On niin hauska kotiin palata.

Pankkiautomaatilla Ristolle valkenee että tili on tyhjä, peräti miinuksella. Kone jopa imaisee koko kortin niin suhaus vain kuuluu, -masentavaa.

Nälkä.


Hän ajaa Prisman lastauslaiturin viereen ja kysyy tupakilla olevilta vihreätakkisilta olisiko heillä antaa mitään poisheitettävää ruokaa. Esimiehenoloinen nuorehko nainen menee sisälle ja tuo yli myyntiajan olevia pasteijoita ja maitoa.
Risto kiittää ja menee pupeltamaan parkkialueen laitaan.

Läpi Nummelan ja Kehä II kautta tullaan jo Olariin. Koti tuntuu todella hauskalta nähdä pitkästä aikaa. Kaikki nuo tutut nurkat ja pihatiet. Ovessa on vain outo nimi!

NILJANDER

-mitä tämä tarkoittaa?

Risto kokeilee avaintaan oveen mutta se ei sovi. Soittaa ovikelloa ja nuori nainen tulee avaamaan, perässään taapero joka tarraa naisen jalkaan kuin ikihonkaan.

-päivää

-päivää, en osta mitään.

-no olen tämän talon isäntä.

-ette ole, tämän talon isäntä on töissä.

-olen Risto Tamlander, kukas te olette?

- Jaana Niljander, olemme vuokranneet tämän Sarilta, oletkos sinä se kuuluisa kadonnut Risto?

-kuuluisasta en tiedä mutta missä Sari on?

-ettekö tiedä? Sarin äiti kuoli ja he muuttivat äitinsä entiseen kotiin Järvenpäähän.

-he?

-niin, lapset ja Sari ainakin.

-ainakin?

-en minä muusta tiedä, isäni Rolf hoitaa hänen asioitaan, häneltä tämän talonkin vuokrasimme. Sinun loput tavarat ovat tuolla katoksessa pressun alla, voisitte hoitaa ne pois jotta saamme omat pihakalusteemme sinne suojaan talveksi.

Riston päässä pyörii nyt enemmän ajatuksia kuin sinne oikeastaan mahtuukaan. Hän menee kohti pihakatosta sekavin miettein.

Vorssaan

Suntio huutaa kovaa, sulkee oven perässään ja juoksee jonnekin. Risto ei myöskään aikaile. Hän pujottautuu pois makuupussistaan menee takakautta ulos ja asettaa irroittamansa laudat joten kuten takaisin paikoilleen. Siirtää vielä seinänvierustalla nojallaan olevan vanerilavan seinälautojen painoksi.

Kivistä hautuumaa-aitaa kumarassa seuraten mies hiipii autolleen ja kaasuttaa nopeasti tiehensä. Forssaa lähestyttäessä häntä vastaan tulee poliisiauto ja ambulanssi. -Minnehän nuokin jo näin aikaisin? -miettii Risto ja ajaa itsekin poliisiaseman kautta vain tarkistaakseen onko hänen vanha Mazdansa vielä sen pihalla.

Autoa ei näy, varmaan siirretty varikolle ja ehkä jo huutokaupattukin. Joku sai siitä hyvän pelin kunhan teki siihen ensin kansiremontin. Olisikohan minun aika mennä jo kotiin, pohtii mies kuumeisesti. Nälkäkin on ja ruokoton olemus. Vanhassa maatuneessa ruumisarkussa makaaminen ei ainakaan fressannut vaatekerran tuoksua.

Risto muistaa vanhan TV-näytelmän Jönni Lumbergista. Jönni, eli Erkki Pajala sammui ja ystävänsä luulivat hänen juoneen myrkkyä viinapullosta. Kuin aitona kuvajaisena Risto muistaa vielä vuosikymmenien jälkeenkin vuorosanat. -Joit myrkyn, myrkyn joit!

Jönni meni silloin jo valmiiksi pötkölleen ruumisarkkuun odottamaan noutajaansa. Ei sellaista tullut koska viinaahan hän vain oli juonut, mutta kaverit luulivat viinapullossa olevaa myrkkyä juoneensa.

Risto ajaa Liesjärven kansallispuiston alueen parkkipaikalle ja peseytyy kuivajärvessä. Heittää multaiset rytkynsä roskasäiliöön ja ottaa matkalaukustaan ainoan vaihtovaatekerran ja pukeutuu. Parta jää ajamatta koska koneen akku on tyhjä ja perästävedettäväkin on uupeluksissa.

Karkkilassa hän menee pankkiautomaatille.

Yö työkaluvajassa

Risto ajaa läpi Urjalan sekä Menosten, Matkun sekä kaasuttaa Koijärven kautta Tammelan kirkolle.1400-luvulta olevan kirkon vieressä seisoo hakkapeliittapatsas. Nämä Riston hallussa olevat Hakkapeliittajohtajan tavarat olisi sopiva haudata sen edustalle eikä varsinkaan minnekään kansallismuseoon kiikuttaa.

Hakkapeliittapatsaaseen on kaiverrettu 1600-luvun ruokatapaohjeita rahvaalle, joita Ristonkin olisi ehkä hyvä joskus noudattaa:

” Olla ensimmäisenä kaivamassa vatia on sopimaton tapa, kuin myös syljeskellä pöydälle eli seinille on siivoton. Kädet pyyhitään siivosti pöytätuukiin. Sieraimista pitä pois oleman rään riettaus. Siivotoin on myös se nauru, joka suun levittä rypistäin posket ja paljastain hambaat".

Risto katselee ympärilleen mistä tähän hätään lapion vielä löytäisi. Yö on jo näppeimmillään ja kaivaminen tuskin paljastuu. Risto kiertää kirkkoa ja huomaa suntion ja hautausmaanhoitajien työkaluvajan. Lautarakenteinen vaja on tiiviisti säpissä mutta takapuolella on irrallisia seinälautoja.

Mies vääntää muutaman laudan irti ja kömpii sisälle pimeään. Ei uskalla sytyttää valoja mutta löytää lapion käsikopelollakin. Hiekkainen maa ei suuria ponnisteluja vaadi että metrinen kolo syntyy. Sinne roippeet ja kuoppa umpeen, yö on jo pitkällä ja kuukin jo mollottaa.

Lapiota palauttaessaan Risto miettii josko voisi viettää yönsä vajassa. Autossa nukkuessa joku voi tulla kyselemään ja pois hätistämään. Aikaisin ylös ja matkaan, ei kirkonväki ihan aamuula töitänsä aloita. Makuupussi matkassaan Risto menee takakautta vajaan ja palauttaa lapion telineeseensä. Silmä ei erota mitään mutta yhdellä seinustalla on jokin iso laveri tai oikeastaan kaukalontapainen. Haisee mullalta mutta saa kelvata. Risto menee umpesukkeluksiin makuupussiinsa ja ei lainkaan tajua koisaavansa hautaa avattaessa esiintulleessa vanhassa ruumisarkussa.

Aamuauringon jo pilkistellessä Risto havahtuu vasta kellon käydettä seitsemää kun vajan ovea ropistellaan. Suntio on tulossa ottamaan kukkienhoitajille esille työkaluja. Juuri hänen peremmälle päästyään Risto nousee ylös hänen vielä ollessaan umpisukkeluksissa makuupussissaan.

Riemukaari

On Pariiseja täynnä tämä maa, -laulaa Risto ja poikkeaa muistomerkille joka on kuin riemukaari





Pahainenkin ruostunut hökötys tuhahtaa hän ja jatkaa matkaansa. Mies saapuu jo hämärän laskeuduttua Juuson nurkille. Rakennus on helppo tunnistaa uusista ikkunapokistaan ja korjatusta katosta. Onkohan remontti ollut kalliskin ja liekö museovirasto valvonut kovastikin öitään? Pihalla vielä lavetillaan vanha veturikin odottamassa kunnostustaan. Tohtinisiko mennä sisälle vai antaisiko rauhallisten ihmisten viettää koti-iltaansa? miettii Risto autossaan. Kiiltävätukkainen herra kulkee sisällä kirjaston ja ruokasalin väliä. Lukee varmaan kotiläksyjään koska huulita miltei voi laskea "citius , altius , fortius". -Mitäs minä tälläinen kesseli turhaan poikkean häirimään, taidan jatkaa Tammelaan hakkapeliittapatsaalle ja palautan nuo pokstoolarit ja klootin niiden alkuperäiselle omistajalle. Risto jupisee yksikseen ja protpottaa tiehensä.

Maantiellä

Risto tahtoisi jäädä mutta moottorie on kuuma, -tulee mieleen kun mies katsoo vastaan tulevaa liikennettä.





Minne sitä nyt menisi? Hyvärisen Juuso asuu vanhassa pappilassa Toijalan liepeillä, menisiköhän nyt sinne loisimaan? Josko veturimuseolta löytyisi joku vanha junanvaunu jossa voisi koisailla vielä pari päivää. Risto tutustui Juusoon Pöljänterin välityksellä kerran Minkiön höyryveturipäivien yhteydessä. Silloin mentiin porukalla höyryjunalla ihan Porvooseen asti. Lahdessa on kylläkin juuri nyt jotkin pienoisrautatiemessut, toivottavasti mies ei ole siellä vaan kotosalla.

Toijala ja Viiala on muutenkin katoavaa seutua. Vuodenvaihteessa kyltit revitään alas ja tilalle laitetaan uusi nimi "AKAA". Mitenköhän se taipuu? Ristisanatehtävistä tuttu nimi ja kirjaimia säästeliäästi käyttävä. Onkohan jo uusi vaakuna suunniteltu? Korkeamäen Esko kirjoittaa Viialan historiikkia nyt kun vielä ehtii, kohta Viiala on menneen talven lumia. Toisaalta voiko historia loppua, kaipa se sitten loppuu kun nimi muuttuu ja kunta lakkaa olemasta.

Trabant kuljettaa

Risto ajaa huoltoasemalle tankatakseen ja vasta täällä havaitsee kaksitahtiauton hankaluuden. Valmiiksi sekoitettua öljy-bensiiniseosta ei ole saatavilla vaan se pitää itse tehdä. Risto tankkaa kolmisenkymmentä litraa ysivitosta ja ostaa sisältä litran moottoriöljyä. Kaataa öljyn tankkiin ja alkaa heiluttelemaan autoa hullunlailla saadakseen seoksen homogeeniseksi.

Tankkauspisteellä on muitakin ja katselevat touhua huvittuneena. Eräästä rekasta tulee kaksi isoa korstoa ja ilman sen kummempia kyselyjä alkavat hekin heiluttelemaan trabanttia niin että Risto jo pelkää jousien irtoavan kiinnikkeistään.

-Matti Louekoskellakin on tälläinen samanlainen, sanoo toinen miehistä ja hetkuttaa niin että ovet natisevat ja takahuslaarin pokstoolit vaneriaskissa helisevät.

-No joo eiköhän se jo ole sekaisin, kiitos vaan -sanoo Risto ja istuu jo piiliinsä.

Hän ohittaa Kälviän keskustassa rakenteilla olevan tornitalon toistamiseen ja huomaa ihmeekseen miten se on muutamassa päivässä kasvanut korkeutta kummasti. Varmasti ne laittaa siihen vielä jonkun piikin tai korokkeen katolle jolla siitä sitten tulee nippanappa suomen korkein asuntokerrostalo, -holjia noi pohjalaiset.

Harmitus

Ristoa harmittaa todella että pussisavusaunassa ei saanutkaan aidon tuntuista saunanautintoa, hän vain poltti itsensä pahanpäiväisesti. Mies alkaa vielä miettiä Arrun teesejä, mustaa kivikasaa, matalaa oviaukkoa ja tummia seiniä.

-Entäs jos lyödään oviaukkoon alas ja ylös poikkilaudat, tuodaan iso musta kivikasa saunan nurkkaan, eloksoidaan pussialumiini tummaksi, niin olisiko se aidompi ja tunnelmaisempi?

Muu porukka kohauttelee harteitaan ja pyytää jo heivaamaan koko ajatuksen. Laita vaikka savuinen kaasunaamari päähäsi ja silmät kiinni, menet nokiseen kuumaan koppiin ja kuvittelet olevasi savusaunassa niin siinähän sitä, -toteaa jo Josefkin Riston haikailuihin.

-Niin juuri, hieno idea! Tummennetuilla laseilla varustettu savustettu vappunaamari, aletaan myymään sellaisia, -Risto innostuu jo taas uudestaan.


Skeptinen muu porukka alkaa jo kyllästymään koko Ristoon sekä hänen juttuihinsa ja ehdottaa kotiinlähtöä. Niinhän siinä käy että seuraavana päivänä vanha Trabant kyydissään Risto protpottaa kohti etelää.

Koesaunonta

Ollaan osoitteessa jonka nimeä ei Risto edes osaa lausua, -kurjaa.
Kammarissa katsotaan TV:tä samalla kun sauna lämpiää. Viron pressavaalin ratkesi. Holja juttu kun Viron uusi presidentti on näöltään kuin Johannes Koroma. -mies kuin Ilves vaikka ei ole Mikaelin isä.

No lopulta sauna alkaa olla jo tarpeeksi lämmin. Risto käy nopsaan vaatteet päällänsä puhkaisemassa ilmastointihormiin menevän folion. Lauteiden alla olevalle korvausilmaventtiilille avataan myös ilma-aukko. Kanavapuhallin kytketään päälle ja savu saa poistua.

Muita vapaaehtoisia saunojia ei ole kuin Risto Rohkea. Aivan alasti hän hipsii löylyyn ja sulkee oven perässään. Kuluu vain muutama sekunti kun kovan rytinän kanssa punanahkainen mies juoksee takapihalle ja pyörii aivan hulluna märällä ruohikolla.

Alumiini oli polttavan kuumaa ja se nyt poltti miehen jalkapohjat, kesselit sekä persukset rakoille. Muu porukka käy heittämässä pyyhkeitä lauteiden pinnalle sekä lattialle. Nuo hyväkkäät vain nauravat kun Risto manaa ja pyytää rasvaa iholle nouseviin vesikelloihinsa.

Sitkeä sissi menee kuitenkin uudestaan hetken päästä istumaan lauteille ja viipyy siellä muutaman minuutin. Tulee lopulta pois ja ottaa jääkylmän suihkun.

Tuote vaatii hieman jatkokehittelyä -sammuttakaa kiuas, Risto sanoo muille miehille hiljaa ja kallella kypärin.

Syksy on saapunut, hiipinyt salaa myös Kälviän kunnaille. Vahterat kellastuvat ja vahterarokko iskenyt nuoriin yksilöihin.

Savuilua

Nyt ei auta kuin odottaa jotta termostaatin naksaus kuuluisi ja ilmoittaisi savusaunapussin olevan valmis. Heinos-Arru on samanlainen skeptikko kuin Humppiskin ja löytää kokeilusta monta epäkohtaa.

-Miksi tuollaisia alumiinifolioita kukaan saunaansa levittäisi, sellaisethan ovat jo valmiiksi paneleiden alla?

-onko edes sallittua savukaasuja johtaa ilmastointihormiin ja oikea savusaunahan on musta nokikoppi eikä mikään kiiltävä alumiininen peilisali?

-savusaunan peruselementit ovat musta noki, savuiset seinät, musta kivikasa nurkassa ja matala oviaukko yhdistettynä korkeaan kynnykseen, ei tuollaista voi alumiinipussilla korvata.


Risto antaa miehen jupista, hän itse on varma asiastaan. Samanlailla kalasavustuspussille aikoinaan skeptikoitiin mutta menestyshän siitä tuli. Risto tuntee Hope Smoke Finlandin perustajan ja idean isän varsin hyvin. Hän teki ensimmäiset versiot kotonaan ihan itse ja haki patentit sun muut. Paha moka tuli hänelle kun Espanjassa asuva suomalaissyntyinen huijari sai hänet kirjoittamaan jälleenmyyntisopimuksen.

Sopimuksessa oli kirjattu iso myyntipalkkio jos espanjalainen saa aikaiseksi miljoonan kappaleen kokonaistilauksen ensimmäisen edustusvuoden aikana. Vastaavasti kalasavustuspussifirmalle oli luvassa iso sopimussakko ellei se pystyisi toimittamaan tarvittavaa määrää ajoissa.

Siinähän kävi välillä ohraisesti. Espanjalainen puliveivasi jonkun bulvaanin kanssa joulukuun viimeisellä viikolla sen tilauspaperin ja kalapussimies ei pystynyt millään viikossa toimittamaan tarvittavaa määrää tuotteita. Heti tammikuussa espanjalainen vaati korvaussummaa ja vei lopulta asian käräjille. Ei siinä auttanut muu kuin panna firma konkurssiin ja aloittaa kaikki alusta. Patentin oli tuo mies onneksi ottanut omiin nimiinsä eikä firman nimiin. Savustuspusseja myydään kuitenkin nyt maailmanlaajuisesti niinkuin kohta myydään Riston pussisavusaunojakin.

Että semmosta peliä.

Prototesti

Josefin palattua vilvoittelureissultaan Risto kertoo tuon savusaunapussi-ideansa miehelle. Skeptikko Josef ei heti lämpene mutta Riston jänkättyä ja jänkättyä suostuu kokeilemaan ideaa käytännössä.

Josefin tuttava -Heinosen Arru asuu rivitalossa Kälviän keskustassa ja hänen luokseen saapuu seuraavana päivänä ryhmä rämä. Rautakaupasta on hankittu muutama rulla alumiinifoloita ja lämmönkestävää teippiä. Kalasavustuspussi, kokeiluhalua ja intoakin on joten rivitalon terassilla alkaa saunapussin rakentaminen.

Pussi valmistuu nopeasti, joskin kallista alumiinia kuluu joltisenkin verran. Pussiin on tehtävä vielä ilmatäytteisenä oviviritelmä joka aukeaa kun saunan ovikin avataan. Nyt pölynimurin poistoilma johdetaan suureen pussiin -joka on ensin levitetty saunan sisätiloihin. Lauteet jätettiin ulkopuolelle jotta ne eivät savuuntuisi.

Pussi täyttyy hitaasti kuin kuumailmapallo. Ikkuna peittyy ja tulee pimeä. Puhkaistaan reikä valaisimen kohdalle ja myös oviaukkoviritelmä viimeistellään. Laitetaan kalasavustuspussi kiukaan päälle ja suljetaan ovi. Silloin huomataan että kiukaan kytkin onkin kiukaan kyljessä eli folion takana. Sekin joudutaan vielä puhkaisemaan esille ja kiuas kytketään neljän tunnin asentoon.

Ilmanpaine on pussin sisältä pois mutta alumiini pysyy silti hyvin ryhdissään, lauteiden muoto piirtyy alumiinifolion alta kuin jättiläismäinen portaanmuotoinen suklaalevy.


Sauna lämpiää ja jännityksellä odotetaan savun oleentumista jotta päästäisiin testaamaan onko tästä savusaunan korvikkeeksi. Risto miettii jo itseään kymppiuutisten kevennöksen päätähtenä.

Kuningasajatus

Risto vaipuu hetkeksi unenomaiseen horrokseen ja havahtuu säpsähtäen. Hänelle syntyi ajatus, -kuningasajatus. Myös taajamissa ja kerrostalosaunoissa tulee saada nauttia savusaunan tunnelmasta. Savukalaa kaipaaville kehitti yksi heppu savustuspussin, miksei siis voitaisi tehdä pussisavusaunaa?

Suuri alumiininen pussi jossa olisi leppälastutasku kiukaan päälle asetettavaksi. Yhdessä nurkassa olisi hormiliitäntä savun johtamiseksi tuuletuskanavaan. Pölynimurin poistoletkulla tämä alumiinfoliopussi puhallettaisiin saunan sisuksiin ja leppälastupussi asetettaisiin sähkökiukaan päälle. Odotettaisiin tunti kaksi ja savu olisi aikansa viipyillyt kunnes savusauna olisi valmis. -Mainio idea.

Pötköllään

Risto ummistaa silmänsä ja mieliin piirtyy etiäinen lapsuudesta.

Hän meni parivuotiaana isän kanssa mummolan savusaunaan ja äiti tuli hakemaan häntä sieltä aikaisemmin pois. Äiti kietoi hänen lämpimään savunhajuiseen pyyhkeeseen ja olo oli tosi lokoisa.

Pötkölleen

Siitä onkin tovi aikaa jolloin Risto on viimeksi saunonut savusaunassa. Pimeää ja nokista mutta oikein pehmeät ja viipyilevät löylyt. Välillä pirskahtelevat, hieman savuiset mutta pyöreät ja erityisen antavat tälläkin kertaa. Ei lainkaan tanniiniset vaan pikemminkin häivähdys pähkinää ja ripaus tervaa on aistittavissa tässä alkukantaisessa ja aidossa ympäristössä tapahtuvassa puhdistautumisrituaalissa.

Josefin mentyä välillä ulos vilvoittelemaan Risto oikaisee itsensä hetkeksi lauteille pitkälleen. Näky olisi hieman rietaskin jos joku vai-ihminen sattuisi ovesta sisälle pyrähtämään ja pimeän seasta jotakin sattuisi vielä eroittamaan.

Auringonlasku

Viimeistä pesällistä valvoessaan miehet katsovat tovin auringon painumista mailleen, eli Perhojoen ulapan taakse.

Rappari Ransu

Josef kertoilee omia elämänvaiheitaan pöydän ääressä. Ennen tanssikiertuehommaansa hän oli rakennuksilla sekalaisissa hommissa mutta hän myös jonkin aikaa rappaili omakotitalojen sisä- ja ulkoseiniä. Josefilla on outo tapa innostua kertomuksistaan ja selvittää asiat juurta jaksain. Pitää oikein mennä katsomaan vanhaa rakennusta joka on rapattu puurimojen päälle. Lisäksi koukataan metsän halki eräälle uudisrakennukselle joka on rapattu kevytharkkopinnalle.

Risto katsoo kaunista neitseellistä puhdasta pintaa ja miettii että tuossapa olisi nuorisolle oiva paikka tuhria spraypullolla, -jos tuo talo olisi etelässä.



Vanhalle talolle löytyy näemmä täältä maaseudultakin uskaliaita töhertelijöitä.




Ketturassukka sensijaan taitaa olla mennyttä kalua. Ei tuosta enää nouse, siirtynyt lopullisesti paremmille kana-apajille.

Turinointia

Kahveet valmistuvat hyvin puuhellallakin. Oikeasti hella on tiiltä ja terästä mutta käyttöenergiana on puu, -siitä moinen nimitys.
Kahvien juonnin jälkeen käydään välillä lisäämässä puita savusaunan tulipesään ja tullaan uudestaan pirttiin. Josef ja Risto istuvat ison ja varmaankin sata vuotta vanhan pirtin pöydän ääressä. Lohmitaan pekonimakkaraa ruisleivälle ja hörpitään olutta. Risto kertoilee mielikuviaan Kälviän kehityksestä ja yleisilmeestä, hänhän on pitkän tauon jälkeen uudestaan näissä maisemissa. Vaikka toisaalla paikat ränsistyvät niin silti kunnanisät ovat rakennuttamassa suomen korkeinta kerrostaloa kunnan keskustaan.




Sellaista se on aina joka puolella suomea, jollain osa-alueella pitää rehvastella vaikka tienviitat todistavat että rahasta on puutetta, toteaa myös Josef.

Savusaunalla

Savusauna on vielä kesken kunnostuksen. Kimröökirasva on sivelemättä seiniin ja lauteetkin hieman lahot. Savusaunan seinien tulee olla niin mustat että ihmiset saunasta tultuaan ovat mustemmat kuin sinne mennessään. Puita laitetaan kuitenkin kiukaan alle ja ehkä myöhään illalla se alkaa olla kylpemiskunnossa.

Mennään päärakennukseen ja laitetaan kaffepannu tulelle. Josefilla on vanha puuhella jossa tulee makoisat kahveet. Hörpitään ja ryystetään ja puhutaan miesten juttuja, niinkuin vain miehet voi tehdä.







Perjantai tulomatka. Elävä kalastaja, hihnakäärme ja kuollut kabipara.

Kauppareissu

Koukataan vielä Prisman kautta ja kassit kilisten palataan autolle.
Risto kyselee Josefilta oliskohan täälläpäin kaivurimiehelle työpaikkoja?
Kaivurimiehistä en tiedä mutta paikallislehdessä haettiin suoromarkkinoijaa johonkin kaalimatofirmaan, kysypäs sieltä. Järjestävät joitakin tuote-esittelyjä ja tarvitsevat referenssejä, vaikka vaikutti siinä ilmoituksessa enemmänkin naisten hommilta. Kotikutsuja ja verkostomarkkinointia. -Josef kertoo.

-Suoromarkkinoinnista en tiedä mitään enkä mistään kaaliperhosen toukistakaan, en myöskään kalaverkoista, joten tuskin on minun hommia. Kun olisi jotain perustavaa laatua olevaa tonttityötä. Pohjustaisin ihmisille uuden pytingin paikkoja ja sensellaista maan kaivuuta, siinä olen hyvä ja pätevä.




Pusero. Mutta kenen ja miksi? Torstai tulomatka.



Ei ole kettu vironnut vieläkään. Mutta niin kauan on toivoa kun on karvaakin jäljellä.

Kulttuuriopistolla

Miehet syövät seisovasta pöydästä ja erottuvat kyllä muusta kulttuuriopiston väestä. -Kuinkahan paljon tännekin kaadetaan valtion rahoja, pähkäilee Risto. Kulttuuria olla pitää, pelkkä rahan perässä juokseminen turruttaa, toteaa taas Josef.

Taide, kulttuuri ja musiikki jakavat ihmiset moneen leiriin. Suurimmat riidat saadaan ainakin silloin aikaiseksi jos jonkun poliittisen yhteenliittymän taholta pitää yrittää jakaa avustusrahoja yksimielisesti ja tasapuolisesti. Tämäkin keskustelu polveilee museoista taiteeseen ja urheiluhalleihin kun miehet pupeltavat kaalilaatikkoaan.
Josef tulee paluumatkan aikana tietoiseksi että Risto on vielä talvisella hevoshoitoreissullaan ja odottaa saavansa majoittua pariksi päiväksi leväplantaasilla.
Lämmitetään sitten savusauna ja mennään sitten Kälviän Alkon ja marketin kautta tankkaamaan hieman einestä -toteaa Josef. Ei siitä miehestä oikein ota selvää onko Risto toivottu vieras vai ei.


Akkumalaattorikin on tuotu kierrätykseen. Kahdella kierteellä suorin vartaloin tien penkalle, vaikeusaste viisi. Keskiviikko tulomatka.




Keskiviikko menomatka. Onko tälläistakin? Ostaisitko tämän viskaajalta aitoa monikukka-
hunajaa?

Tulipalo

Ohitetaan myös talo joka on vain hiiltynyt rauniokasa. Onhan leväkasvattamosi palovakuutukset kunnossa? -kysyy Risto välillä.

On, on. Jos huonosti alkaa mennä niin tiedä vaikka ne merivesialtaat jonain päivänä palaisivatkin maan tasalle, vastaa Josef. Risto kertoo kuinka vähästä se suurikin katastrofi voi tapahtua. Turun palo neljäs syyskuuta 1827 sai alkunsa teurastaja Hellmanin piian huolimattomuudesta.

Helmann oli jättänyt piian vartioimaan talipataa joka lämpeni avotulella. Tuo piika oli huolimaton ja palo pääsi alkamaan. No valkeahan levisi ensin Hellmanin taloon ja kohta oli koko Aningaistenkatu ilmiliekeissä. Siinä meni heti senaikaiset raatihuoneet ja hovioikeuden presidentin asunto. Kuumuus oli niin kova että vaikka tähtitorninmäellä torni säilyikin niin sen akkunalasit sulivat, vaikka se sijaitsi 200 kyynärän päässä lähimmästä palopaikasta.

-Joutuiko se piika korvaamaan kaikki vahingot? -kysyy Josef


Tiistai tulomatka. Varmaankin hääparin auton hännästä irronnut kenkä.









Tiistai menomatka. Auton ja koivun kiihkeä kosketus. Kierrejousi ja laturi jäi jäljelle.