Toimialajärjestelyjä

Vuonna 1986 Instrumenttiryhmän potilasvalvontaosaston pahin suomalainen kilpailija osti koko osaston. Kaupassa siirtyi n. nelisenkymmentä suunnittelijaa ja teknistä tukihenkilöä Helsingin Vallilaan. Ostaja oli Datex.

Osa osaston väestä siirtyi myös Instrun tukitoimintoihin Espoon Kiloon, ketään ei irtisanottu, mutta moni lähti ns. "pitkin hampain". Teollisuuskadulla toimi ja toimii edelleenkin Instumentarium Datex, myöhemmin Datex-Ohmeda, myöhemmin GE-Healthcare. Itse tuotantoa he eivät siirtäneet alkuvaiheessa, koska uudisrakennus oli vielä keskeneräinen.

Jatkoimme potilasvalvontalaitteiden tuotantoa Datexille alihankintana vielä vuoden ja kun minun siirtymiseni aika olisi tullut, katsoin parhaaksi siirtyä toisaalle. Työmatka Helsingin keskustan liepeille oudoksutti ja uusi iso organisaatio jossa olisin ollut vain yksi noviisi, muiden organisaation jo paremmin tuntevien joukossa arvelutti myöskin.

GE-healthcare on nykyaikainen sairaalalaitevalmistaja, onhan GE-tietääkseni maailman suurin yritysrypäs. Ei Instrumentariumkaan mikään pieni ollut, vakavarainen ja monialainen. Moni muistaa minkälainen monopoli Instrulla oli esim. silmälaseissa.

Potilasvalvontalaitteissa on myös muotoilu tullut yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä.

Tälläisiä nykyisin.

Yhteistyöprojekteja

Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli paljon erilaisia yhteistyöprojekteja. Myös Kone Oy Instrumenttiryhmä osallistui niihin muutamallakin rintamalla. Yksi erikoinen oli ambulanssiprojekti. Muistaakseni ne kaikki oli tarkoitettu Karjalan maakuntaan.

Tamro oli merkittävä suomalainen ambulanssiautojen kalustaja ja Instrumenttiryhmä teki laitteita. Neuvostoliitosta tuli useita alareunan kuvan mukaisia autoja joihin Tamro teki sähköistyksen ja asensi useita lääketieteellisiä laitteita.

Instrumenttiryhmä sai tehtäväkseen modernisoida kyseisiin autoihin asennettavat Neuvostoliittolaisvalmisteiset defibrillaattorit jotka olivatkin melkomoisen eksoottiset. Laitteet tulivat ilman koteloa piirikorttien rakennussarjana. Olivatten pieltä haisevine muuntajineen ja outoine komponentteineen normaalin itätuotteen tuntuiset ja siis myös kolhon oloiset. Ei ulkonäön saa antaa hämätä, sillä kuitenkin niissä tuotteissa oli aivan ainutlaatuinen metodi jossa sähköpulssin toinen positio asennetaan otsalohkoon.

En ollut tuossa paljoakaan mukana koska tieni erkani toisaalle projektin loppuvaiheissa, mutta tyypillinen poliittinen yhteistyöprojekti jossa monenmoista ongelmaa riitti.

Tälläisille rungoille ambulanssit rakennettiin.

Potilasvalvontamonitori

KONE 565A oli edistyksellinen valvontamonitori teho-osastoille ja tietysti myös leikkaussaleihinkin.
Potilaan elintoiminnot näkyivät laitteeseen integroidun videomonitorin ruudulta. Monitorimodulin laitteeseen toimitti Salora Oy. Laitteen tehoyksikkö oli Finlandia Interface Oy:n käsialaa. Kuvassa näkyvä ruskea etupaneli taasen oli polyuretaania ja valmistaja oli Artekno Oy.

Etupanelissa näkyvät liityntämodulit voitiin kalustaa asiakkaan toivomusten mukaan, vaikkapa useammalla verenpainemoduleilla, lämpötilamoduleilla, EKG:n ja hengitystiheysmodulin lisäksi.

Tämän mallin ensimmäinen kehitysversio oli mustalla etupanelilla oleva vastaava laite,KONE 565. Sen heikkous oli monitorimoduleiden heikko laatu. Systeemin oli suunnitellut ihminen joka teki tuota projektia kovalla kiireellä ja vieläpä ensimmäistä kertaa elämässään oli kuvaputkipoikkeutustekniikan kanssa tekemisissä.

Pientä pulmaa aiheutti tässä A-mallissa kuvaputken 25 kV kiihdytysjännite. Laitetta sammutettaessa tuo kuvaputken suurjännite kytkeytyi kapasitiivisesti verkkolaitteen elektroniikkaan ja aiheutti läpilyöntejä. No, kun ongelmakohta paikallistui niin asia oli helppo korjata yhdellä transzorbilla eli ylijännitesuojalla. Komponentti purki tuon sähkövarauksen hallitusti maihin.

Olette varmaan itsekin joskus koskeneet kuvaputken etupintaan ja todenneet miten ihokarvat nousevat pystyyn staattisen varauksen ansiosta.

EKG vaunu

Se 80-90 luvun aika oli Neuvostoliiton kaupan ja kotimaisten hankintojen suosimisaikaa. Sairaalat ja laboratoriot suosivat suomalaista ja tuotekehitykseen sai tukea varsin viljalti.

Yli vuoden kehitelty liikuteltava monikanavainen EKG-piirturivaunu oli pettymys. Muotoilu oli huippuluokkaa ja siltä osin se sai palkinnonkin. Kokonaishinta muodostui kuitenkin liian kalliiksi ja myös lämpöherkkä piirturipaperi oli kallista. Tuotantosarja taisi jäädä kymmeneen yksilöön.

Potilasvalvontamonitoreiden suosio ja markkinat olivat tasaisen varmat. Sukupolvia oli kaksittain ja vienti veti. Jossakin vaiheessa Instrumenttiryhmä osti USA:sta vaikeuksissa olevan Burdick-nimisen sairaalalaitevalmistajan. USA:han alettiin toimittamaan 110V verkkojännitteellä ja Burdick-nimellä tuotteita.

EKG:n mittauksessa on tärkeää suodattaa 50 Hz verkkobrummi pois suuri-impedanssisesta sisääntulosta. Koska USA:ssa verkkojännite on 60Hz taajuista, etuasteen filtterit piti modifioida tältä osin.

Burdick oli myös pettymys. Paljon laitteita tuli takaisin ja yhteistyö jäi varsin lyhyeksi. USA:ssa on vahva protektionismi eurooppalaisia tuotteita kohtaan. Kaikki suomessa hyväksytyt ja testatut tuotteet piti vielä uudelleentestata USA:n standrdien mukaan sikäläisissä testauslaitoksissa. Muunmuassa kaikki sisäiset kaapelit tuli olla UL-hyväksyttyjä ja tuumamitoikuksella. Joten liittimetkin menivät uusiksi.

Tältä osin tuli myös pieni kämmi kun AWG-mitoitettuja liittimiä puristettiin millimetrimitoitetuilla puristimilla, eihän liitoksista tullut riittävän tiukkoja.

Burdick tekee nykyisin tälläisiä pienikokoisia EKG-piirtureita.

Defibrillaattoreita ja EKG monitoreja

Ja niinä päivinä (01.12.1980) minulle kävi käsky että Espoon Kivenlahdessa uusi työ tuli minun aloitettaman. Jo vuotta aikaisemmin Valcon työkaveri Helsingin toimipisteestä oli siellä aloittanut ja siksi minäkin olin jo aiemminkin tuolla Koneella haastattelussakin käynyt.

Valcon epävarma tilanne aiheutti varsin viljalti liikehdintää talosta ulospäin jo ennen sulkemispäätöstä. Minäkin ensin kieltäydyin työtarjouksesta, mutta samana päivänä kun sain tiedon lopettamisesta peruutin kieltäytymiseni.

Kone Instrumenttiryhmä teki mm. leikkaussalien valvontalaitteita ja monitoreja. Neuvostoliittoon oli saatu massiivinen tilaus jo tuotannosta poistuneesta systeemistä ja siihen hommaan tarvittiin vetäjä.

Teho-osastoilla mitataan potilaasta muunmuassa EK:ta ja verenpainetta. Kaikki tämä tieto välitettiin Koneen systeemissä keskusjärjestelmään ja 6-8 potilaan keskusvalvomon potilasmonitoreille.

Aina välistä saatiin myös tilauksia muista vanhemman sukupolven tuotteista. Eli suomen sairaaloille tehtiin myös sydänpysähdyksen elvyttämiseen tarkoitettua defibrillaattoria. Tuo vaunuissa oleva kuutio ja kuvassa myös Olli 431 EKG-monitori. Tuo niin monessa terveyskeskuksessakin oleva monitori joka piirtää sydäkäyrää. Se suunniteltiin jo Ollituotteen aikana ja sitä valmistettiin liki parikymmentä vuotta.



Itse defibrillointitapahtuma on aina hieman traaginen. Ihminen pitää herättää tai on jopa kuolemassa. Sähköpulssi pitää antaa juuri oikealla hetkellä jos sydän lyö heikosti tai on kammiovärinässä. Lisäksi ihoon palaa usein pienet läiskät ja potilas pomppaa ylöspäin.

Myöhemmin valmistukseen tuli potilasvalvontamonitorit joissa oli integroitu näyttö ja useamman suureen mittausliitännät. (verenpaine, EKG, sydämen minuuttitilavuus ja hengitystiheys)

Tässä esitys EKG:n ja defibrilloinnin fysiologiasta.

Ongelmia ja ongelmia

Marraskuussa 1979 kaikki Valco Oy:n työntekijät irtisanottiin. Suurimmalle osalle tehtiin uusi työsopimus Valmet Oy:n tytäryhtiön Finnvalco Oy:n kanssa. Tämä yrite kestikin sitten liki tasan vuoden. Ovet suljettiin lopullisesti vuoden lopussa 1980.
Pois piti lähteä.

Ongelmia oli saannossa ja perustamisen yhteydessä poliittinen peli ryvetti koko homman. Tehtiinhän niitä putkia kumminkin.

Kuvaputkitehdas ongelmissa

Ensimmäinen tilini ei ollut lopputili. Työsuhteeni Valco Oy nimisessä yhtiössä kuitenkin kesti vain keväästä syksyyn. Mutta tapahtui sen jälkeenkin...