Aamiaisella monennäköistä makeaa sortimenttia joita harvempi suomalainen heti aamusta syö. Tuossa yläreunassa näkyy kokonainen hunajakenno joka hupeni muutamassa päivässä. Oli myös normaalit pekonit ja kanamunat sekä leikkeleet ja hedelmät. Englantilaisia varten varmaan se tomaattipapumössö jota itsekin aina pari lusikallista otan.
Tähän väliin se kävelyretken lomapalatsikombinaatti. Siistiä, steriiliä ja ylellistä mutta kaipa rikkaat viihtyy.
Omalta parvekkeelta sai seurata miten vastapuolen ravintola-annoksia kiikutettiin meidän hotellin keittiöstä yli kadun toisenpuolen asiakkaille. Tässä ilmeisesti jälkiruoka. Pari kertaa syötiin Mezeannos joka koostuu pikkupurtavista niinkuin espanjalaisten Tapas. Sikäli näppärä että voi jakaa paremmin kuin erilliset lautasannokset.
Välimerialueen kesäkuumuus kärventää autojen lakkapinnat ihan järkijään. Todella rumia lohkeiluja mutta autothan on tarkoitettu kuljettamiseen ja kulkemiseen, ei koreiluun.
Iltasella ravintola huolehti että kaikkiin pöytiin sijoitettiin tuore ruusu. Myös pöytäliinan päällimmäinen osa tuotiin uusi aina kun asiakas istuutui.
Satamakuppilassa tilattiin kolmenlaista kalaa. Miekkakalaa ja snapperia sekä katkaravun lisäksi jotain muuta, mutta kyllä suomalainen lohi on arvokala kumminkin.
Tämä uunissa fetahauteessa kypsytetty liha-perunapaistos oli maukasta mutta lämpimässä ilmassa ei jaksa syödä perunaa määräänsä enempää. Pinnalla oli jokin ohut rapeaksi paistunut taikinakansi. Leipä oli paahdettu ja valkosipulioliiviöljyllä valeltu. Päälle saattoi sivellä sivussa näkyviä sörsseleitä. Jos tilasi lihapullia niin ne kypsennettin uppoöljyssä ja isoimmat vaikuutivat keskeltä raaoilta. Naudanliha ei kuitenkaan ole niin vaarallista puolikypsänäkään. Jogurtti-kurkku Tzatziki on kylmänä parahultaista ja sitä piti tehdä kotiin päästyäkin.
