4.11.2011

Viulun hinnan romahdus

Yksi suomen arvoviuluista osoittautuikin Amati-suvun tekemäksi eikä aidoksi Stradivariukseksi. Kauheaa, hinta puolittui sekunneissa ja ei se soikaan enää niin kauniisti. Pahinta olisi ollut jos se oliskin osoittautunut stadivariukseksi, eli Kallion kaupunginosassa 1900 luvulla tehdyksi.

Viite.

Tässä välissä voisi kysyä vaikkapa Äijältä miltä tuntuisi mieheltä joka on soittanut ylpeänä suomen vanhimpia ja hienoimpia urkuja loistokkaasti ja jos ne sitten jonakin päivänä paljastuisivatkin vanhasta kylmäilmakuivurin puhaltimesta ja entisen TVH:n ylijäämä tieopasteputkiloista muoviputkista kasatuista rakennelmasta kyhätyiksi?

Kauheita tapauksia, eli hinnanalennuksia on sattunut ennenkin. Viite YLEn sivuilta: Yksi tapaus sattui Christie's-huutokaupassa lokakuussa 2006. Meklari oli niin syventynyt Picasson Le Reve –taulun huudatukseen, että murjaisi kyynärpäällään ison reiän keskelle taulua. Tuo vuonna 1932 maalattu taulu oli vaihtamassa omistajaa ennätyshintaan, mutta äveriäs sijoittaja luopui ostoaikeistaan vahingon satuttua, mitäs sitä rikkinäistä taulua ostelemaan. -arvaa harmittiko?

Tauluille on sattunut kurjia juttuja myöhemminkin. Myös Picasson toinen taulu, eli The Actor -taulu joutui koville tammikuussa 2010. Tuolloin New Yorkin Metropolitan Museum of Artsissa vierailulla ollut nainen horjahti sillä seurauksella, että 1900-luvun alussa valmistuneeseen teokseen tuli aikasmoinen reikä. Myös tämä teos arvioitiin vähintään 130 miljoonan dollarin arvoiseksi.-siis ennen tätä tärviötä.

Itsekin olin kerran todistamassa ikävää vahinkoa. Billnäsin antiikkimessut v. 2005: Messuosaston ovela esillepanija oli laittanut porsliinisen vaasin kiikkerän tolpan nokkaan ja vieläpä juoniin paikkaan ihan kulkutien linjalle. Kolme iäkästä rouvaa tuli osastolle ja yksi heistä horjahti latialla olleeseen yllättävään kynnykseen, kaatumisen estämiseksi rouva tukeutui nopeasti siihen kiikkerään tolppaan.

Pirstaleita syntyi ja yhden sirpaleen, eli entisen vaasin pohjasta alkoivat esillepanija ja tiputtaja tarkastella hintalappua. Olipas melkomoisen iso summa ja koko tooppi tietysti p-päreinä, siis korjauskelvottomassa kunnossa. En tiedä miten tapaus päättyi mutta punoittava ja harmillisen oloinen oli rouva joka oli vaasin pudottanut, -perin oli kiusaantunut. Jotain kotivakuutuksesta höpötettiin, mutta mites se kotivakuutus julkisissa tiloissa?

Jos oikein ikävä ihminen haluaisi olla ja pahaa ajatella muista, ajattelisin että muutaman tunnin päästä sen saman tolpan nokassa kökötti taas uusi vaasi, tällä kertaa tuplasti kalliimpi hintalappu pohjassaan.

Sattuu vahinkoja myös itse taidepiireissä. Kesällä 2011 haluttiin Englannin Bristolissa muslimien kulttuurikeskuksen avajaisista ikimuistoiset. Talon julkisivussa ollut töherrys kuitenkin häiritsi kulttuurikeskuksen johtajia ja se maalattiin piiloon. Töherrys osoittautui kuuluisen graffititaitelija ja kulttihahmo Banksyn teokseksi.Ilmeisesti tiedonkulussa oli jotain häikkää. Itsekin tuijotin Kiasman seinällä olevaa vaahtosammutinta ihastuneena useita minuutteja, kunnes henkilökunta tuli sanomaan ettei se ole taideteos.

2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

No, minähän soitan urkuja vuodelta 1877. Yhden tukitun äänikerran päällä on valmistajan omistaman korkkitehtaan tuotteita.

Muutama vuosi sitten kävi erään nykyisen urkurakentamon miehiä tutustumassa soittimeeni. Ne sanoivat: "me ihmetellään kahta asiaa: että nämä pillit soi ja toisekseen sitä, että ne soi niin hiton hyvin."

Niin se vaan menee.

Murphy kirjoitti...

Niin.

Soittopeleissä ja kalusteissa ikä on vaan arvoa nostava asia. Eipä kait noin vanhoja urkuja kaikille toheloille uskottaisikaan.

Miten tuo urku sana taipuu?

Onko kokonaisuus aina urut vai voiko olla yksi urku?

Kaasuttimen läppää kun avataan niin mennään urku auki.

Urut ovatko vähän kuin sakset?
Saksi on vanha valtio.

Viljasen Esko haastattelee Pelliniemen Juhoa

  Simolasta Kalsun kankaalle ja alkuasukkaita haastattelemaan. Simolan Oskari Papalla oli kaivossaan varastoituna erinomaista sahtia ...