8.11.2010

Karl Headhouse

Mies oli kaatunut kyljelleen kesämökkinsä saunapolulla ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen tuli pakollista vuodelepoa neljä viikkoa vaikka kesä oli juuri näppeimmillään.

Herättyään aamulla hän avaa aina ensiksi TV:n ja sitten lorauttaa kodinhoitajan illalla täyttämästä termarista mukiin kahvia. Muovimukissa on yöpöydällä sokeria ja kuin ikiaikaisella rutiinilla mies ottaa kaksi palaa ja tipauttaa ne kahvin joukkoon. Tipauttaminen tapahtuu aina tasan viiden sentin korkeudelta jotta plumpsahdus toisi huoneeseen jotakin elämää, ikäänkuin työn ääniä.

Ulkona linnut ovat jo aloittaneet aamun avauksensa mutta terassi ja pihakivetys on sateen liukastama, joten sinne miehellä ei vielä toviin ole asiaa. Mies tarttuu lusikkaan, kiertää sitä kupissa myötäsuuntaan määrätietoisin liikkein. Haukottelee ja puhaltelee, miettii tuleekohan tästäkin päivästä entisten kaltainen?

Mies kohottautuu puoliksi istuvaan asentoon ja ottaa mukin käteensä. Mukiin on kuvioitu maaalaismaisema, olisikohan se saksalaiskylästä? Muki on ikiaikainen ja hän ei tiedä miten se hänelle on päätynyt. Olisikohan se enon jäämistöä? Lapsettoman enon, jonka maallinen omaisuus jaettiin sukulaisten kesken, kun hänestä aikoinaan aika jätti.

Mies juo kahvinsa aina mustana, se on käytännöllistä kun maito ja kerma vaatisi kylmäsäilytystä. Musta kahvi vaatii vain enemmän jäähdyttelyaikaa, mutta tämä termarikahvi on yön aikana jo varsin oleentunutta, ehkä jopa jo liiankin pliisua.
Meneehän se näin kuitenkin, niinkuin on mennyt jo pari viikkoa putkeen.

Mies antaa katseen kiertää huonetta ja aina ylös katonrajaan. Seinätapetin yläosaan on naulattu kattolista jonka kiinnitysnaulat näkyvät tummempina pisteinä selvästi. Niitä on kahdeksan seinää kohti. Mies on laskenut ne jo useaan otteeseen ja havainnut että ne eivät ole aivat symmetrisesti naulattu. Lisäksi niitä olisi saanut olla yksitoista seinää kohden. Ylhäällä oleva kulmalista on ilmeisesti tehty suulakepuristetusta kuitulevystä ja siksi hieman vetelää materiaalia. Listan seinään heijastamista varjoista näkee että lista roikkuu hieman naulojen väliseltä alueelta.

Jos kiinnitysnauloja olisi enemmän roikkuminen vähenisi huomattavasti. Ei nauloja sentään ylenpalttisesti saata listaan tikata, mutta kolme enemmän seinää kohti olisi ollut parempi määrä, näin mies on pitkään pohtinut.

2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Mitä, alakaako se Murphykin mölläriä kirjottamaan?
Hyvin on kyllä tyylikeinot hallussa :)

Murphy kirjoitti...

Niin.

Unettavaa pikkutarkkaa sepustusta. Päätalo kirjoitti mikrohistoriaa ihmisten ja kyläläisten tasolta. Joskus meni vieläkin mikrommaksi ja kertoili kuinka Herkko humeetin sassaroinnin aikoihin puhalteli paksuja ja laski laipiolautoja. Siitä tuo tuli mieleeni.

Siitä sinun tappurointikuvastasi olen saanut pikkusen intoa ja täydentänyt omaa muistelmakirjoitustani. Tappurointi ja viljan korjuuketju on oikeastaan mielenkiintoinen logistinen työjono josta nykynuoriso ei tiedä mitään eikä kiinnostakaan. Ehkä koulussakin saatetaan puhua enemmän riihipuintiajoista.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...