Sohvapyykillä

Niin,

Ja myös mattopyykillä. Räsymatot olen yleensä pessyt kunnan matonpesupaikalla, mutta sohvien ja karvalankamattojen pesu siellä on vaikeampaa. Onneksi on olemassa erikoispesuri jota voi vuokrata kohtuuhintaan ja kuivuminenkaan ei kestä kuin tovin.

Sohvien pesusta minulla ei ole kuvaa mutta maton vein terassille ja kuitujen välistä lähti töhnää varsin viljalti vaikka sitä on imuroitu joka viikko ja kurakengin ei yläkerrassa ei ole konsaan kävelty. Tehokas kone. On kuin painepesuri ja tehovesi-imuri samassa paketissa.

Sohvan ja nojatuolin suihkutin pesuaineella myös etukäteen ja annoin tovin vaikuttaa. Sitten huuhteluliuoksella pesu tovin päästä. Käsinojat ja nuhraantuneet kohdat  tuli puhtaaksi. Vaaleassa sohvassa oli tummenpi laikku istuinosassa joka oli päässyt jo vuosien saatossa pinttymään. Vaatinee vielä tahranpoistoaineella liottamisen?

 

Suomalaisten superkeihäs

Niin,

Aikoinaan heitettiin Heldin kehittämällä liitokeihäällä yli sata metriä. Urheilukentät loppuivat kesken ja sääntöjä muutettiin. Keihään painopisteeseen ja keihään pintakuviointiin tuli uusia määräyksiä. Keihäs tippuu nyt nopeammin alas ja yleensä nokalleen.

 Suomalaiset kuitenkin kehittävät kovalla rahalla jälleen uudentyyppistä keihästä joka täyttäisi määräykset mutta lentäisi silti pidemmälle. Homma on samanlaista kuin mäkihypyn varusteissa. Sami Peltomäki on mukana Kuortaneella kehitettävässä keihäsprojektissa:

- On hienoa, että Suomessa panostetaan keihäänheittoon myös välinepuolella. Siitä on varmasti paljon hyötyä koko lajille, Peltomäki kiittelee. Suurin etu suomalaisheittäjille on se, että heille voidaan kehittää keihäät, joiden jäykkyys vastaa heidän tyyliään. Jokainen huippuheittäjä voi siis saada täysin yksilöidyn keihään, markkinoille yleiseen käyttöön tulee vain yksi malli.

 Se malli on myös ulkomaalaisten heittäjien ulottuvilla. - Mehän emme voi tietää, mitä siellä kuoren alla on, kunhan keihäs täyttää kaikki IAAF:n asettamat ulkoiset mitat, valmentaja Ihalainen muotoilee asian pilke silmäkulmassa.

 Eli olisiko niin että keihään sisällä on mekaniikkaa ja elektroniikkaa jota voidaan heiton aikana säätää? Keihään painopiste muuttuukin sen jälkeen kun se on mitattu ja heitettäväksi hyväksytty? Itse teksin sen niin että sisässä olisi lyijymötikkä jonka paikka liukuisi kohti heittäjää heiton lentovaiheessa, mutta palautuisi lepovaiheessa takaisin sääntöjen mukaiseksi.

Fiskars kultturimaisema

Niin,

Billnäsin kirveet ja Fiskarsin aurat ovat tunnettuja. Itse asiassa nykyiset Fiskarsin kirveet patentoitoitune varsirakenteineen ovat vielä tunnetumpia.

Hieno on päärakennuskin.

Metallirapu ei mutta veturi juu. Ja raudan valmistuksessa syntyneestä kuonasta tehdyt tiilit on.

Vesi kuljetusvälineenä

Niin,

Vesi kuljetti aikoinaan valtaosan suomen puutavarasta, ukkoskuuro kuljetti eilen hiekkaa ja kiviä.

Kiertoliittymässä ajaminen

Niin,

Rantis kirjoittaa aiheesta joka oli tälläkin paikkakunnalla pitkään keskustelun ja kinastelun aihe. Useimmat jo nykyään tietää että liittymään mennessä ei vilkuteta ja pois tullessa vilkutetaan oikealle. Ulkomailla taas neuvotaan vilkuttamaan ympyrässä ajettaessa vasemmalle koko ajan jotta ympyrään tulijat tietää ettei heppu ole vielä poistumassa.

Helpottaa useampikaistaisessa ympyrässä ajoa kun sisäkehältäkin voi ajaa ulos kaksikaistaisen keskimmäiselle kaistalle ja siinä samalla joku jatkaa ulkokaistalla ympyräajoa. Toisaalta jos on käyttämässä pientä ympyrää vain kääntyäkseen heti oikealle voisi olla fiksua ilmoittaa jo ympyrään mennessä oikealla vilkulla että poistun heti eikä minua tarvitse varoa.

Tässä eräs kirjoitus joka kuvastaa kiertoliittymien problematiikkaa.

Costa utuinen

Niin, Costa Concordia on saatu kellumaan, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Eilen näin sisaraluksen joka oli kuin utuinen unikuva tuplaantuneena.

Tyyni vesi, kunnes tuli lähdön aika.

Go, steady, ready.

Pikkuviiatti ja natsavarasesto

Niin,

Kylillä kulkeissa voi havainnoida asioita. Känny taskussa kulkien ja sieltä kuin huomaamatta ylös sujauttaen, kuin jotain viestiä muka lukien voi ikuistaa arkipäivän asioita.

PikkuFiat eli pompannappi oli aikansa kansanauto. Halvempi kuin kupla mutta moottori takana tahtoi olla lyhytikäinen. Nykyinen uusin vastaava Fiat onkin suhteessa sitten paljon kalliimpi joskin ominaisuuksiakin löytyy. Tässä vanha, mutta puskuri on uupeluksissa.

Ihmetys on, miksi tuhkakuppi pitää lukita?