Tapaus 1. Penetraatio.

Toissasyksynä Risto kiersi haja-asutusalueen ovilla turva-asioilla. Aivan tien vieressä oli pienehkö omakoti, joka oli tarkkaan aidattu. Porttikin oli tehty niin ettei autoa saanut jätettyä parkkiin ilman etteikö olisi tukkinut tietä mahdollisilta jälkeentulevilta.

Risto sopi esittelystä parin päivän päähän ja palasi kuten sovittu. Lapseton pariskunta noin nelissäkymmenissä, kuuntelivat ilman keskeytyksiä hyvin tarkkaavaisen oloisina.

Kun puhe tuli siihen liturgian kohtaan, että joissakin tapauksessa murtomiehet saattavat tulla kotiin, vaikka asukkaat olisivat nukkumassa, he totesivat että heille on käynyt niin ja juuri tuossa kodissa. Vaimo esitteli ovessa olevaa turvaketjua, joka asennettiin tuon tapauksen jälkeen.

He olivat heränneet muutama vuosi sitten kun ovi oli väännetty jollakin esineellä yöaikaan väkisin auki. Isännän mentyä ovelle, tunkeutuja oli lähtenyt käpälämäkeen. Kyseinen yksittäinen tunkeutuja oli saatu poliisin toimesta myöhemmin kiinni, ja hän oli poliisin vanha tuttu paikkakuntalainen. (useasti poliisin tutuissa on rikollista ainesta varsin viljalti)

Tapaus oli ollut peloittava ja aiheuttanut unettomia öitä melko pitkään. Pariskunta oli kuitenkin aikuisopiskelijoita ja melko vähissä rahoissa, - kertomansa mukaan. Riston esittelemän turvalaitteen kuukausimaksu oli kuitenkin heidän mielestään liian iso heidän budjettiin sisällytettäväksi, joten kauppa jäi Ristolta tässä tapauksessa saamati.

Parinkymmenen kilometrin vartavastainen ajomatka, sekä pari tuntia keskustelua ilman korvausta, kuulunee ihan normaalina osana tämän työn toimenkuvaa. Jos useampia huteja tulee peräjälkeen, se tietysti alkaa rassaamaan enemmälti, toisaalta asenteestahan se vain on kiinni.