Joulupohdinnan 19. luukku

Pohdinta 19. Niin. On joulutervehdysten aikaa. Sähköyhtiökin lähetti perinteisen joulutervehdyksensä. Oli oikein laskenut mitä se tervehdys merkitsee vuositasolla lisää keskimäärin eli 80 E. Mutta minullapa on ilmalämpöpumppu ja minulle se korotus maksaa tällä kertaa 65 Euroa lisää vuodessa. Mutta ehtiipä niitä tulla vielä uusia vuoden mittaan. Kyseessä oli Kraft&Kultur sähköyhtiö joka siis on tavarantoimittajani. Toisaalta mitään varmuutta minulla ei ole tuleeko se sähköni oikeasti Vaasasta asti. Onhan se varsin pitkä matka kuljetella. Fortum Distribution on jakeluyhtiöni ja myös he nostelevat omaan tahtiinsa sähkön kuljettamisen hintaa. On kuulemma nämä asiakkaiden hakkurivirtalähteet sellaisia että aina vaan kalliimpia investointeja tulee siirtoverkkoon. Siirtäminen on jo nyt saman hintaista kuin itse sähkökin ja verot on se kolmas partikkeli. Kun tuo siirtäminen on niin kallista niin luulisi logistiikkaratkaisuja olevan. Tuotaisiin vaikka junalla tai sitten konttikuljetuksena koko vuoden tarve kerralla, eikä pikkuhiljaa niinkuin nyt. Vaasasta lähtee niitä Rabben laivojakin. Ottaisin koko vuoden sähköni kerralla tuohon pihalle konttiin jos halvalla saisin. Tai sitten pitää alkaa kaatamaan pihapuita ja korvata ne kaikki kauniilla ja tehokkailla tuulimyllyillä, sillä viisiin kuin Hollanninpojillakin.

Joulupohdinnan 18. luukku

Pohdinta 18.

Perinteiset jouluruuat ovat joillekin rasite mutta laatikkovalmistajille rahasampo. Lavakaupalla tuodaan laatikoita marketteihin ja altaat ovat kukkuroillaan kinkkuja.

Kinkku on varattu täksi päiväksi Kisun kaupasta. Kisuhan on monipuolinen mies ja laulu on hänen rattonsa, muttei sillä yksin elä. Kisu kertoo tässä myös ikävästä sairaudestaan.

Joulupohdinnan 17. luukku.

Pohdinta 17.

Niin. Maailma on täynnä ikäviä uutisia. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja syövät eläkesäästömme. Me tulemme siinä heti perässä ja joudumme järsimään pettua.
Olisikohan Thaimaalainen pettu paremman makuista, etenkin jos currylla oikein maustaa?

Seuraavasta kaavioista näkyy miten väestön ikärakenne on muuttunut nykyisin (vuonna 2006) versus 1917. Silloin aikoinaan oli paljon lapsia ja vähän vanhoja. Nyt pylväs on melko tasapaksu ja mötikkä vaan jatkaa nousuaan ylöspäin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin näkee mitä siihen on präntätty.

Joulupohdinnan 16. luukku

Pohdinta 16.

Katselin juuri kalenterin liputuspäiviä. Niitä on ollut seitsemäntoista vuodessa. Viimeisin lisätty taitaa olla Minna Canthin päivänä eli tasa-arvon päivänä. Ensi vuonna tulee uusin joulukuun kahdeksas Sibeliuksen päivä. Sitä en tiedä onko niitä aina vain lisätty, onko koskaan otettu pois?

Eikös Paavo Nurmi tarvitsisi oman liputuspäivän? Sitten olisi vielä Joulupäivän liputus. Laitetaan vielä edesmenneiden presidenttien liputus kaikille yhtäaikaa. Ja vaikkapa Topeliuksen päivänä. Pääsiäisliputuskin voisi olla. Oliskos muuta? No olis.

Miina Sillanpään päivä. Ensimmäinen suomalainen naisministeri, jokioislainen naiskansanedustaja.

Joulupohdinnan 15. luukku

Pohdinta 15.

Vaikka energiaa pitäisi säästää katu- näyteikkunavaloja poltetaan entistä enemmän. Liikerakennusten valaistukseen on hankala puuttua mutta moottoriteiden ja katujen valaistukseen olisi helppo tehdä säästötoimenpiteitä.

Nykyisin on olemassa valaisimia joiden ei kestä kylmälläkään kauaa syttyä ja sammua. On myös liikeantureita ja erilaisia navigaattoreita laskenta-algoritmeineen. Tehdään siis järjestelmä joka sytyttää moottoritien valoja sitä mukaa kun auto on tieosaa lähestymässä. Vastaavasti sammutetaan kun liikennettä ei ole.

Kello neljä yöllä olisi valtaosa hiljaisten tieosuuksien valoista sammuksissa ja ei siitä kukaan kärsisi kun ei siellä kukaan kuljekaan.

Edellisen öljykriisin aikoihin tässä kunnassa päätettiin säästää ja sammutettiin joka toinen katuvalo. Sähkömiehiltä meni urakkaan monta viikkoa ja kustannuksia syntyi varsin viljalti. Seuraavana vuonna ihmeteltiin miksei sähkölasku alentunutkaan?

Selvisi että katuvalaistuksen sähköt oli ostettu kokonaistoimituksena naapurikaupungin sähköyhtiöltä eikä koko järjestelmässä ollut edes energiamittausta.
Lamppujen lukumäärä ja teho kun tiedettiin asennusvaiheessa, niin mitä turhia siihen mittareita asentelemaan.

Joulupohdinnan 14. luukku

Pohdinta 14.

Kauneimmat joululaulut tuli kuunneltua Haapajärven vanhassa puukirkossa. Penkki ei ollut suunniteltu selkävaivaiselle mutta tunnelma oli harras. Sekä kanttori että pappi olivat sijaisia koska varsinaiset ovat äitiyslomalla.

Kolehtihaaveja oli kahdenlaisia. Kädestä käteen kulkevia jotka vaativat penkin päähän kuitenkin valvojan että se kulkee sukkelasti. Pitkävartisia, joiden käsittely onkin taidetta ettei sohi käytävän toisen puolen ihmisiltä silmälaseja rikki.

Pappi ja itse päälaulattaja oli varsin leppoisa vai-ihminen. Arvuutteli mikähän nimi kätkeytyy P.J. Hannikaisen nimen taakse, siis mitkä ovat etunimet? Kanttorikaan ei tiennyt, ehkä äijä olisi tiennyt tuli mieleeni. No sitten jollakulla yleisöstä oli tietoa tai googlasi kesken tilaisuuden kännykällä ja oikea tieto ilmoitettiin.

Mahtava mies P.J. Hannikainen.

Nurmeksesta kotoisin ja Jyväskylässä koulunsa käynyt niinkuin taannoinen työkaverinikin. Isänsä oli lukkari. Nurmeksiksi sanottiin myös alakouluaikoinani sellaisia monoihin kiinnitettäviä luistimia.

Joulupohdinnan 13. luukku.

Pohdinta 13.

Väinö tuskaantui omakotiasujana ja entisenä pienviljelijänä jatkuviin runsaslumisiin talviin. Jo toinen paha lumitalvi peräkkäin ja tuo polvikin vihoittelee, lumityöt eivät suju. Rauhalle hän kertoilee miten Paattisten kauppakeskuksen kyljessä olevassa kerrostalossa voisi asua pihatöistä vapaana.

Lyhyt matka kauppaan, pankkiin ja apteekkiin. Postikin tulee ovesta sisälle asti. Auton voi ajaa parkkihalliin ja saunakin lämpiää sähköllä. Taloyhtiössä on kerhotilaa ja harrastuspiiriä sekä naapurit lähellä. Ikiaikainen suvun perintötila pantiin myyntiin. Tästä on jo muutama vuosi aikaa.

Kaupat syntyivät uudesta velkarahalla, vaikka vanha koti oli vielä myynnissä. Muuttopäivä on heinäkuun ensimmäinen.

Rauha pakkaa katkerin mielin muistorikkaita tavaroitaan vinniltä, vain murto-osa mahtuu mukaan. Kaatopaikalle menevät liiterin ja vintin tavaroista suurin osa, mutta sitten vasta kun sukutila on saatu myydyksi.

Muuttopäivänä Väinö ja Rauha ovat saaneet poikansa avuksi traktorin ja peräkärryn kanssa. Vanha sohva nostetaan reunimmaiseksi kuormaan, laidat ylös ja matkaan. Rauha sekä Väinö istua pönöttävät törtevänä lakia uhmaten kuorman päällä seslongilla.

Entinen kotipiha on kukkeimmillaan ja kesä näyttää parastaan. Traktori kurvaa jo taloyhtiön asfalttipihalle. Kerrostalon muu väki istuu parvekkeillaan ja nousee katsomaan muuttokuorman saapumista sekä saapuvaa seslonkiväkeä. He ovat outo nähtävyys.

Mennään Väinö pois täältä ja äkkiä. Mennään takaisin entiseen kotiimme, sanoo Rauha itkua tuhertaen.