Kahvin hintakehitys 59 v.

Ohessa kahvimainos vuodelta 1954. Siinä on Presidentti-kahvin hinta 500 mk/paketti.

 Kaupassa katsoin mitä Presidentti nykyään maksaa. Se oli 4,40 Euroa/paketti. Todella halpaa.

Nimittäin jos tuon 1954 hinnan muuttaa Nordean rahanarvolaskurilla, niin päästään sellaiseen hintaan kuin 14 Euroa 10 senttiä.

Sen se kahvi maksoi senaikuiselle ihmiselle, senaikuiseen tulotasoon verraten.

Moni on valehdellut ikänsä

Niin. Kun on pyrkinyt ravintolaan, vaikka on nuorempi kuin ikäraja. Eilen on ollut MTV3-uutissa tapaus jossa 57 nainen on valehdellut ikänsä ja päässyt näin työpaikkahaastatteluun. Mahtani haastattelija ihmetellä kätellessä ja varmatenkin sanoa päräytti: " oletpa sinä ryppyinen ja rupsahtanut ihminen 35-vuotiaaksi". Kun vierasperäisiä etu-sukunimisiäkään ei kutsuta haastatteluun ja vanhempi väestökin jää kutsumatta niin tasa-arvon nimissä pitäisi haastattelut tehdä paperipussi päässä. Aiheseen liittyvä linkki on vanhentunut

Osmankäämi eli ....?

Onkohan niin että osmankäämien lisääntymisaika on keskellä talvea? Tälläisia tapasin hiihtolenkillä. Kuvat suurenevat klikkaamalla. Osmankäämeillä on jokin kansankielinenkin nimityskin.

Kolmas osapuoli

Rekrytointireitillä on myös kolmas osapuoli. Konsulttifirma, joka koulutuksen ja supportin nimissä tukee matkaajaa siten että taivaltaja voi kuitenkin säilyttää sosiaaliset tukensa.

Asiaa voidaan ilmentää ja pohtia kuvitteellisesti vaikkapa Päätalon Kallen ja Herkon välisenä keskusteluna.
(ilman Koillismaan murretta)
Siis liittyy tapaukseen kun Kalle rakennusmestarikoulunsa jälkeen ei heti päässyt ammattinsa edellyttämään toimeen.

Kalle:

Kävin sellaisessa tilaisuudessa jotta etsitään mulle uutta pysyväluonteista urkkoa. Lupauduin tekemään seitsemän kuukautta työtä pelkillä työttömyyskorvauksilla jos tuo konsultti vaan löytää puulaakin tai vapriikin joka sen jälkeen sitten palkkaisi tämän ensirivin työmiehen. Konsultille pitäisi sen vapriikin maksaa tonni kuussa.

Herkko:

Jo on aikoihin eletty kun töitä tehdään ilmaiseksi ja valtio maksaa silti tekijälle korvausta työttömyydestä ja vapriikki maksaa tuollaisesta puljailusta kuukausittain korvausrahoja toisaalle. Onkos se jonkinlaista torpparitoimintaa?

Kalle:

No se konsultti kyllä antaa myös kuukauden verran koulutusta sen vapriikin töihin siinä työn ohessa, jotta kaikki osapuolet siinä voittaa. Oliskos parempi vaan olla toimettomana?

Herkko:

Minä olen kyllä sitä mieltä että jos töitä tehdään niin siitä myös palkka tekijälle kuuluu eikä millekään konsultille ja jos vapriikki työmiestä tarvitsee niin sen palkkaa tekijälle maksaa täytyy. Mitään valtion korvauksia ei tarvita. Tekemättömiä töitä kyllä löytyy vaikka risusavottaan tai sitten äyskäröimään vettä jäätien vesirekeen. Varsitiet ei koskaan ole tarpeeksi hyvässä kunnossa.

Kalle:

Varsitiet ja parkkuulanssit sinulla vaan aina on humeetissas! Maailma on muuttunut ja huutolaishommiinko sitä sosiaalturvan kanssa pitäisi mennä, niin kuin Riitun kotona aikoinaan? Ja silloin kun sinunkin humeetisi sassaroi, käytiin mekin niitä kunnan jauhoja hakemassa Riitun kanssa, tämä on sitä nykyajan kunnanjauhomeininkiä.

Työnhaun strategia

Niin. Urheilussa ja elämässä pyritään toteuttamaan jotakin ennalta mietittyä strategiaa, miksei siis sellainen pitäisi olla työnhaunkin taustalla.

Matkahan on maksimissaan se 500-päivää jonka jälkeen reitillä on iso monttu. Monttu on pohjaton ja jos siellä pohja kuitenkin on, niin kylmää vettä siellä ainakin metritolkulla on. Ja jossei siellä kylmää vettä kuitenkaan ole, niin teräviä seipäitä ulosteeseen sotkettuna siellä kuitenkin on.

Tässä alkumatkalla on tärkeää tunnustella omia voimiaan ja katsella minkälaisia reittivaihtoja on tarjolla. Kuntoaan ei voi enää taipaleen aikana kohottaa, eli näillä eväillä mennään. Kilpakumppanit tuntuvat kovinkin virkeiltä ja jopa juniorisarjalaisilta, mutta niiltä puuttuu toivottavasti turnauskestävyys.

 Tasainen puurtaminen ja jokaisen kolon tutkiminen kuulemma palkitaan, huilata ei saa. Olen kuullut aiemmista kisailjoista jotka ovat samalla taipaleella panikoituneet ja eksyneet totaalisesti. Douppingin käyttöä ei myöskään mitenkään valvota, se on pelkästään taivaltajien omalla vastuulla.

Runsas kaksikymmentä vuotta takaperin minä olin tässä samassa kisassa. Alle puolivälin sitten ennestään tuttu sponsori otti hoteisiinsa ja vei limusiinillaan ohi montun ja se oli silloin siinä. Sen matkan aikana olin jo ehtinyt parit treenikurssitkin käymään, silloin se 500 päivän monttu loitontui kurssin perusteella. Nykyisin treenikurssit pitää suorittaa siinä samalla ja kohti monttua taivaltaessaan. Nythän on niin että sinne kylmään monttuun ei kait monikaan huku, -luulisin.

 Tässä Aamusydämellä kaksi positiivista esimerkkiä 50 + tapauksista.

Työpaikkahaastattelut

Niin. Näillä kymmenillä rekrytoijapuolella istuu useimmiten henkilö joka on syntynyt -80..-90 luvulla ja tilanne on heillekin hämmentävä. Useimpiin hakemuksiin ei ole tullut mitään vastausta, saatika rekrytointikutsua. Ikäni on se ongelma, sitä ei voi olla mainitsematta. On kuin myisi asuntoa ja ilmoitukseen laittaisi että -homevaurioinen. Hyvä kirjoitus oli toisaalla.

Sain työkkäristä töitä

Tosin vain puoleksi tunniksi, siitä tekstin lopussa.

Nyt jonotukseni kesti vain alle puoli tuntia. Tarvitsin virallisen pyöreän leiman tärkeään paperiin ja hain sen. Lisäksi tietokannassa olevassa työhistoriassa oli virhe, sen saattoi korjata vain paikanpäällä käymällä ja alkuperäinen työtodistus esittämällä ja esitin sen.

Istunnon lopuksi kun olin nousemassa ylös tuolilta ja siirsin itseäni sekä jalkojani pois pöydän alta, sain sen työtehtävän.

Joku oli liimannut vaaleanpunaisen purkan pöydän alle ja housuni olivat juuttuneet siihen polven kohdalta. Oli ihan oikeasti jalka tiukasti pöydässä kiinni.

Irtosihan se mutta purkka jäi puoliksi housuihin, toinen puoli jäi pöydän alapintaan odottamaan seuraavaa uhria. Virkailija tarjosi paperia, mutta tiesin ettei siihen ainakaan mitään pehmeää paperia parane laittaa.

Ulkona koetin jäädyttää sitä lumikokkareella, mutta ilma oli liian lämmin, ei se murentunut, levisi vain tasaiseksi matoksi. Autossa olevalla lasinpesunesteellä ja ikkunarätillä se lopulta lähti liki murenemalla. Oli se työ. Istuin housut kintuissa parkkihallissa olevassa autossa ja jyystin ja jyystin. Jos joku olisi nähnyt vain käsieni liikkeen ja housujeni riisumisen, ties mitä siveettömyyttä olisi ajatellut suoritettavan.

Mutta siis sain töitä. Puoleksi tunniksi purkan kihnutusta.