Tapaus 3. Terassin lasi.

Aikoinaan koiraa ulkoiluttaessaan Risto kuuli että eilettäin oli naapuriin murtauduttu. Kuulemma perheenäidin kauppareissun aikaan oli takakautta, ikkuna rikkomalla menty sisälle, ja viety emännän korut. Vain kahden tunnin poissaolo päiväsaikaan, sai aikaan melkoisen ikävyyden.

Risto kävelytti koiransakin ihan siihen aidan viereen ja omin silmin totesi että teipattu ikkuna nyt oli.

Eli potentiaalinen asiakas, tosin jo ehkä myöhäistä. Ei turvavyönkään kiinnittäminen enää sairaalan sängyssä paljoa auttane. Ehkä seuraavaan tapaukseeen, mutta moni uskoo että se oli ainutkertainen.

On kuin haaskalle menisi jos hetikohta törmyyttää naapurin ovelle ja turvajärjestelmiä kaupittelee. Sydän voi murron kohteeksi joutuneella olla vereslihalla ja ikävä tunne voi sellaisesta kauppatarjonnasta tulla. Joku voisi tosin ilahtuakin, mutta koskaan ei etukäteen tiedä.

Risto päätti että jos pariskunta sattuu olemaan pihalla silloin kun hän tulee keikalta, siinä ohimennen autosta salkkuaan kanniskellen voisi maaperää tunnustella. Näin sitten kävikin, tosin vasta parin kuukauden kuluttua. Murrosta oli ollut juttuakin paikallislehdessä, joten muiden naapureiden kertoma asia oli näinollen vahvistettu.

Pariskunta oli ulkosalla pakkaamassa autoaan ja Risto esitti asiansa, aivan kuin hän ei olisi tiennyt koko kotimurrosta mitään. Mies oli kovin ystävällinen ja sanoi vaimoaan osoittaen että meillä tässä kävi jo kutsumattomia vieraita ja vaimon korut lähtivät matkaan. Risto kääntyikin vaimon puoleen, olisiko asiaa suojata koti vastaisen varalle?

Vaimo oli melko kiukkuisen oloinen ja sanoi poliisinkin sanoneen, ettei noille varkaille mitään mahda. Risto kertoi miten hyvin tilastojen mukaan järjestelmä tarroineen estää ennakolta. Jos sisälle tullaan niin ei se tekniikka tietenkään niitä rosvoja kiinni nappaa, pitää odottaa vartijan tuloon asti.

Rouva tyrmäsi senkin tilaston. Hän ei usko että mikään laite tai tarrat estä yhtään mittään, ne tulee jos on tullakseen. Mies hymyili Ristoon päin ja sanoi vaimolleenkin että onkohan asia ihan noinkaan?

Rouva oli selvästi asiaa miettinyt, eikä laitteiden sekä tarrojen ennaltaehkäisyvyyteen uskonut, joten Risto kyllä uskoi ettei asiaa kannattanut naapurin kanssa enemmälti jähnätä. -Hyvää illan jatkoa teille.

Tapaus 2. Lähestymiskielto.

Taannoin Risto kurvasi Hangontien mutkassa olevan omakotitalon pihalle. Postilaatikossa ei ollut, mutta ovessa oli jo kippuralle hapertunut geeneljääs -firman tarra.

Jo ovikeskustelussa selvisi että taloon oli asennettu hälytysjärjestelmä, mutta se ei ollut enää käytössä. Ovea avaamaan tullut vai-ihminen kertoi asuvansa nykyään talossa yksin, ja kaipaavansa järjestelmän turvaa kuitenkin.

Alueella ei tietääkseen ollut liikkunut mitään rosvojoukkioita, vaan entinen miehensä oli rouvallla pelon aihe.
Itse esittelyn lomassa Risto sai kuulla miten naisen ulkomaalaistaustainen mies oli äitynyt eron jälkeen uhkaavaksi, ja hänelle oli pitänyt hakea lähestymiskieltoa.

Lähestymiskieltokaan ei ollut kunnolla tehonnut, vaan mies oli pyrkinyt toistuvasti ovelle ja sieltä jopa sisälle asti. Nainen oli siis hankkinut vartiointiliikkeeseen hälyttävän hälytysjärjestelmän SOS-painikkeineen.

Tämä vuokrajärjestelmä oli kuitenkin alkanut itsekseen aiheetta hälyttämään ja siinä oli mennyt hermot. Asiakaspalvelusta oli etänä nähty että silmukka 3:ssa on vikaa ja huoltoneuvoja oli vain kehoittanut rouvaa tarkistamaan silmukka kolmosen.

Rouvan ääni muuttui oikein piukeaksi kun hän demonstoi Ristolle puheluaan huoltoneuvojan kanssa,
"silmukka kolme, silmukkakolme, -mistä hitosta minä tiedän mikä semmoinen silmukka kolme on? "

Ilmeisesti se oli jokin langaton ovianturi josta oli vastamagneetti irronnut, mutta ei asiakas sellaisia itse voi ei osaa korjailla. -ihme touhua kilpaijafirmalta, Risto tuumaili.

Risto kertoili esittelyn yhteydessä että heidän järjestelmänsä anturit nimetään ja tunnistetaan myös valvomopäässä oikeilla nimillä. Takaovi, etuovi, palohälytin pesuhuone, summeri, palohälytin olohuone, liiketunnistin eteinen, jne. Jos vikaa tulee niin asiakasta voidaan ensiapuna auttaa, kunnes huoltomiest tulee veloituksetta ja pikimmiten.

Risto esitteli myös tarroja joissa on vartiointilliikkeen tunnus ja kameran kuva. Niitä voitaisiin laittaa riittävästi ja strategisiin paikkoihin. Lisäksi järjestelmässä on myös SOS-painike, jota käytettäessä hälytyskeskus ottaa välittömästi yhteyttä. Rouva tilasikin uuden järjestelmän.

Jo Riston pois lähtiessä rouva vielä näytti tulotien rinteessä olevaa autotalliaan. Ja tuonne sitten ehdottomasti se iso heijastava kameratarra. Jos se mies aikoo vielä tulla niin tietää että kuviin joutuu.

-näin tehdään.

Tapaus 1. Penetraatio.

Toissasyksynä Risto kiersi haja-asutusalueen ovilla turva-asioilla. Aivan tien vieressä oli pienehkö omakoti, joka oli tarkkaan aidattu. Porttikin oli tehty niin ettei autoa saanut jätettyä parkkiin ilman etteikö olisi tukkinut tietä mahdollisilta jälkeentulevilta.

Risto sopi esittelystä parin päivän päähän ja palasi kuten sovittu. Lapseton pariskunta noin nelissäkymmenissä, kuuntelivat ilman keskeytyksiä hyvin tarkkaavaisen oloisina.

Kun puhe tuli siihen liturgian kohtaan, että joissakin tapauksessa murtomiehet saattavat tulla kotiin, vaikka asukkaat olisivat nukkumassa, he totesivat että heille on käynyt niin ja juuri tuossa kodissa. Vaimo esitteli ovessa olevaa turvaketjua, joka asennettiin tuon tapauksen jälkeen.

He olivat heränneet muutama vuosi sitten kun ovi oli väännetty jollakin esineellä yöaikaan väkisin auki. Isännän mentyä ovelle, tunkeutuja oli lähtenyt käpälämäkeen. Kyseinen yksittäinen tunkeutuja oli saatu poliisin toimesta myöhemmin kiinni, ja hän oli poliisin vanha tuttu paikkakuntalainen. (useasti poliisin tutuissa on rikollista ainesta varsin viljalti)

Tapaus oli ollut peloittava ja aiheuttanut unettomia öitä melko pitkään. Pariskunta oli kuitenkin aikuisopiskelijoita ja melko vähissä rahoissa, - kertomansa mukaan. Riston esittelemän turvalaitteen kuukausimaksu oli kuitenkin heidän mielestään liian iso heidän budjettiin sisällytettäväksi, joten kauppa jäi Ristolta tässä tapauksessa saamati.

Parinkymmenen kilometrin vartavastainen ajomatka, sekä pari tuntia keskustelua ilman korvausta, kuulunee ihan normaalina osana tämän työn toimenkuvaa. Jos useampia huteja tulee peräjälkeen, se tietysti alkaa rassaamaan enemmälti, toisaalta asenteestahan se vain on kiinni.

Kulmatalo

Risto ajaa vielä päättyvän kadun päässä olevan talon eteen, toiveissaan on sopia vielä yksi esittely huomiseksi. Ovelle tulee perheen miesväkeä. Vakiolitania Riston asiasta ja vastaus tulee nopeasti. Olette myöhässä, meillä käytiin jo.

Sitten mies kertoo toista kuukautta sitten tapahtuneesta kotimurrostaan lyhyesti. Perheen tultua viikon pituiselta lomalta niin he havaitsivat että kotona oli käynyt kutsumattomia vieraita. Nyt isäntä oli jo asentanut hänen omaan kännykkäänsä hälyttävän systeemin, terassin pylväässä oli myös riistakamera.

 Risto tietää että jos itse on lomamatkalla ja apuvoimia ei ole kotiin lähettää hälytyksen tullessa, se vain pahentaa tuskaa koska paljon on myös turhia hälytyksiä. Jos kotiin onkin mennyt rosvojoukkio, ei sinnekään ole syytä suinpäin rynnätä. Tämä mies tuntuu kuitenkin nyt olevan tyytyväinen investointiinsa ja siihen ei ole syytä lähteä liialti hämmentämään.

Risto palaakin autolleen kunhan on ensin toivottanut hyvät illat perheelle, autossa jo kotiin ajaessaan Risto kelaa kolmea muuta tapausta, joissa hän on tavannut kotimurron uhreja.

Hyvää Uutta vuotta

Niin. Kiinalainen Uusivuosi ja heidän siis pitää viihdyttää suomalaisia ja keekoilla vähissä vaatteissa Narinkkatorilla.

Diilihän se

Risto menee autolle suu makkeeta vettä täynnä. Ei tarvinnut väkisin tyrkyttää asiakkaalle tuotetta jota hän ei oikeasti tarvitse. Turvalaite on sikäli outo kapine ettei asiakaskaan toivo sitä koskaan tositoimissa tarvitsevansa. Toivotaan että pelkkä läsnäolo auttaa. Kuin tapaturmavakuutus tai sateevarjo, -varmuuden vuoksi.

Joskus Risto on nähnyt Citymarketissa asiakkaitaan. Kukaan ei ole tullut moittimaan, vaan hymyilleet ovat. On Ristolla kaksi ikävääkin muistoa. Aikoinaan erään ruotsinkielisen kodin ovella rouva alkoi kovin moittimaan kun ilmoittamatta ovelle tullaan. Lisäksi hän haluaa vain esittelyä ruotsinkielellä, se olisi pitänyt selvitä jostakin kiinteistörekisteristä etukäteen.

Samainen rouva oli soitellut vielä pääkonttorin asiakaspalveluun, jossa oli pyydetty reklamaatio kirjallisesti. Sieltä reklamaatio toimitettiin Riston pomolle joka ei osaa ruotsia yhtään. Toinen myyjä joka oli myös Riston mukana samalla keikalla, käänsi sen ja soitti myös rouvalle takaisin. Pahoitteli kun ovikelloa soitettiin, mutta se on aivan yleinen tapa ja myyjillä on myös henkilökortit ja poliisin myöntämä turvasuojaajkortti kaulalla.

Toinen tapaus oli isopomo isonpankin osakemeklari. Henkilön ammatti ja asema selvisi kun Risto tarkisti jälkikäteen kuka oli siitä tietystä numerosta soittanut.

Risto oli pomonsa kanssa edellisiltana kiertänyt haja-asutusalueen asuntojen ovilla. Eräässä talossa ajotie johti takaovelle jonka ovikellon soittoon ja koputukseen ei tultu kuitenkaan avaamaan. Risto jätti käyntikorttinsa oven karmiin jossa kerrotaan kuka on käynyt ja millä asialla.

Tuo isoherra soitti sitten seuraavana aamupäivänä Ristolle ja kysyi että oliko mies ollut heidän ovellaan? Kuulemma vaimo oli ollut nukkumassa kun oli iltavuorosta tullut ja ihmetellyt kuka soittaa ja koputtelee. Ei ollut uskaltanut avata ja väitti että Risto olisi hyppinyt tontin kallioilla etuovelta takaovelle.

Jos vielä uudestaan sinne tulet niin, niin.....niin, lähdet kyllä ja äkkiä , sanoi mies Ristolle.

Risto arveli että hän oli aikeissa sanoa että hakkaan sinut tai ammun sinua, mutta korrektina miehenä ei sitten kuitenkaan tohtinut.

Jälkeenpäin ajatellen tuossa oli varmaan väärinkäsitys. Takaoven ovikello varmaan oli sama kuin etuovenkin. Ja kun Risto soitti ovikelloa, rouva ehkä meni etuovelle. Ja kun ei kukaan avannut takaovea Risto koputti siihen kuten on ohjeistettu. (Ovikellon ääni harvoin kuuluu ulos asti.) Ja sillä välin kun rouva oli tulossa takaovelle, Risto ehti jo lähteä seuraavaan kohteeseen.

Muutoin ei juurikaan moitteita ole tullut. Risto katsoo kelloaan ja ajattelee ettei yhtään demoa enää tähään aikaan, mutta tuon kadun päässä olevan talon kanssa voisi vielä yrittää treffit sopia vaikkapa huomiselle.

Ei väkisin.

Vaimo olisi jo sopimassa sen näkee hymystä ja hänen pitäisi alkaa lasten kanssa iltatoimiin, aikaa on tärvääntynyt jo toista tuntia.

Mies on vanha kettu ja ei tartu käteen vaan tekee vastatarjouksen. Saisiko siitä vielä satasen pois ja jokaiselle oma avaimenperä koodeineen?

Risto ei harrasta huutokauppaa koska sana kiirii ja siitä tulee päättymätön ketju. Nopeasti päätöksen tekevät tuntevat tulevansa vedätetyksi jos naapureilta myöhemmin hintoja kyselevät. Lisäksi Ristolla ei valtuuksia laskea enempää, se menee muutoin suoraan hänen provikoistaan ja eihän tuostakaan alle tonnista paljoa tuntipalkkaa päivää kohti heru.

-Laskin tähän jo teille kaikille omat avaimenperät jottei tarvise lastenkaan koodeja muistella, mutta kahdeksaansataan voin laskea vain jos jätetään tuon eteishallin palovaroitin pois. Onhan siellä se teidän entinen joskaan ei siitä apua ole jos tulipalo syttyy silloin kun ette ole kotona. -Risto toteaa.

Tehdäänkö niin, vai jääkö se nyt satasesta kiinni teidän kodin turvaaminen?

-No olkoot, ei oteta palovaroitinta pois, sanoo mies ja kättelee.

Hyvä päätös, kiitos, -toteaa Risto ja antaa kaavakkeen johon perhe voi valmiiksi täyttää tunnussanoja ja avainkoodeja kun asentaja tulee ja syöttää ne sisälle järjestelmään.

Mites meneekö meiltä jotain puhelinmaksuja vielä ja pitääkö myös simmi hommata etukäteen?

Puhelinmaksut kuuluu kuukausimaksuun, simmi tulee asentajan mukana ja jos asennetaan keskusyksikkö sinne missä teillä on kiinteä laajakaista, sen voi kytkeä varmuudeksi myös siihen. Olisi hyvä jos olisitte molemmat paikalla asennuksen aikana kun siihen kuuluu myös käyttökoulutus. Asentaja soittaa teille huomenissa ja sopii asennusajan. Kiitoksia vaan paljon, on hyvä päätös suojata koti, niin ei tarvitse näitä asioita miettiä.