ikään. Tutut Loimijoen penkereet ja lehmälaitumet ovat nykyisin muuttuneet reheviksi pajupusikoiksi ja jokikin itse on muuttunut miltei avoviemäriksi.

Aikoinaan Ypäjän rajalla pettänyt puhdistuslaitoksen selkeytysaltaan patoseinä tuhosi viimeisetkin kalansintit tuosta ruskeasta vedestä. Kirkot sentään ovat kauniita ja vanhoja, sääli vain että sillat on muutettu pelkiksi viemäriputkiksi, joita ei edes kunnolla silloiksi havaitse maantietietä pitkin ajettaessa.

Loimaan kaupunkirajan tultua ylitetyksi, maisema muuttuu jo kauniiksi harjumaisemaksi, sitä pirstovien kymmenien pienien järvien luodessa kuvankauniin postikorttimaiseman. Vastaavaa saa hakea aina Punkaharju-Puumala-Pulkkilaharju akselilta asti. Kaunista, niin perin kaunista.

Punkalaitumen aseman jälkeen vasta Huittisissa on seuraava pysähdys. Täältä on lähtöisin eräs sitkeä ja kuuluisa jättiukonputki. Sen taimia kuljettiin myös Tampereelle jossa se versoo vieläkin, lisääntyy ja voi hyvin. Tampereen paikallisradiossa pähkäiltiin voisiko 20-vuotta sitten taimen kuljettanutta naista moittia vai ei. Huittisista on kotoisin myös Risto Ryti, Pekka Talonen ja Kyllikki Lintunen. Seuraavaksi ollaankin Vammalassa, jossa pysähdytään lähelle hautausmaata. Täällä Arrun isovanhemmat lepäävät. Risto ottaa vaistomaisesti lakkinsa pois ja viettää hiljaisen hetken.

On outoa miten hautausmaa hiljentää miehen kuin kuin miehen.

Rautatieasemalla

Riston palautettua lainakaivurin varikollensa ja saatuansa Topilta sievoisen summan rahaa, hän päättää lähteä Raumalle. Auto vain alkaa keittämään jo Tammelan suoralla ja hänen onkin mentävä junalla.

Forssan vanha ja idyllinen rautatieasema sijaitsee rautatienkadulla aivan uuden vesihelmen vieressä. Juna ei ole vielä tullut ja hän joutuu odottamaan. Juna tulee Vihdin, Nummi-pusulan ja Someron kautta. Forssasta mennään Ypäjälle, Loimaalle, Huittisiin ja sieltä Raumalle.

Idyllinen ikiaikainen rautatie on pidetty hyvässä kunnossa ja sen puiset asemarakennukset ovat kuin kopoita Terijoen vanhasta asemarakennuksesta. On todella hienoa että juuri tämä rata on säilynyt, muutenhan kakkostiellä kulkisi nykyisinkin hirmuinen rekkaralli ja trafiikki.

Aseman penkillä on jonkun sinne jättämä paikallislehti jota Risto selaa aikansa kuluksi. FoPs on noussut taas jääkiekkoliigaan ja Timo Sutinen aikoo valmentaa joukkueen kahdessa vuodessa mestariksi. Lehdessä myös kerrotaan kuinka joku nainen on pidätetty rauhoitetun närhilinnun munien hallussapidosta. Tällä seudulla ollan hieman varpaillaan vieläkin luonnonsuojeluasioissa koska se Koijärvijupakka on niin tuoreessa muistissa. Risto hymähtää ja miettii kuinka tyhmää on jonkun naisen mennä ja pihistää närhenmunia pesistään, niistähän tulee automaattisesti isot rapsut tai parhaimmillaan pari vuotta kuritushuonetta.

Kuulusteluissa tuolle naiselle tullaankin varmaan näyttämään mistä täälläpäin kanat pissivät. Risto muistaa kun silloin vielä aikoinaan poliisiasema sijaitsi Tammelan suoran alkupäässä ja eräänä päivänä sen alakerrasta paljastui jo monta vuotta toiminut pontikkatehdas. -holjaa

Vihti-Rauma ratahanke sai 20-luvulla paljon kuuluisuutta koska sen rakentamisessa käytettiin ensimmäisenä suomessa betonipölkkyjä. Nuo betonipölkyt olivat radan rakennuttajille kestävyydeltään suuri arvoitus. Routimisesta ja pakkasesta huolimatta ne ovat erittäin hyvässä kunnossa vielä tänäkin päivänä. Jokin tyhmyys kuitenkin oli tässäkin rakennushankkeessa vallalla koska rataa alettiin rakentamaan Vihdin suunnasta ja betonitehdas sijaitsi Porissa.

Riston muistissa on vieläkin elävästi kuinka isänsä aina puhui siitä hirvittävästä hevoskärryrallista joka täytti paikalliset maantiet. Olihan se tyhmästi järjestetty, kuka sellaisen työjärjestyksen tyhmyyksissään sitten määrittelikin.

Juna jo tuleekin ja kuski veivaa rattia törtevän näköisenä hytissään ettei vain rautahevonen tipahtaisi kapeilta raiteiltaan.

Närhenmuna presentaatio

Riston jälkiä oli helppo seurata aina Makulihan tiskille asti. Siellä Sarille kerrottiin että Ristoa ei ole enää Juhannuksen jälkeen näkynyt paikkakunnalla. Ali-Lekkala pyytää vielä kaydä mökkikylästä varmistamassa tiedetäänkö siellä mitään.

Topi touhuaa siellä viimeistelyporukan kanssa ja kertoo että Riston oloinen mies lopetti Juhannukselta ja kaivurikin vietiin takaisin Espoon varikolle. -Mitä asiaa rouvalla olisi ollut?

Sari ottaa kassistaan esille kaksi kaunista närhenmunaa ja toteaa rauhallisesti että hän olisi vain esitellyt niitä Ristolle.

-jaahas jaahas, vai silläviisiin, tuollaiset olisivat olleetkin esittelyn arvoiset, toteaa Topi ja kääntyy jo pois mennäkseen näyttämään sähkömiehille seuraavan urakan kohdetta.

Minkiön, Latovainion ja Humppilan vielä tarkistettuaan Sarin on tunnustettava että Risto on jossain muualla, -olkoon.

Lattialiukkausmittaripossusyndrooma

Holjanteri soittaa Sarille ja kertoo kauhistuttavan uutisen. Paikkakunnan lehdissä kohistaan kuinka vanhoja mittaripossuja ei saisi missään tapauksessa käyttää elintarvikkeena. Sarihan osti sellaisen viime vuonna Kotipalvin myymälästä ja he Pöljänterin kansa syöttivät maukasta lihaa jopa Somerniemen vallesmannillekin.

Nyt osa ihmisistä on sairastunut johonkin outoon röhötystautiin ja juuri tuota boorihappoa sisältävää possua epäillään aiheuttajaksi. Sari ensin hermostuu mutta sanoo että syy on kyllä niissä myymälöissä jotka ovat vuosikaudet myyneet alennuksella noita vanhoja liukkausindeksimittaripossujaan. Itse hän ei ole havainnut mitään röhötysoireita mutta Risto kylläkin on ollut koko ikänsä hieman eriskummallisen oloinen. Onko syy syödyssä possussa vai geeneissä, sitä ei ota pirukaan selville.

Holjanteri kertoo myös että paikallislehdessä oli ollut kuva ihan Riston näköisestä miehestä joka juoksutti palvisikaa lastenvaunuissa. Sari kyselee tarkemmin ja päättää lähteä itse sylttytehtaalle katsomaan ja näyttämään miehelle närhenmunat.

Jussi puskee päälle

Juhannukselta on luvattu ensimmäisille asiakkaille mökkien luovutus ja siksi kiirettä pitää. Topi sai rakennusluvan suojelualueelle vain sillä ehdolla että jätevedet johdetaan umpisäiliöihin. Viimeiset viikot Risto on kaivanut isoja monttuja joihin valetaan vain kansi ja seinät, hiekkapohja toimii kustannusten minimoijana. Mökkien viemärijohdot päättyvät näihin isoihin betonisäiliöihin.
Yläosasta lähtee piilossa oleva putki joka johtaa hulevedet pitkälle järven selälle.

Rakennustarkastaja kuuluu samaan metsästysseuraan ja rotareihin kuin Topikin. Siksi hänen käyntinsä rakennustyömaalla ovat harvalukuiset, jätevesitarkastuskin meni puhelinsoitolla. "Kyllähän Topi sinä ne asiat osaat" -sanoi tarkastaja ja lekotteli itse Topin rakennuttamalla huvilallaan kuivajärven rannalla.


Olisihan se puustollekin hankalaa ja kallista rakentaa kaksivesijärjestelmiä joissa pesuvedet imeytetään maastoon ja mustavesi umpioidaan. Näin kevyemmällä investoinnilla on hyvä ja näin ne ennenkin on tehty. Raakavesi otetaan harjun toiselta puolelta Kaukjärvestä ja suodatetaan keinopohjavedeksi harjun läpi. Lokkeja vain lentelee satamäärin suodatusalueella kun he noukkivat helppoja kalansaaliita puppausputken purkuputken tienoilta. -sellaista se on nykyajan teknolokia.

Topi, rakennustarkastaja ja rakennuslautakunnan puheenjohtaja valtuuskuntineen viettivät ikimuistoisen hiihtolomaviikon toissavuonna Levin maisemissa. Siellä suunniteltiin ja pohdittiin tulevaa mökkikylää ja sen kaikenkaikkista piristysruiskevaikutusta koko Huhtiniemen seutukunnalle.

Nyt ollaan jo loppusuoralla. Harmi vain että Riston työmaa on loppumassa. Muutama omakotirakentaja on käynyt kyselemässä perustustenkaivuuta tontilleen mutta ei niissä paljoa työmaata ole. Haluavat niin moni myös jotakin kuitintapaista niinkuin se nyt kenekään etu olisi jotain arvonlisäveroja maksella. Todella niin harmittava takaisku oli tuo kotitalousvähennöskin pimeille urakoille, ennen asioista saattoi sopia ja tehdä asioita vailla turhia pyrokratioita. Rahat perslakkariin, kossupullo huiviin vielä harjakaisiksi ja kumpikin osapuoli oli tyytyväinen.

Kuumuus

Ristolle tulee hiki ihan jo vain nostoauton touhua katsellessakin. Suuta kuivaa ja päätä jomottaa. Nosturimies tiesi kertoa että tuollaista vanhaa lattianliukkausmittaripossua ei tulisi syödä suihin surminkaan. Tanssilattioita liukastetaan boorihapolla ja se kulkeutuu väkisinkin sian nahan läpi kudoksiin. Boorihappo on kauheaa myrkkyä ja allergisoinut jo puolet esiintyvistä artisteistakin.

Ristoa alkaa etomaan kun hän miettii minkälaista lihaa sitä on tullut syödyksi. Hän menee hetkeksi parakkiin huilaamaan. Lattialla se osittain syöty raato rönöttää suu virneessä. Riston on pakko mennä ja potkaista sitä kiukuspäissään. Parakissa on yksi vanha propelli katossa joka kierrättää edes hieman ilmaa, muuten hän varmaan antaisi ylen.

Parakin pöydällä on Juuson jälkeensäjättämä oppikirja jota hän aina vapaa-aikanaan lueskelee. Risto ei voi ymmärtää mitä järkeä on opiskella kieltä jolla ei pärjää muuta kuin tohtori Ammondin tai Paavin juttusilla ollessa. Toisaalta jotkut sanat ja termit ovat helpostikin johdettavissa, kuten esim Riston jalassa oleva ärhäkkään vyöruusun nimi, -remmi rosacea.

Parakin ikkunasta Risto huomaa kuinka talonpystysporukka on lähdössä kirkonkylälle syömään ja myös hän menee ulos jotta voi änkeytyä mukaan.