Panaghia Spilani'n luostari

Niin,

Täällä Pythagorionin luostarissa on myös Madonnan kappeli, häntä ei kuitenkaan näkynyt, taisi olla keikalla. Antiikin aikana luolan tietäjillä oli oma oraakkelinsa Phyto. Luostari sijaitsee saman tien varrella kuin Eupalinos ja ihan puolen tunnin kävelymatkan päässä.

Mentiin vuoren rinnettä serpenttiiniä kulkien. On myös isompi rakennus ja sitten se hämyisän kostea luola. Myös Amfiteatteri on matkan varrella. Tuossa esiintymislavan keskellä näkyy tuoli. Tuolilla pidin pitkän esitelmän Jokioisten kunnan Latovainon kylän ihastuttavista turistinähtävyyksistä. Yhtään kuulijaa ei ollut, tosin ei ole niitä nähtävyyksiääkään.

Luolassa on kovan työn takana ollut puolitoistametrinen pylväs. Pylväs joka ei vahvista seinärakennelmaa vaan heikentää sitä. Takana oli jokin pieni kolo.

Kolon vieressä vesiallas johon tippui katosta vettä. Veden sanotaan olevan pyhää.

Kaikenkaikkiaan matalaa tilaa ja kosteuden vuoksi ei välttämättä kovin terveellistä esimerkiksi keuhkotautisille. Seinässä vuosiluku 1677.

Jyrkkä rinne ja kaktuksia rinteillä. Ilmeisesti sillä halutaan sanoa että jos poikkeaa kaidalta polulta, on elo kovin piikikästä ja ohdakkeista. Toisaalta ohdakkeiseksi sitä sanotaan orpopojankin tietä.

Sillä reisulla sieltä rinteeltä pääsin kuvaamaan kun lentokentältä lähti iso armeijan kuljetuskone ja mitä sitten tapahtuikaan....?

Kilometritehtaan työkalut ja kissanpäivät.

Niin,

Kissalla luonnossa elo on yhtä vaanimista ja ruuan etsintää. Jos kissa pääsee lemmiksi sillä ei ole hädän päivää, -yleensä.

Itse ostin kympillä jättikatkarapuja tomaatti-yrttikastikkeessa. Sottaista syödä mutta ken ei ole syönyt kuin pakasterapuja ei voi ymmärtää makueroa tuoreisiin.

Ja sitten katselin varpaitani ja ihmisten oleilua lentokentän viereisellä uimarannalla. Noiden katosten pystyputkessa on langaton kutsunappi. Siitä kun painaa koodin niin tarjoilija tuo rannalle toivotun juoman, -ehkä ruuankin. Vähän kuin siirtomaaherrat Intiassa aikoinaan.

Turkin puolelle

Niin,

Pythagorionissa mainostetaan päiväreissuja Turkin Kusadasiin. Kusadasissa varmaan myös päinvastoin Samokselle. Tuntuu ajallisesti oudon pitkältä matkalta tuo puolitoistatuntinen laivamatka kun Turkin manner näkyy siinä ihan liki. Kuitenkin Kusadas on hieman etäänpänä ja heti näkyvä osuus on kansallispuistoa.

Tälläinen Venus ajaa sinne joka aamu ja tulee illalla pois.

Kusadasin satamaan tullessa ensin vastaan tulee kuin vinoon istutettu saari. Sen katveessa on puolustuslinna ja itse mantereella valtaisa patsas korkealla mäellä. Varmaankin Ataturk, -luulisin.

Samassa satamassa oli iso loistoristeilijä. Sen matkalaiset olivat myös rantautuneet basaareihin. Italialaisia, skotteja ja kaiken maailman eurooppalaisia tuntui olevan. Ostivat ja ostivat, tuliaisia sekä ostosvimmaisena vaatetavaraa varmaan itselleenkin. Enpä oikein tiedä stressaavampaa paikkaa kuin Kusadasin valtava basaarialue rahattomalle ja päänsärkyiselle väsyneelle turhaa krääsää vieroksuvalle ihmiselle. Ostin mukin, norsun, killuttimen ja kellonhihnan.

Päiväruokana oli mustekalarenkaita ja puolikas pitapiirakkaa joka on kuin pikkupizza. Kaikki paikalliset lipittivät kaiken aikaa teetä. Oli sitä itsekin kokeiltava, normaaliteen makuista ja kait sitä sitten voi juoda lomottaa enemmän kuin kahvikoukkuun jääneet kahvia. Efes lienee standardi paikallisesta oluesta.

Tyrkytystä.

Thaimaassa ravintoloiden sisäänheittäjät ovat hieman tungettelevia. Pythagorionissa vallalla on hienovarainen kehuskelu. Rantakadun ravintolat ovat vieri vieressä ja ruokalistatkin liki samoja. Mielialan ja ensivaikutelman mukaan tulee tehtyä valinta.

Tässä on ainoa paikka jossa kävimme kolme kertaa. Mustekalarenkaat olivat se pointti. Ei lainkaan kumimaisuutta. Mukana oli myös lonkerot, joita ei edes tarjolle tuoda ellei ravintola käytä tuoretta tavaraa.

Tämä pönöttävä herra on ateenalainen joka osasi varsin viljalti kieliä. Esittelysanat tulivat turistin omalla kielellä ja tietysti heidän mielestään vain heillä oli parasta ruokaa. Ensi kerralla antoi ilmaiset Ouzo-snapsit. Viimeisenä iltana sattui ikävä kokemus kun sain vaihtorahoina kympin liian vähän takaisin. Ensin he eivät muistaneet millä rahalla olin maksanut, mutta toivat kuitenkin kympin lopulta suoraan käteen.

Vaikka mies seisoo suomalaisen ikiaikaisen yhtyeen nimen alla, ravintola oli kuitenkin tuo vieressä oleva.

El Coral. Pöydällä oli villibasilikaa ruokaan lisättäväksi. Tuollaiset lehtokotelot ovat varmaan kymmenen vuoden päästä puutarhoissamme.

Tämä ruoka oli kuitenkin tuota kyltin Porkkia. Lapsuuden Latovainiossa porkka oli suksisauva.

Rantakadulta näkyi Turkin rannikko vuorineen. Päivämatka sinne maksoi 48 Euroa ja pitihän sekin paikka katsastaa. Olisi myös päässyt Efesokseen jossa kait Johannes kirjoitti raamatun kirjojaan, mutta kuumuuden vuoksi  matka rajoittui satamakaupunkiin Kusadasiin.

Eupalinoksen tunneli

Niin,

Pythagorionin tunnetuin nähtävyys on Castro vuoren läpi louhittu vesitunneli. Louhittu tuntemattomalla tavalla 550 v Ekr. Aamupäivän kuumuudessa sinne oli patikoitava katsomaan tuokin kuilu. Helppohan sinne oli löytää kun ensin käveli Samoksen kaupungiin johtavan asfalttitien kulmaan.

Aurinko porotti ja jokin tumma haamu käveli koko ajan edessäni.

Kilometrin loivan kapuamisen jälkeen tultiin opasteelle. Siitä pääsisi luostariin ja toiseen suuntaan tunnelille.

Oltiin liki lentokenttää ja se näkyi tuolla alhaalla.

Sitten jo pian olikin tunnelin viimeinen opaste.

Ja tunnelin sisäänmenoaukko yhden ikiaikaisen rakennuksen suojassa. Kai tuonne sivuttain on mentävä.
Josko ajattelisi että siinä mennään takaisin äiti maan kohtuun.

Alas päästyä oli vilpoisaa ja ensi kapea holvi. Yksin siellä ollessa pelotti että joku sulkee jonkun luukun takana ja kännykän kuuluvuuskin oli nollissa.

Vähän matkaa menin ja sitten käännyin takaisin. Ulosmenoaukko ja vapauden valo hohti.

Pääsin pois. Myöhemmin kuvasin rannalta tunnelialuetta. Kohdassa alle kuvan puolivälin jossa näkyy valkoista on tunnelialue. Etualalla on jokin raunio, se on liki merenpinnalla.

Tästä klikkaamalla voit katsoa oikein hyvän videon tunnelista.

Lyhyt mainos ensin aluksi.

Tässäkin jotain.

 

Kalanperkuu rantakadulla

Niin,

Kalastajat tekevät työtään ihan siinä samalla kadulla jossa kaikki rantaravintolatkin ovat. Turistit pällistelevät ja siemailevat drinkkejään kun kunnon ihmiset tekevät työtään. Joku hömelö latovainiolainen rupesi jopa kuvaamaan ja haastattelemaan miestä työn touhussa.

Tuo mies on merimies joka on reissannut suomenkin rannikolla kuten vastauksista kuulee ja jossain maassa asiakas ei maksanut laivan rahtia. Joutuivat jumiin viikkotolkuiksi ja söivät vain papuja redillä. Merimiehet ja kalastajat ovat oma rotunsa, selviävät kovissakin oloissa.

Onkohan nuo kaksi isompaa kalaa ankeriaita? Katkaisi yli puolet pois ja sanoi että pieniä luita on häntäpää täynnänsä. Heitti myös muutaman kokonaisen kalan takaisin mereen ja sanoi että aina antaa Ahdillekin muutaman, se lisää kalaonnea.

Aiemmin olen puhunut Välimerestä. Samos on kuitenkin Egeianmeren rannalla ja se meri on kalaisa. Välimeren troolarit ovat verottaneet ihan tärviölle mutta Egeianmeri tarjoaa meren viljaa. Vastapyydetty kala-ateria ravintolassa lisukkeineen 10 Euroa.



Tuo mies kertoi että kalan silmistä sen heti näkee milloin se on tuore tai jo vähän vanhempi. -Niinhän se kiilto häviää vanhemmiten ihmiseltäkin.

Kissan ja sian lihasta tehtyä säilykettä ei kukaan söisi. Kissat ovat Pythagorionin ja Samoksen katukuvassa vallalla. Laihoja ja nälkäisiä. Makaavat kadunkulmissa kuin koirat Thaimaassa ikään.

Tässä pantterinpoikanen. Satama on ihan framilla. Huviveneet ja kalastusalukset ritirinnan. Kaksi korttelia ylöspäin niin ollaan jo kylän toisella laidalla ja siitä kaksi kilometriä lentokentälle.

Tässä kuva aallonmurtajalta kohti rantakatua. Keltainen kantosiipialus vie lähisaarille.

Ouzo ja olut maksaa kolme euroa. Kreikkalainen salaatti paikasta riippuen 4-6 Euroa.

Kohti kuumuutta

Niin, Minun kaltaisiani Euroopassa on 19 miljoonaa. Siis piti mennä maahan jossa meitä on asukaslukuun suhteutettuna eniten. Siinä maassa työhalukkaista ja -ikäisistä liki 50% prossaa on meitä, katsotaanpas mitä tapaamisessa näin: Lähtö oli Finnairilla:

Ja sitten kolmen tunnin päästä oli laskeutuminen kohdemaahan. Samokselle.

Ja niinpä ensimmäisen päivän ainoa ruoka kohdemaassa oli herkullinen uunilammas. Se oli haudutettu yhdessä perunoiden kanssa ja koko homma oli kääritty leivinpaperiin.

Tulipalo Latovainiossa

Niin,

Ollessani rippikouluiässä ja koulussa, meillä kotona syttyi tulipalo. Se ei syttynyt sisätiloissa vaan navetan ylisillä. Äitini oli käyttänyt verrattain tuoretta lannanpoistokonetta ja siitä syntyi hankauskipinä.

Ennen tuota konetta äitini heitteli vain lapiopelillä sontaruuhen lannat navetan päädyssä olevan sontaluukun reiästä pihalle. Myöhemmin vintille asennettu kone oli kuin kenttäsirkkelin koneisto, jossa pitkät narut vetivät metallikelkkaa ruuhen päästä päähän. Ihan kumpaan suuntaan vain ohjattiin. Ideana oli ottaa satsi kerrallaan ruuhen loppupäästä alkaen, viedä naruvetoisesti ulos jossa se meni tyhjän päälle. Kelkka vedätettiin takaisin ja sen takaläppä oli saranoitu jotta sen saattoi vetää taas lannan päälle.

Koneistossa oli kaksi metallikehää jotka saatettiin nojaamaan metalliakseliin ja siitä syntyi kitkaa ja kuumutta. Kummalla puolella olevaa akselia oleva metallikehä saatettiin pyörimään, siitä riippui kumpaan suuntaan köydet kelautuivat. Tyhmyyksissä se laite oli asennettu ylisten olkien päälle. Oma väki sai syttyneet liekit sammutettua vaikka kyllähän palokuntakin hätiin ehti. Navetta- tai sikalapalo on kauhea tapahtuma. Eläimet huutavat ja irroitetutkin pyrkivät takaisin kuumaan pätsiin. Jos navetta olisi palanut, siinä olisi palanut kodin leipä.

Jokioisissa paloi keväällä leipä. Jokioisten leipomo paloi ja samalla sen yhteydessä oleva yrittäjän koti.

Toisaalta kovin surullinen on tämän videonkin musiikki. Tunnistaako Äijä mikä on kyseessä?


Loppuu töksähtäen mutta jatkoikkunassa on tulipalon äänillä varustettu toinen. Ikäviä kuvia.

Työttömän etelänmatka

Nykysäännösten mukaan työtönkin saa matkustaa. Menin etelään, lyhyt reissu tosin.

Tosi etelää ja katse vielä etelämmäksi.

Muistopaasi ja kaksi kansalliseläintä

Vesi

Lumpeiden valtaama lampi jossa tuo Ahti liikkui tuulen mukana

Kirkko kallion päällä. Kiveä.

Kirkon vieressä vesitorni.

Nainen makasi puistossa.

Tämän limusiinin ohitin mutta se tuli samaan paikkaan.

Pakollinen museokäynti. Kuvassa emma.

Tämä taitaa olla hyppyheikki.

Mitä hänelle kuuluu?

-kysytään usein kolmannesta jos kaksi sattumalta tapaa. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen paras osio oli aina lopussa. -Missä hän nyt on?

Kun olin ammattikoulussa niin Timo Sutinen oli FoPSissa. Moni muistaa myös Jokerien tehokolmikon. Leppä-Sutinen ja Kapanen. Alpo Suhonen ja Sinikka Sokka on myös olemassa.

Timo Sutinen kertoo elämästään ja tässä näkee miten murre tarttuu vaikka lapsuuden viettää muualla.

Kova hinku putkeen

Niin,

Eläkeputkeen olen hiukkasen liian nuori. Aikoinaan ajattelin että olisi hieno mennä läpi päijännetunnelin.
Jokin isokokoinen läpinäkyvä kapseli polykarbonaattia, kuin kinderin munan sisällä oleva jötikkä suurennettuna. Sinne menisin happivehkeitten kanssa Lahdessa ja tulisin veden virtauksen tuomana Silvolan tekoaltaassa ulos.

Ei kuulemma onnistu. On välillä jokin voimalaitos putkessa ja se ei mahtuisi turbiinin lävitse. Voi, voi.

Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä sitten Eupalinoksen tunneliin. Se on kaivettu käsipelillä Kastri vuoren lävitse. Tarve ja tehtävä sama kuin Päijännetunnelissakin. Tämä tuubi on vanha. Liki puolitoista kilometriä pitkä ja miehen korkuinen, koko matkan. Kaivettu käsipelillä jo paljon ennen Kristusta.
Siis 500 vuotta Ekr.

On ihmisellä aika outoja mielitekoja, niinku hinkuja, mammavainaani sano -aimonnuksia.  Kuvitelkaa itse itsenne matakalla tunnelille.

Mutta sanokaas miten se on saatu osumaan yhteen kun sitä kaivettiin kummaltakin puolta vuorea yhtäaikaa ja keskellä kohdattiin. Olisiko laser jo ollut olemassa?