Musiikki polveilee ja sävelet pirskahtelevat iloissaan keskilaivan kattoon, -sanoisi Yleisradion eläkkeellä oleva kultturitoimittaja Eila-Maija Mirolybow, selostaessaan keskisyksyn kansallista kulttuuritapahtumaamme, eli kylälukkarin toccataa.
Lokakuun kahdeskymmenes. Pelto kynnetty ja talven pakkaset murentavat vielä nuo loputkin kokkareet.
Syyskuun toinen viikko ja puinti on suoritettu. Naakat ja kyyhkyset suorittavat jälkipuhdistuksen.
Syyskuun alku 2009. Puintia odotellaan jo.
Elokuun puoliväli 2009
Heinäkuun loppu 2009
Heinäkuun kuudes 2009
Kesäkuun loppu 2009. Rypsiä tai rapsia tuosta taitaa kuitenkin puskea. Tulee kaunis keltainen pelto, tai halme -kuten itäsuomessa sanotaan.
Juhannus kesäkuu 2009
Kymmenes kesäkuuta 2009
Viidestoista toukokuuta 2009
Vappu 2009, kylvötyöt tehty.
Pääsisäisenä 2009 tuli vielä lumi takaisin.
Huhtikuun alku 2009
Maaliskuun kymmenes 2009
Helmikuun loppupuoli 2009
Syyskuun puoliväli 2008, elonkorjuu tehty
Syyskuun eka 2008. Puintia vaille valmis vehnäpelto.
Elokuun kymmenes 2008
Elokuun alku vuosi 2008. Vehnää pukkaa
Heinäkuun alku 2008
Kahdeskymmenesneljäs kesäkuuta 2008
Kesäkuun kymmenes 2008
Kesäkuun alussa 2008. Miltei jo kuivuus vaivaa.
Äitienpäivänä 2008 oras on jo noussut.
Työn päivänäkin työtä tehdään.1.5.2008
Viimeinen silaus ennen pensasperunan kylvöä.
Huhtikuun loppu 2008
Huhtikuun 26. Esikäsittely.
Huhtikuun viidestoista 2008. Valmiina muokkaukseen.
Maaliskuun kahdeksas 2008. Lunta, mutta sen jälkeen kaikki suli pois.
Kahdeskymmenesviides helmikuuta 2008.
Kahdeskymmenes helmikuuta 2008.
Viidestoista helmikuuta 2008, keskitalvi.
Viidestoista tammikuuta 2008
Lumeton Joulu on koettu pari kertaa mutta lumetonta tammikuuta ei vielä koskaan.
Tuonneko ne kevätpensasperunataimet heti helmikuussa, nyt on loppiainen?
2007
Vuosi 2007
Kuoli Kim Dae-jung. Hän oli kuollessaan 84 -vuotias ja vielä vuoteen 2003 Korean tasavallan presidentti. Hän sai aikoinaan (vuonna 2000) Nobelin rauhanpalkinnon lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa.
Unohdin kokonaan tämän merkittävän päivämäärän vaikka juuri samana päivänä tuli tasan sata vuotta oman isäni syntymästä.
Sata vuotta, onhan se tasaluku totta tosiaan, kymmenen potenssiin kaksi. Kaksisataavuotispäivää en ole itse enää näkemässä.
Äijä kirjoittaa akuuteista ja ajankohtaisista aiheista ja sai minutkin pohtimaan kun luin selvitystä joka on todella totta joka työpaikalla..
Vanhempia ihmisiä siirretään eläkeputkeen tasaista vauhtia mutta sairaseläkkeelle heitä siirtyy vielä paljon enemmän ja lisäksi kaiken aikaa kiihtyvää vauhtia. Mikä nykyajan työelämässä oikein mättää?
Nimittäin masennuksen takia työttömyyseläkkeelle siirrettyjen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja nyt puhutaan jo kansansairaudesta. (Näitä lukuja tarjoili 4.9.2009 Aamulehti.)Masennuksen takia eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 49 -vuotta. Hälyttävän alahainen luku.
Ei Latovainiossa aikoinaan tuon ikäiset ihmiset olleet masentuneita vaikka oli köyhiä kirvesmiehiä ja siivoojia, he olivat ainakin ulospäin ihan leppoisia. Mikä nyt on työelämään tullut?
Ihan virallisen tutkimuksen mukaan kuulemma nyt suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan alle 50-vuotiaat koulutetut naiset, jotka työskentelevät ihmissuhde- ja asiantuntija-ammateissa. Miesten tilanne on aikalailla samanlainen. Eli toisten murheet ja empatia heitä kohtaan masentaa auttajansakin?
On myös kolikon kääntöpuoli tai toinen totuus: Jotkut asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä että joissakin instansseissa on sovittu ja järjestetty sellainen juttu että työttömyysputken rinnalle on ujutettu vähin äänin "masennusputki", jonka kautta vähän jo väsähtäneitä työntekijöitä tuupataan eläkkeelle?
Isoimmissa työpaikoissa on tätä asiaa tukeva ilmiö havaittavissa siitä että samaa työtä tekevistä toinen masentuu ja toinen saattaa porskuttaa eteenpäin tasaisen varmaa tahtia.
Kuitenkin monissa firmoissa on erilaisia työssäjaksamisprojekteja mutta kuitenkin ja siitäkin huolimatta toiset uupuvat toiset eivät ja kiihtyvä työvauhti sen vaan kuin jatkuu. Ei voi millään välttyä ajatukselta että tietty karsinta on myös hyväksi työelämän uudistumiselle ja se on otettu yhdeksi työkaluksi ja -välineeksi lomautusten ja irtisanomisten jatkoksi.
Työpaikkahan ei kuitenkaan ole tai ei ainakaan saisi olla ihmiselle ainoa elämänmuoto, niin turha toisaalta on koko kuormaa sysätä työnantajien harteille. Toiset ihmiset masentuvat enemmän kotona ja työttömänä ollessaan kuin kiivastahtisessa työssä konsanaan. Useimmiten kuitenkin masennukseen määrätään sairaslomaa ja joutilaisuutta.
Ja vaikkei mitään sairaslomaa määrättäisi tai diagnoosia tehtäisikään niin moni äkillinen irtisanoutuminen tai heittäytyminen vapaaherraksi voi olla osa ja ilmiö tätä samaa taudinkuvaa.
Kun olin lapsi ei ollut vielä keinosiemennystä. Tilanne muuttui kun saatiin suomeen riittävästi kuplavolkkareita.
Meidän lehmät vietiin Äijälään astutettavaksi.
Siis Latovainioon.
